Mantrojen lausuminen

[Shivaprasaada]

Intialaisten kirjoitusten mukaan Sanskrit on ihmiskunnan alkuperäinen äidinkieli. Eli kieli jota kaikki ihmiset puhuivat ennen Baabelin tornin kaatumista ja kielten eriytymistä.

Sanskritin alkuperäinen nimi on Saṁskritam, se tarkoittaa kirjaimellisesti yhteen koottua.

Olen huomannut, että hindut lausuvat nykyään jopa alkuperäistä veedistä sanskritia klassisen sanskritin yksinkertaistetuin lausumistavoin.

Esim. Alkumantra Auṁ muuttui muotoon Oṁ ja myöhemmin Om. Ṁ-kirjain lausutaan niin kuin M, mutta lukija ei sulje huuliaan.

Ḥ-kirjain on hönkäys-äänne, jota seuraa veedisessä sanskritissa aina sama vokaali joka edelsi sitä. Klassisessa sanskritissa jos sana ei ole viimeinen lauseessa vokaali ei äänny.

Datiivi-muoto yai myös on lyhentynyt muotoon ya.

Olen keskustellut hindu-ystävieni kanssa näistä asioista, ja olen tehnyt samat huomautukset, ja jos he ovat oppineita, he ovat vahvistaneet, että minun lausumistapani ovat oikein ja hindut yrittävät nykyään lausua mantrat mahdollisimman helpolla tavalla.

Esimerkiksi jos Shukrācharyalta eli Luciferilta haluaa toiveen, mantran pitäisi lausua:
Auṁ Drāṁ Drīṁ Drauṁ Saha Śukra yai Namaḥa
https://www.youtube.com/watch?v=59BU8tXPxSc


Mitä mieltä muut ovat tästä?

[Nefastos]

Onko Desikacharin teos Vedic Chant Companion (Krishnamacharya Yoga Mandiram 2000) sinulle tuttu? En ole tähän vielä paneutunut syvällisesti, mutta pieneen tilaan näyttäisi otetun hyvällä tavoin käytännöllisiä & kuitenkin riittävän syvällisiä ohjeistuksia.

Omassa päivittäisessä rukousmietiskelyssäni mantriset osat - erityisesti Shivan ja Shaktin tuhannen nimen resitoinnit - näyttelevät tärkeää osaa. Koska ne ovat kuitenkin osa henkilökohtaista okkulttista työtäni, en tahdo käsitellä niitä liian yksityiskohtaisesti käsitellä seuran sisäpiirin ulkopuolella. "Oikean" esitystavan (joka on mielestäni mutkikas eikä yksiselitteinen asia, kuten aina sekä kielessä että magiassa erillisinäkin asioina) löytäminen on minulle myös osa rukouksen hermeneuttista prosessia sinänsä. Tahtoisin sanoa, että jos pyhän alkutavun kerrankin laulaisi absoluuttisen oikein, ihminen & koko maailma tyhjenisi siihen. Kaikki prosessimme ovat lopulta vain Jumalan hapuilua.

Tiibetinbuddhalaisuuden perusmantra on myös tärkeä, ja yhdistetty Azazelin Tähden nk. hieroglyfiseen avaimeen eli avattuun kaksoiskolmioon tällä tavoin.

[Shivaprasaada]

Alkumantraa on oikeastaan mahdotonta lausua absoluuttisen oikein ihmiskielen äänteillä.

Alkumantran avulla Jumala loi koko aineellisen luomakunnan.

Auṁ, Oṁ, Aum ja Om ovat oikeastaan kaikki oikein siinä mielessä, että ne ovat vain ihmiskielen yrityksiä matkia alkuääntä. Olen kuitenkin huomannut, että kun toistan Auṁ-äännettä jonkin aikaa, kuulen alkuäänen mielessäni ja nämä kolme äännettä vastaavat kuuloni mukaan eniten näitä kolmea äännettä jotka sulautuvat aaltomaisesti ja värähtelevästi yhteen.

Olen vertaillut mantrojen eri lausumistapoja ja tullut siihen tulokseen, että alkuperäiset veedisen sanskritin lausumistavat maksimoivat mantrojen yliaistillisen ja maagisen vaikutuksen, vaikka alkuperäiset lausumistavat ovat kaikista vaikeimpia ja kuluttavat äänihuulia eniten.

Jos käytän alkuperäisiä lausumistapoja laulaessani mantroja puolijumalille, olen huomannut, että se on kiinnittänyt heidän huomionsa voimakkaammin ja he ovat siunanneet minua enemmän.