Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
-
- Posts: 1806
- Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm
Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
Cradle of Filthin eräässä varhaisessa haastattelussa yhtyeen solistilta kysyttiin tarkemmin hänen henkisyydestään. Solisti vastasi että tuo on sama kuin jos kysyisi mistä kiihotut kun tyydytä itseäsi. Kyse on ammatikseen black metallia soittavasta ihmisestä, jolla maine ja elanto eivät olleet vaarassa.
Luen parhaillani Carlene Spretnakin teosta The Spiritual Dynamic in Modern Art. Kirjoittaja kertoo alussa kuinka vaikeaa tutkimusta oli tehdä. Hakukoneilta ja -teoksist ei monesti edes löytynyt sanoja henkisyys tai uskonto. Avoimesti teosofina koko ikänsä pysyneen Modrianin näyttelyn katalogissa todetaan että Modrian jätti teosofian nuoruudessaan. Vaikka sadat modernin taiteen suuret tekijät suhtautuivat hyvin monenlaisiin henkisiin suuntauksiin hyvin vakavasti, on viimeiset 70 vuotta ajateltu että modernismi oli irtiotto uskonnosta johon henkisyys ei kuulunut.
Ihmiset eivät pelkää käyttäyä pöyristyttävästi päivittäin erilaisissa tositelevisio-ohjelmissa. Sen maine kyllä kestää, ja elämä jatkuu. Miksi henkisyys sitten altistaa ihmisen niin sietämättömälle häpeällä. Vaarantaako henkisyys todellakin julki tullessaan ihmisen elinmahdollisuudet yhteiskunnassa? Eikö voi enää toimia lääkärinä, poliisina tai arkkitehtina jos on okkultisti? Voiko sairaanhoitaja olla teosofi? Saako vartija uskoa aaveisiin? Uskaltaako biologi ostaa tarotkortit kaupasta, vai pitääkö ne tilata netistä? Jos joku saa tietää, viedäänkö minulta kaikki?
Vai onko kaikki pelko ja huoli jotain sisältä nousevaa? Käydäänkö noitavainoa vain meidän omissa sieluissamme? Vaikka joku saisi tietää, voiko olla että saisimme silti pitää työpaikkamme ja ystävämme, ja lapsemme saavat käydä koulua joutumatta silmätkuilsi? Voisiko elämä oikeasti olla niin turvallista, vapaata ja ihanaa?
Luen parhaillani Carlene Spretnakin teosta The Spiritual Dynamic in Modern Art. Kirjoittaja kertoo alussa kuinka vaikeaa tutkimusta oli tehdä. Hakukoneilta ja -teoksist ei monesti edes löytynyt sanoja henkisyys tai uskonto. Avoimesti teosofina koko ikänsä pysyneen Modrianin näyttelyn katalogissa todetaan että Modrian jätti teosofian nuoruudessaan. Vaikka sadat modernin taiteen suuret tekijät suhtautuivat hyvin monenlaisiin henkisiin suuntauksiin hyvin vakavasti, on viimeiset 70 vuotta ajateltu että modernismi oli irtiotto uskonnosta johon henkisyys ei kuulunut.
Ihmiset eivät pelkää käyttäyä pöyristyttävästi päivittäin erilaisissa tositelevisio-ohjelmissa. Sen maine kyllä kestää, ja elämä jatkuu. Miksi henkisyys sitten altistaa ihmisen niin sietämättömälle häpeällä. Vaarantaako henkisyys todellakin julki tullessaan ihmisen elinmahdollisuudet yhteiskunnassa? Eikö voi enää toimia lääkärinä, poliisina tai arkkitehtina jos on okkultisti? Voiko sairaanhoitaja olla teosofi? Saako vartija uskoa aaveisiin? Uskaltaako biologi ostaa tarotkortit kaupasta, vai pitääkö ne tilata netistä? Jos joku saa tietää, viedäänkö minulta kaikki?
Vai onko kaikki pelko ja huoli jotain sisältä nousevaa? Käydäänkö noitavainoa vain meidän omissa sieluissamme? Vaikka joku saisi tietää, voiko olla että saisimme silti pitää työpaikkamme ja ystävämme, ja lapsemme saavat käydä koulua joutumatta silmätkuilsi? Voisiko elämä oikeasti olla niin turvallista, vapaata ja ihanaa?
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
- Heith
- Posts: 699
- Joined: Fri May 31, 2013 12:54 pm
Re: Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
Tämä henkisyyden kieroon katsominen elää vahvasti myös taidekentällä. On olemassa sanoja mitä ei voi käyttää, jos haluaa että otetaan vakavasti. Joudunkin asettelemaan sanani tarkkaan hakemuksia tehdessä. "Uskonto", "henkisyys" yms. ovat sanoja mitä ei yksinkertaisesti voi käyttää. Minusta tämä on suuri sääli.obnoxion wrote: Luen parhaillani Carlene Spretnakin teosta The Spiritual Dynamic in Modern Art. Kirjoittaja kertoo alussa kuinka vaikeaa tutkimusta oli tehdä. Hakukoneilta ja -teoksist ei monesti edes löytynyt sanoja henkisyys tai uskonto. Avoimesti teosofina koko ikänsä pysyneen Modrianin näyttelyn katalogissa todetaan että Modrian jätti teosofian nuoruudessaan. Vaikka sadat modernin taiteen suuret tekijät suhtautuivat hyvin monenlaisiin henkisiin suuntauksiin hyvin vakavasti, on viimeiset 70 vuotta ajateltu että modernismi oli irtiotto uskonnosta johon henkisyys ei kuulunut.
-
- Posts: 1806
- Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm
Re: Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
Täsmälleen samoin kirjoittaa Carlene Spretnak. Näistä on yksinkertaisesti on vaiettu. Yhdysvalloissa ei taiteilijoiden mukaan saa käyttää sanoja "uskonto" tai "henkisyys", jos haluaa näyttelyitä gallerioissa. Tilanne on ilmeisesti muuttunut tällaiseksi 30-luvulla formalismin myötä. 70-luvulla formalismin haastoi sosiaalinen taidehistoria, joka kuitenkin oli suloisen yksimielinen henkisyydestä formalismin kanssa. Aateilmastoa dominoi sukupolvi joka on sekä sokea että haluton henkisyydelle. Silti henkisyys on Spretnakinn "Suuri maanalainen joki joka viraa läpi modernin taiteen". Hän myös mainitsee tämän tietämättömyyden merkittäväksi ravistelijaksi suomalaisen taidehistorioitsijan Sixten Ringbomin, joka vuonna 1966 artikkelissaan "Big Denial" luetteli Kandinskyn lukuisia esoteerisia vaikuitteita.
Minä joskus ajattelin että viimeinen joka tässä maassa saa nauttia edes suhteellista hengen vapautta on taiteilija. Miten surullista, olin väärässä. Ehkä henkisyys on taiteessa sublimoitu viinanjuomiseksi.
Minä joskus ajattelin että viimeinen joka tässä maassa saa nauttia edes suhteellista hengen vapautta on taiteilija. Miten surullista, olin väärässä. Ehkä henkisyys on taiteessa sublimoitu viinanjuomiseksi.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
- Heith
- Posts: 699
- Joined: Fri May 31, 2013 12:54 pm
Re: Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
Juuri näin.obnoxion wrote:Täsmälleen samoin kirjoittaa Carlene Spretnak. Näistä on yksinkertaisesti on vaiettu. Yhdysvalloissa ei taiteilijoiden mukaan saa käyttää sanoja "uskonto" tai "henkisyys", jos haluaa näyttelyitä gallerioissa.
Epäilemättä jos ei ole ammattitaiteilija joka aikoo pärjätä kuvataiteilijan ammatissa, ei tällä ole merkitystä. Itse kuitenkin olen, ja jäsenenä myös alan ammattiliitoissa. Minun on oltava erittäin varovainen sen suhteen ettei mielenkiintoni esoteriaa kohtaan tai uskonnollisyuuteni tule ilmi koska tämä voi pilata urani. Tämä on suuri sääli koska tämä ajattelutapani vaikuttaa oleellisesti siihen miten teen töitä, ja millaisia töitä teen. Se on työni lähtökohta, aina. Se on kaiken takana elämässäni.
Tilanteen nurinkurisuus korostuu jos ajattelemme että tekisin vaikkapa yhteiskunnallisesti kantaaottavaa taidetta. Tätä halutaan ja kannustetaan kovasti. Opiskellessani taidetta, minulle on jopa suoraan sanottu että taiteen on oltava poliittista, tai se on merkityksetöntä. Tunnen sääliä tällaisia ihmisiä kohtaan, sillä minusta tuntuu että heiltä on mennyt kokonaan ohi taiteen mahdollisuus ihmisen mielen syvemmässä ymmärryksessä.
Hupaisana esimerkkinä annan muutamia tapauksia missä esoteria on selvästi tullut esiin taidemaailmassa mutta se on ohitettu täysin.
Venetsian Biennaalissa muutama vuosi sitten oli esillä useita esoteerisen taiteen esimerkkejä. Näistä tunnetuin varmasti oli Crowleyn Thoth-tarot pakan alkuperäiset maalaukset, sekä Jungin Red Book - kirjan alkuperäissivut. Kukaan taiteen maistereista tai opettajista kenen kanssa olin matkassa ei edes tiennyt Jungin koskaan tehneen mitään taiteellista, Junghan on psykologi! (Olen eri mieltä, Jung oli esoteristi). Heiltä meni myös täydellisesti ohi kaikkien töiden merkitys -joissa selkeästi oli punaisena lankana hengellisyys, sillä mukana oli esim. kanavoituja töitä sekä uskonnollisten yhteisöjen kirjontaa yms- vaan he pystyivät katsomaan ainoastaan töiden teknistä puolta ja epätoivoisesti räpistelivät löytääkseen niistä jotain yhteiskunnallista.
Toisena esimerkkinä voin antaa muutamia kertoja opiskelija-ajoiltani. Ilahduin kovasti kun luennoiva opettaja näytti kuvia luentonsa aikana. Yksi näistä oli Agrippan pentagrammi minkä keskellä seisoo ihminen. Luennoija kysyi tunteeko kukaan teosta ja hän vaikutti ilahtuneelta kuin minä ainoana sanoin tietäväni kuvan. Myöhemmin pyysin häntä käymään ateljeekäynnille, innostuneena siitä että voisin ehkä keskustella jotain järkevää hänen kanssaan, mikä harvinaislaatuinen onni! Minuuteissa selvisi ettei hän suinkaan tiennyt Agrippasta, esoteriasta tai kuvasta, yhtään mitään. Se oli vain jotain mitä hän oli löytänyt googlekuvahaulla ja minkä hän ajatteli sopivan luentoon.
Eräänä kertana opiskeluaikana tein toisinnon mikä pohjasi erääseen maagiseen rituaaliin. Tästä oltiin opettajien kesken erittäin innostuneita kunnes tulin maininneeksi sanan henkisyys. Sain ärtyneen vastauksen tähän ja että minun "ei pidä olla sellainen".
Henkisyydestä saa puhua ainoastaan silloin jos ei tee minkäänlaista henkilökohtaista mielenkiintoa asiaan, vaan esittää sen jonain mitä tarkastellaan kriittisesti kaukaa. Mielestäni taiteilijan tehtävä ei kuitenkaan ole katsella kaukaa; taiteilijan tehtävä on immersoitua ja kokea. Mutta jokainen tyylillään.
-
- Posts: 1806
- Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm
Re: Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
Tämä on jo niin surullista että keskustelua on pakko ohjata välillä toiseen suuntaan.
Minulla on ollut paljon mukavia työkavereita, tavallisia ihmisiä nin kuin jokainen tavallisuuteen kykyenevä meistä tavallisuuden ymmärtää. Ja heistä monella on ollut joku henkisyyteen viittaava erikoisuus, joka on tullut jollain luontevalla tavalla ilmi. Joku harrastaa kummitustalojen kuvaamista, joku on Jehovan todistaja, joku on saanut joogagurulta mantran jota pitää salaisuutena, joku on tatuoinut pentagrammin kaulaansa. Eikä kukaan ole ollut näistä millänsäkään. Sehän olisi aivan uskomatonta että joku tekisi työpaikalla näistä asioista ongelman. Outoa olisi olla niin huono työkaveri. Outoa olisi hävetä itseään ja pyydellä anteeksi.
En minä pidä itsestäni numeroa koska se ei ole minun tyylini ja arvostan yksityisyyttäni. Mutta jos minä olisi foorumilla omalla nimelläni ja kuvallani, se tuskin vaikuttaisi elämääni. Se ei vielä tarkoita julkisuuteen joutumista, sillä nämä meidän kuviomme ovat aika pienet. Ja jos joutuisin julkisuuten, kyllä senkin voi muuttaa iloksi ja elannoksi.
Mutta sitten kun näkee kuinka ahdistunut joku on siitä jos joku tietää, se saattaa hetkeksi tarttua. Pitääkö minunkin ahdistua ja pelätä? Mutta enhän minä ole tehnyt mitään väärää! Jos joku vainoaa ja syrjii minua niin hän on väärässä, ja hänen kuuluu hävetä.
Vai miten itse ajattelette..?
Minulla on ollut paljon mukavia työkavereita, tavallisia ihmisiä nin kuin jokainen tavallisuuteen kykyenevä meistä tavallisuuden ymmärtää. Ja heistä monella on ollut joku henkisyyteen viittaava erikoisuus, joka on tullut jollain luontevalla tavalla ilmi. Joku harrastaa kummitustalojen kuvaamista, joku on Jehovan todistaja, joku on saanut joogagurulta mantran jota pitää salaisuutena, joku on tatuoinut pentagrammin kaulaansa. Eikä kukaan ole ollut näistä millänsäkään. Sehän olisi aivan uskomatonta että joku tekisi työpaikalla näistä asioista ongelman. Outoa olisi olla niin huono työkaveri. Outoa olisi hävetä itseään ja pyydellä anteeksi.
En minä pidä itsestäni numeroa koska se ei ole minun tyylini ja arvostan yksityisyyttäni. Mutta jos minä olisi foorumilla omalla nimelläni ja kuvallani, se tuskin vaikuttaisi elämääni. Se ei vielä tarkoita julkisuuteen joutumista, sillä nämä meidän kuviomme ovat aika pienet. Ja jos joutuisin julkisuuten, kyllä senkin voi muuttaa iloksi ja elannoksi.
Mutta sitten kun näkee kuinka ahdistunut joku on siitä jos joku tietää, se saattaa hetkeksi tarttua. Pitääkö minunkin ahdistua ja pelätä? Mutta enhän minä ole tehnyt mitään väärää! Jos joku vainoaa ja syrjii minua niin hän on väärässä, ja hänen kuuluu hävetä.
Vai miten itse ajattelette..?
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
- Heith
- Posts: 699
- Joined: Fri May 31, 2013 12:54 pm
Re: Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
Hmm, tekstistäni tuli kenties katkeroitunut mielikuva. Ei suinkaan!obnoxion wrote:Mutta sitten kun näkee kuinka ahdistunut joku on siitä jos joku tietää, se saattaa hetkeksi tarttua. Pitääkö minunkin ahdistua ja pelätä? Mutta enhän minä ole tehnyt mitään väärää! Jos joku vainoaa ja syrjii minua niin hän on väärässä, ja hänen kuuluu hävetä.
Vai miten itse ajattelette..?
Ymmärrän että ammatillisesti toimiessa on pakko taipua tiettyihin sääntöihin. Ei se mitään. Ei se vähennä minun hengellisyyttäni. Uskoisin että pientä muutosta on tapahtunut pölyyntyneellä taiteen kentällä, jos nyt ei vielä hengellisten asioiden, niin muiden suhteen. Pyörät pyörivät hitaasti ja suomalaiset ovat aika byrokraattista sakkia.
Yhteiskunnassa huomaan pientä liikehdintää sen suhteen että esimerkiksi Karhun kansa on asia mikä tuskin on monienkaan mielestä pelkkä vitsi. Myös okkultismi saa jonkinlaista jalansijaa. Haparoiden, mutta silti. Jos ajatellaan millaista oli vaikka 90-luvulla, ollaan tultu aika pitkälle. Ikävä kyllä, hengellisyyttä koetetaan vesittää poliittisten agendojen alle. Surullisimpia nämä ovat silloin kun tarkoituksena on lähtökohtaisesti eriarvottaa ihmisiä.
Minä en henkilökohtaisella tasolla pelkää enkä välitä siitä jos minut tai taiteeni tuomitaan yksisilmäisesti sen perusteella jos hengellinen suuntautumiseni tulee ilmi; eihän kukaan kuitenkaan pysty käsittämään tai tietämään mistä työ kertoo. Eikä heidän tarvitsekaan, nämä ovat minun asioitani. Arvaan ilmitulemisen tuovan esteitä ja hidasteita uralleni, mitä en erityisesti kaipaa. En myöskään kaipaa mitään henkilötietoisuutta. Minusta olisi mukavaa jos ihmiset tietäisivät minun työni, mutta eivät minua, ja epäilemättä satanismi kiinnittäisi huomion henkilöön, ei työhön. Mutta vaikka asiat hidastuisivat, minua ei pysäytä mikään tai kukaan, ikinä.
-
- Posts: 1806
- Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm
Re: Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
En itse asiassa tarkoittanut sinua tuossa viittaamassasi kohdassa. Minulla oli mielessäni muutama muu ystäväni, ja tunnistan myös itsessäni tuollaisen neuroottisuudesta. Silloin terveestä varovaisuudesta voi kasvaa raskas ketju. Ennen kuin alkaa sovittamaan tuota psyykkistä ketjua omaan nilkkaansa, on hyvä muistaa että suurin osa nyt esimerkiksi työtovereista ei välitä vaikka olisit omalla ajallasi bogomilien paavi, kunhan hoidat työsi kunnolla, etkä pilaa kahvitaukoja jatkuvalla bogominoinnilla.
Itse asiassa, kun tällaiset aiheet nousevat luontevasti esille, mitä yllättävimmät ihmiset saattavat tulla kertomaan jostain epätavallisesta kokemuksestaan. Tuntuisi että lähes jokainen vaalii ainakin yhtä pientä muistoa jostain epätavallisesta kokemuksesta. Enkä usko että niistä puhutaan harvoin vain siksi että oltaisiin pelokkaita tai taipuvaisia häpeämään. Uskon että nämä muistot ovat niin syvästi yksityisiä, ja niiden merkitystä tai tunnelmaa on niin vaikea ilmaista, että niiden jakamiseen sopivat tilanteet ovat aidosti hyvin harvinaisia. Toisaalta, kun tällainen tilanne osuu kohdalle, jakamisen tarve näyttää monesti olevan voimakas.
En usko että pelko tai häpeä elää kovin monessa yksilössä tai spontaanissa ryhmässä niin voimakkaana, että erilaisuutta vastaan hyökättäisiin jopa silloin, kun sitä ei pyritä tuomaan aktiivisesti esille. Pelko leijuu vahvemmin yhteisillä julkisilla areenoilla. Mutta näissä tiloissa toki monet melko viattomat ja inhimilliset asiat muuttuvat hallitsemattomasti rumiksi ja pelättäviksi. Yhteisöllisyyden kääntöpuolella velloo sakinhivutuksen henki, toisessa kädessään talikko ja toisessa soihtu. Etenkin sosiaalisen median aikana julkisuudesta on muotoutunut silmitön hirviö. Ei ole väliä mistä syystä jouduit julkisuuteen, aina löytyy joku joka toivoo että että sinut tapettaisiin ja raiskattaisiin. Julkisuus tällaisena aikana on pelottavaa kaikissa tilanteissa. Pienikin kielteinen sensaatio voi kasvaa vihakamppanjaksi, joka voi tuhota ihmisen perusteellisemmin kuin maastakarkoitus antiikin maailmassa.
Itse asiassa, kun tällaiset aiheet nousevat luontevasti esille, mitä yllättävimmät ihmiset saattavat tulla kertomaan jostain epätavallisesta kokemuksestaan. Tuntuisi että lähes jokainen vaalii ainakin yhtä pientä muistoa jostain epätavallisesta kokemuksesta. Enkä usko että niistä puhutaan harvoin vain siksi että oltaisiin pelokkaita tai taipuvaisia häpeämään. Uskon että nämä muistot ovat niin syvästi yksityisiä, ja niiden merkitystä tai tunnelmaa on niin vaikea ilmaista, että niiden jakamiseen sopivat tilanteet ovat aidosti hyvin harvinaisia. Toisaalta, kun tällainen tilanne osuu kohdalle, jakamisen tarve näyttää monesti olevan voimakas.
En usko että pelko tai häpeä elää kovin monessa yksilössä tai spontaanissa ryhmässä niin voimakkaana, että erilaisuutta vastaan hyökättäisiin jopa silloin, kun sitä ei pyritä tuomaan aktiivisesti esille. Pelko leijuu vahvemmin yhteisillä julkisilla areenoilla. Mutta näissä tiloissa toki monet melko viattomat ja inhimilliset asiat muuttuvat hallitsemattomasti rumiksi ja pelättäviksi. Yhteisöllisyyden kääntöpuolella velloo sakinhivutuksen henki, toisessa kädessään talikko ja toisessa soihtu. Etenkin sosiaalisen median aikana julkisuudesta on muotoutunut silmitön hirviö. Ei ole väliä mistä syystä jouduit julkisuuteen, aina löytyy joku joka toivoo että että sinut tapettaisiin ja raiskattaisiin. Julkisuus tällaisena aikana on pelottavaa kaikissa tilanteissa. Pienikin kielteinen sensaatio voi kasvaa vihakamppanjaksi, joka voi tuhota ihmisen perusteellisemmin kuin maastakarkoitus antiikin maailmassa.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
-
- Posts: 473
- Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm
Re: Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
Tuota sosiaalisen median teloitustyyliä olen tässä jo tovin itsekin pohtinut. Tulipa mieleen myös Röyhkän "satanistivuodet" tästä.
Entäpä sitten läheiset ja perheenjäsenet? Itselleni se häpeäleiman ja mustaaksi lampaaksi tuleminen on varsin ajankohtainen asia.
Erityisen vaikeaa on jos ihmiset puhuvat kielillä puhumisesta ja sitten pamautat olevasi satanisti. Ehkä nimenomaan toiseen hengelliseen ja uskonnolliseen leiriin kuuluminen aikaan saa vaikeutta olla jakamatta sitä "me vastaan te" asetelmaan. Tähän nimittäni mielestäni riittää vain dualistinen ajatusmaailma missä on kristityt iankaikkisine totuuksine ja sitten maailmalliset ilmiöt.
Eipä varsin myönteistä kokemusta tullut viime syksystäkään, kun aiheesta puhui kaverin kanssa yleisellä tasolla. Lähtökohtaisesti jotakin on mennyt vikaan, jos tällaisen suunnan on itselleen valinnut.
Siitä ei ole kokemusta onko musiikki- ja taidealalla asiat miten, mutta vanhojen omien kavereiden touhuja kun on katellut niin aika kantaaottavan poliittista ja moraalia (tai moralismia) isolla kysymysmerkillä huutavaa musiikissakin tehdään.
Muutenkin tuntuu, että joissain piireissä se on sitä hengetöntä -ismien namedroppailua ja leikitään mukaviisasta, mutta tämä voi olla vain oma mielikuvani kun en missään skenessä ole.
Sitten tulee se vaikenemisen periaate. Ehkä se on ihan hyvä että kirjoittaa omat asiansa vihkoon, taiteilla yksinään ja pitää hiljaisuutta, kun muut mesoavat omalla taiteellaan.
Entäpä sitten läheiset ja perheenjäsenet? Itselleni se häpeäleiman ja mustaaksi lampaaksi tuleminen on varsin ajankohtainen asia.
Erityisen vaikeaa on jos ihmiset puhuvat kielillä puhumisesta ja sitten pamautat olevasi satanisti. Ehkä nimenomaan toiseen hengelliseen ja uskonnolliseen leiriin kuuluminen aikaan saa vaikeutta olla jakamatta sitä "me vastaan te" asetelmaan. Tähän nimittäni mielestäni riittää vain dualistinen ajatusmaailma missä on kristityt iankaikkisine totuuksine ja sitten maailmalliset ilmiöt.
Eipä varsin myönteistä kokemusta tullut viime syksystäkään, kun aiheesta puhui kaverin kanssa yleisellä tasolla. Lähtökohtaisesti jotakin on mennyt vikaan, jos tällaisen suunnan on itselleen valinnut.
Siitä ei ole kokemusta onko musiikki- ja taidealalla asiat miten, mutta vanhojen omien kavereiden touhuja kun on katellut niin aika kantaaottavan poliittista ja moraalia (tai moralismia) isolla kysymysmerkillä huutavaa musiikissakin tehdään.
Muutenkin tuntuu, että joissain piireissä se on sitä hengetöntä -ismien namedroppailua ja leikitään mukaviisasta, mutta tämä voi olla vain oma mielikuvani kun en missään skenessä ole.
Sitten tulee se vaikenemisen periaate. Ehkä se on ihan hyvä että kirjoittaa omat asiansa vihkoon, taiteilla yksinään ja pitää hiljaisuutta, kun muut mesoavat omalla taiteellaan.
- Jezebel
- Posts: 8
- Joined: Sun Apr 09, 2017 9:01 am
Re: Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
Minä olen töissä juurikin sellaisessa porukassa, jossa voisin vallan hyvin julistaa olevani satanisti, ja tatuoida pentagrammin otsaan, eikä kukaan tekisi muuta kuin pudistelisi huvittuneena päätä. En koe myöskään ongelmaksi kertoa asiasta suurimmalle osalle ystäviäni. Kuitenkin haluan pitää tiedon poissa yleisestä levityksestä, koska ikinä ei tiedä mihin elämä vie, tai mitä maailmassa tapahtuu. Entä jos mieheni jokin musiikillinen hanke ottaa tuulta allensa? Onko seuraavana Seiska tekemässä juttua hänen satanistivaimostaan? Tunnistan hyvin sen neuroottisen ahdistuksen josta on aiemmin kirjoitettu. En myöskään missään nimessä ole valmis puhumaan asiasta vanhemmilleni, saati sitten appivanhemmilleni. Pelkästään lemmikkivalintani ovat aiheutteet niin voimakkaita mielipiteitä, että en jaksa perustella tätäkin asiaa ihmisille, keille se ei millään tavalla kuulu.
Somelynkkaus on aivan älytön ilmiö. Lieneekö siinä kukkimassa ihmisten tarve tuntea itsensä paremmiksi lynkkaamalla joku muu. Kyllä nuo reaktiot ovat saaneet aikaan sen, että itse miettii tarkkaan, mitä viitsii omalla nimellään julkaista, vaikkei millään tavalla massasta erotukaan.
Somelynkkaus on aivan älytön ilmiö. Lieneekö siinä kukkimassa ihmisten tarve tuntea itsensä paremmiksi lynkkaamalla joku muu. Kyllä nuo reaktiot ovat saaneet aikaan sen, että itse miettii tarkkaan, mitä viitsii omalla nimellään julkaista, vaikkei millään tavalla massasta erotukaan.
-
- Posts: 16
- Joined: Thu Jul 25, 2013 1:51 pm
Re: Vähemmistöhenkisyys ja häpeäleima
Olen suunnilleen maailman vähiten taiteellinen ihminen mutta hämmentävää lukea että taidepiireissä väheksytään hengellisyyttä. Mä olen käsittänyt että useimmiten taiteella halutaan nimenomaan tuoda sen taiteilijan syvimmät sielujen salaisuudet esille jollakin muotoa.
Itse en puhu hengellisistä asioista juuri ollenkaan. Suurin osa sukulaisista, kavereista ja työkavereista kumminkin tuntuvat tietävän mitä edustan. Esimerkiksi kun eräässä puukirkossa hajosi paloilmoitinlaitteisto niin minut laitettiin sinne istumaan aamuun asti vartioimaan ettei se pala. Työkaverit nauroivat absurdille tilanteelle että suurin riski kirkon palamiselle laitetaan vahtimaan ettei niin käy. Keskustelut jäävät tuolle tasolle jos tilanne sattuu olevan sopiva. Ihmiset tietävät millainen olen heille kanssaihmisenä ja se tuntuu olevan ainoa asia mikä merkitsee. Ehkä henkisyyteni paljastuu useimmiten ihmisille vasta siinä vaiheessa kun ovat saaneet minusta käsityksen ihmisenä jo muuten ja silloin se jää irrelevantiksi asiaksi? Joskus joku vinoilee kuinka lapsellista ja tyhmää henkisyys on mutta olen aika paksunahkainen loukkauksien ja sanojen suhteen niin ei ole vaikuttanut elämääni millään tavalla.
Itse en puhu hengellisistä asioista juuri ollenkaan. Suurin osa sukulaisista, kavereista ja työkavereista kumminkin tuntuvat tietävän mitä edustan. Esimerkiksi kun eräässä puukirkossa hajosi paloilmoitinlaitteisto niin minut laitettiin sinne istumaan aamuun asti vartioimaan ettei se pala. Työkaverit nauroivat absurdille tilanteelle että suurin riski kirkon palamiselle laitetaan vahtimaan ettei niin käy. Keskustelut jäävät tuolle tasolle jos tilanne sattuu olevan sopiva. Ihmiset tietävät millainen olen heille kanssaihmisenä ja se tuntuu olevan ainoa asia mikä merkitsee. Ehkä henkisyyteni paljastuu useimmiten ihmisille vasta siinä vaiheessa kun ovat saaneet minusta käsityksen ihmisenä jo muuten ja silloin se jää irrelevantiksi asiaksi? Joskus joku vinoilee kuinka lapsellista ja tyhmää henkisyys on mutta olen aika paksunahkainen loukkauksien ja sanojen suhteen niin ei ole vaikuttanut elämääni millään tavalla.