Nagahel wrote:Aikaisemmin uneni olivat korostuneen symbolisia ja arkkityyppisiä, mutta nykyisin vaikuttaa usein siltä, että näen unia suurimmaksi osaksi joko objektiivisista tapahtumista tai henkilöistä, mitkä sitten sekoittuvat jossain määrin ensinmainittuihin. Jossain määrin nykyisin on myös lisääntynyt unien täysin selvät ja suorat viestit, joissa ei ole useinkaan mitään tulkittavaa, ja jotka ilmenevät joko kuvamateriaalina tai "ääninä", jotka joku unen henkilö lausuu. Nämä liittyvät poikkeuksetta meneillään oleviin ja käsittelemiini asioihin.
Tässä näyttäytyy hyvin sellainen psyykkisen kehityksen eräs huippu, joka korkeamman magian lainalaisuuksille alisteisena ei estä vaan rikastaa henkistä elämää. Luontevasti syntyneet psyykkiset kyvyt, jotka korkeamman kolmion keskeytyksettömän käytön kautta muodostuvat jatkuvasti neutraalimmiksi ja luotettavammiksi, tulevat siten yhä enemmän fyysisten aistimien kaltaisiksi, toisin sanoen siirtyvät astraalisesta eteeris-fyysiseen tilaan.
Vaikka olen itse usein kiivaillut astraalista näkyjen näkemistä vastaan, on hyvä muistaa että parhaimmillaan psyykkisyys toimii tällä tavoin ruumiillistuneena ja yhä enemmän objektiivisena asiana. Sellaista ei pidä jumaloida sen enempää kuin muitakaan fyysisiä aisteja, mutta ei pitää myöskään niitä kelvottomampana. Ainoa mikä tulee muistaa on, että alemmalla kolmiolla ei ole kykyä puhdistaa omia linssejään, vaan ainoa mikä tekee alemman lopulta objektiiviseksi on sen puhdistaminen aktivoiduilla korkeammilla prinsiipeillä (âtma-buddhi-manas). Kun psyykkiseen elämään suhtaudutaan tältä oikealta pohjalta, liiaksi tiivistymisen "dugpautumis"-probleema ohittuu.
Veli Obnoxion kuvasi hyvin huomion keskittymistä muodolliseen puoleen, joka samanaikaisesti on niin kaunis antaumuksen merkki että samalla alkaa yhä enemmän muodostua esteeksi juuri tuolle antaumukselle; sillä antaumuksen kohde on tosiasiassa hengessä ja muodoton, eikä sillä ole ehdottomia vaan vain ehdollisia instrumentteja. Koska muodollisesta ponnistuksesta on annettu niin paljon ohjeita aiemmassa okkultismissa, olen korostanut tätä toista puolta, joka usein jää aivan huomioimatta; että kaikenlainen pakottaminen ja jopa hermojen kiristyminen on sitä vaarallisempaa mitä pitemmälle edetään, vaikka alussa tiukka ponnistus on tietenkin vanhasta elämästä irtautumisen elinehtona.
Tnahara wrote:Selkounia esiintyy itsellänikin aina toisinaan, mutta on vaikea ymmärtää miksi ja milloin ne syntyvät. Olen itse pohdiskellut, että niiden aikana itsetietoisuus "laskeutuu" jonnekin unien/alitajunnan tasolle, siinä missä tavallinen unennäkö tapahtuu ilman tätä itsetietoisuutta.
Mentaalisesta (älyn) tasosta on puhuttu aivan liian vähän ja astraalisesta liikaa. Näkisin asian niin, että terveen ihmisen kyseessäollessa todellinen minuus (Ego) vetäytyy unen aikana korkeammalle mentaaliselle tasolle, siinä missä astraalitilaan jää vaikuttamaan vain sen heijastusvaikutus, "aave", samaan tapaan kuin kuoleman jälkeenkin. Ruumiin havahtuessa aivoihin jää vaikutelmia niitä lähimmän energiatason kokemuksista, ja minuus samastaa itsensä tuon "aaveen" kokemuksiin. Kuitenkin ihminen itse ei tosiasiassa ole elänyt noissa unissa vaan korkeammassa tilassa, joka meille on muodoton ja vailla ulottuvuuksia. (Astraalisen tilan tekee pseudo-objektiiviseksi se, että asiat ja ihmiset eivät ole tekemisissä suoraan vaan projisaatioidensa kautta; ja projisaatioiden vastaanotto toimii eräänlaisella magneettisella tilausperiaatteella. Oman tietoisuutensa voi tietysti sitoa johonkin projisaatioonsa, mutta miksi kukaan astraalimaailman todellisen luonnon tunteva tekisi näin paitsi erikoistilanteessa on iso kysymysmerkki.)
Tietenkin, jos ihminen on läpikäynyt "teknisen vihkimyksen" astraaliselle tasolle, hänen psyykkinen elämänsä on haltuunotettu objektiivisesti, eli tuotu eetteriin kuten yllä sanottu; joten adepti, joka on käynyt myös tämän asteen muiden ohella kykenee katselemaan astraalivirtaa vähän samaan objektiivisesti kuin ihminen voi kanavasurffailla fiktiivisiä ohjelmia tv:stä katsellen, olkoonkin että hänellä ehkei ole siihen suurempaa innostusta. Omalta kohdaltani ehdotan kuitenkin, että huomio kohdistettaisiin mentaalisen eikä astraalisen kirkkauden tilan saavuttamiseen. Ei siis tule harmistua, jos kokee ponnistavansa vakavasti kohti henkistä elämää & unimaailma pysyy suljettuna kirjana: useinkin voi olla ihanteellista, että oppilaan mieli saa levätä mentaalisella tasolla tuomatta aivoihin juuri mitään psyykkisiä vaikutelmia. Tällöin kyse ei ole defensseistä, paitsi sanan kaikkein korkeimmassa ja parhaassa merkityksessä.