Kenazis wrote:
Husserlin fenomenologisen reduktion kolmesta osasta (maailman pois sulkeistava-, eideettinen- ja transsendentaalinen reduktio) viimeinen eli transsendentaalinen reduktiohan nimenomaan pyrkii pääsemään puhtaan tietoisuuden tasolle. Tämä idea taitaa olla niitä, jossa monet Husserlin jälkeen tulleet fenomenologit ottavat toisen suunnan (kuten Heidegger ja Merleau-Ponty).
Joo, olen automaattisesti puhunut Husserlista osana suurempaa filosofista jatkumoa, jolloin ajatus on se, että tietty perusidea jää elämään ja on kestävä, kun taas jossain kohdalla jokainen ajattelija on mennyt harhaan. Tietysti topikissahan seisoo nimenomaan
Husserlin fenomenologia. Ja tietysti joskus pitkäkin tulkintalinja voi palata johonkin, mikä on kauan ajateltu sivuutettavaksi, mutta tällaista murrosta ei ole ihan niin helppo perustellusti tehdä kuin voisi äkkiseltään kuvitella.
Kenazis wrote:
Vaikka fenomenologia onkin anti-metafyysista se ei silti ole mitenkään metafysiikan kanssa yhteensopimaton? Samoin kuin esim. (empiirinen) tieteellinen metodi ja ns. sekulaarinen meditaatio. Fenomenologian kohde/kohteet eivät ole metafyysisiä, mutta eivät suoranaisesti metafyysisen todellisuuden vastaisia tai kieltäviä.
Kyse ei ole absoluuttisesta loogisesta yhteensopimattomuudesta, eikä mikään varsinaisesti voikaan onnistuneesti
hyökätä metafysiikkaa vastaan. Tässä minusta parhaiten ideaa kuvaa Foucaultin kommentti, että Hegelin (ehkä kokonaisvaltaisin substanssimetafysiikan edustaja) kritisoimisessa tulee olla pidättyväinen, ettei Hegel haudasta käsin aseta kritiikkiäsi osaksi systeemiään. Toisin sanoen, Heideggerin "kritiikki" onto-teologiaa kohtaan oli, että se on saavuttanut täydellistymän ensin järjessä (Hegel) ja vielä tahdossa (Nietzsche), jonka jälkeen sillä ei ole mitään mihin edetä, joten se on tiensä päässä.