Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
Locked
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Runoutta

Post by Smaragd »

Lähestyvän pääsiäisen sekä viime maanantaina olleen Edith Södergranin 130 syntymäpäivän kunniaksi hänen runonsa Uuno Kailaksen suomentamana.

Kärsimyksen kalkki

Kärsimyksen kalkkiin tarttukoot heikommat kädet
vieden sen kalvaammille huulille,
minun voittajan-huuleni eivät vielä suostu siihen.
Mutta - ei.
Sydämessäni istuu vielä jättiläisiä
synkin kasvoin,
pusertaen kiviset kätensä ankarasti yhteen.
He astuvat kerran pimennoistaan esiin -
he kutsuvat sinua tuska.
Iske, säkenöivä moukari, kivistä kuvaa.
Louhi sieluni esiin,
jotta se löytäisi sanoja,
joita ei ole koskaan ollut ihmisen kielellä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Runoutta

Post by Smaragd »

Martin Enckell
Uhman ja tuhon kauniit harhakuvat

KALI

Kali,
sinä joka parannat meidät demoneista
ja vaaleasta pahuudesta,
Kali,
sinä joka armollisesti säestät kuolemaa
voittaaksesi
neitsyytesi yhä uudelleen ja uudelleen,
Kali,
sinä joka heittäydyt mukaan sotaan
havahtuaksesi
savuavalla sotatantereella, kahareisin
rakastettusi päällä,
uskoen surmanneesi, tanssineesi kuoliaaksi
Shivan, herrasi,
uskoen että olet surmannut hänet,
hänet joka hymyillen uneksi esiin kaiken,
uskoen että olet surmannut
Shivan, Mritunjayan, Mahakãlan

xxx

ja tuhannet ja taas tuhannet kärsivät,
kärsivät unessa,
ja herrasi pysäyttää sinut, hän pysäyttää sinut,
sillä hän rakastaa sinua
Parvatina, tähtisisarenasi, Himalajan kultaisena tyttärenä,
mutta myös sellaisena kuin olet:
mustana, riivattuna ja sokaisevana,
Gangan tyttärenä, vedenpaisumusten jumalattarena,
kulkutaudit kohdussasi,
ja tulena, tulena joka alkaa hehkua kuolevan silmissä

xxx

äiti, sinä, luoksepääsemätön,
ja yhtä kaikki kynsinesi
minussa, yössä,
yössä, jonka auringonnousut
ja höyryävät sarastukset, aamut
ja aamupäivät ja valkoinen
värisevä helle polttavat
silmäni kärventyneiksi tunneleiksi,
tunneleiksi, joissa sinun yösi
kuudes vuosituhat ja julmuus
laulavat itsensä esiin,
ja minä tiedän että sinun yösi
kestää neljäsataakolmekymmentäkaksi tuhatta vuotta
ja tiedän kaiken muuttuvan pahemmaksi,
ja tiedän että sinun on pakko,
ja tiedän, että tulen kieltäytymään,
ja vielä ennemmin heidän tähtensä joita rakastan,
mutta savu hulmuaa, ja tuhka,
oivallusteni tuhka, ja Kalighatin
ruumisrovioiden,
ja roviot ovat, ja on yö

xxx

ja vastaukset leijailevat kuin tuhka, kuin savu huoneeseeni
ja kirjeisiin, kirjeisiini kotiin,
enkä vielä, en vielä
uhraa kieltäytymistäni,
sinun kynsiesi
kirjoittaessa minuun

äiti,
sinä joka saatat Kaliyugan
koomaan,
äiti,
sinä joka olet hurmio ja viisaus, rytmi
ja yoni, sinä joka verta höyryävänä
tanssit, kiertäen atmalingaa
xxx
ja olen täällä rakkautesi tähden,
ja myös julmuuden, sanoinkuvaamattoman tähden,
ja uhraan sinulle ganjaa ja hehkuvaa hibiscusta,
uhraan sinulle kalleimman aakkosista
xxx
äiti,
sinä joka oikeudenmukaisesti rankaiset
niitä jotka kunnioittavat sinua-koska palvovat sinua
äärettömänä äitinä, joka sinä olet,
et piittaa kunnianosoituksista, et mistään,
sinä krematoriolehtojen kiima: elämä itse vie sinut tanssiin
joka tuhoaa Kaliyugan,
ja tanssit kaikkeuden tähden, tanssit
syntymien tähden ja myös minun
jonka on pakko lähestyä sinua, Kali, Mahakali,
ja sinä olet Äiti, Äiti Atmanissa ja tuolla puolen Atmanin,
olet nyt ja myöhemmin oleva, ainoa ja ikuinen,
ja kuin Marian sisar
tai en tiedä kenen tai minkä, mutta ehkä
muistutat Inannaa ja myös Aram-naharimin Astartea,
rankaise minua-minä rakastan sinua

valtavana,
avaruuksia verhoten,
hiukset villiintyneenä pimeytenä myrskyten
sinä tanssit
tanssit indigonsinisen tulen ympärillä,
sisimpäsi äärillä,
tanssit lantiot keinuen,
katkaistut käsivarret vyötäisilläsi heilahdellen,
rinnat ihmeistä raskaasti kohoillen, väristen,
tuhon odottaessa
kolmannessa silmässäsi, joka kuin jalokivikohtuna
hehkuu kulmakarvojesi välissä, kuunsirpin yllä,
ja sinä tanssit ja tanssit,
tanssit illuusioille jotka ehtimiseen viettelevät lapsesi,
tanssit sydämesi jyrkänteillä
ja kosmokset järähtelemään,
ja sinä rakastat ja tanssit, pitkä verinen kieli
roikkuen rintojesi välissä,
rintojesi jotka ovat niin ihmeistä täydet
että sinun on pakko saalistaa
valo, kaikki valo, kosmoksen viimeinenkin valonsäde
hiuksiisi, myrskyyn joka riehuu
kolmannen silmäsi ympärillä,
silmän joka sinä olet
ja jossa tyven on,

ja pyörteisenä sylinä, kieppuvana pimeänä
sinä lähestyt Shivaa, ja hän odottaa sinua, hän
odottaa sinua
tuhannet sinisäihkyiset mehiläiset suristen ja parveillen
pakottavan elimensä ympärillä,
elimen joka höyryää monsuuneja ja tuoksuu, tuoksuu
pyhältä öljyltä ja jasmiinilta,
ja jonka hän on virittänyt hehkuvaksi, hehkuvaksi
sinua varten,
ja kokilli laulaa pimeässäsi,
kokilli laulaa reisiesi välisessä viidakossa,
ja himo kiertelee nälkäisinä tiikereinä, vaanii
rotkoissasi jotka uhoavat tuoksuja,
tuoksuvia lupauksia
unohduksesta ja yhä uusista paluista,
ja sinä tanssit lähemmäksi, tanssit,
kunnes ratsastat hehkulla, kannustaen
Shivaa liekeissä ja kuohuissa, ratsastat rakastetullasi
tyrskyjen halki ja yli, kunnes ratsastat aallolla
joka käärmemäisenä liekkinä kohoamistaan kohoaa,
voimistuen
tyhjyyksiin, äärimmäiseen ei-mihinkään
jossa kohtaat itsesi, ja sinun kohtusi
räjähtää jalokivessä, kolmannessa silmässäsi
xxx

ja seitsemän aurinkoa, seitsemän aurinkoa ilmestyy
ajan kolmannen horisontin tuolta puolen,
polttaen, kuluttaen
tulellaan hopeiseksi tuhkaksi kaiken, kunnes Vishnu
ilmestyy
valkealla oriillaan päättäen ja kääntäen
Kaliyugan jälleensyntymiin

xxx

ja olet äärettömän kaunis, olet äärettömän kaunis,
korvariipuksesi ovat kuolleita kullattuja lapsia,
korvariipuksesi ovat syntymäkirkaisuja
ja kaulanauhasi palmikoituja kobria
joissa poikiesi pääkallot roikkuvat, roikkuvat aakkosina
joilla maailma luotiin
ja jotka ennen aikojaan kaunistivat samaisen maailman
kuoleman,
ja heilutat veristä kirvestä,
voittoisana heilutat demonin mestattua päätä,
ja siunaat ja osoitat:
älä pelkää,
se joka kadottaa elämänsä
tähteni, on sen saava

käsittämätön, julma ja kaunis,
raivoisa ja väkivaltainen, lempeä ja armollinen,
ääretön
äiti, sinimusta
ja alaston, ikuisesti
neitsyt, alati rakastava,
tanssiva ja rakastava, kahareisin kuoleman yllä,
rakastetullasi
ratsastava-rakastaen
ja tuhoa tanssien syntymien tähden,
hauta ja kohtu, selittämätön amokin tanssi,
ja lempeä yhtä kaikki,
om-kang-kalika-namah,
tuhoa tanssien syntymättömien syntymien tähden

xxx

ja tiedän, että olen lähellä,
kun vihdoin, kun
lopultakin voin kutsua
Kristusta äidiksi




*******

Tähän perään tahtoisin jakaa teoksen jälkisanat, jotka Nefastos jakoi Aforismit, sitaatit ja mietelauseet ketjussa joitain vuosia sitten:
Nefastos wrote: Thu Nov 21, 2013 2:43 pm "Kolmen vuorokauden kuluttua siitä kun olin kirjoittanut seuraavaan säkeeseen päättyvän runon:

rankaise minua - minä rakastan sinua

löysin itseni Assembly of God Hospitalin teho-osastolta Kalkutan viettäessä Durga Pujaa (...) Aina kun tulin tajuihini, lupasin. Lupasin Kalille, Durgalle, Shivalle, Jumalalle, Atmanille, Äidille Atmanin tuolla puolen, elämälle, elämälle ja kuolemalle, kaikelle ja kaikelle, lupasin ja vannoin, vannoin muun muassa että jos jäisin henkiin, en koskaan, koskaan enää antaisi sanojen vietellä sokeasti itseäni.

Jäin henkiin. Kun palasin sairaalasta, menin St. Paul'in katedraaliin, jossa esitin artikuloimattoman kiitokseni Kalille, Kristuksessa. Ja merkillisessä, ikkunoiden värimosaiikkien läpi värehtivässä valossa harjoitin hiljaisuutta, pitkään. Kunnes joku rukoili minussa, rukoili niiden puolesta, joiden kärsimys on tuhatkertainen."


- Martin Enckell: Kali - runoja (jälkisanat)
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Istar
Posts: 45
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Runoutta

Post by Istar »

Hienon voimallinen runo Kalista!

Tämä runo on Swami Sivanandan Kundalini yoga -kirjasta.

Rukous Äiti Kundalinille

Herää Äiti Kundalini.
Sinä, jonka luonto on Ikuinen Onni - Brahmanin Autuus.
Sinä, joka asut kuin nukkuva käärme Muladharan lootuksessa,
Kehoni ja mieleni on uupunut, kipeä ja arka,
Siunaa minua ja jätä tuo alhaalla sijaitseva lootusasuntosi.
Oi sinä Maailmankaikkeuden Herran Sivan Puoliso,
Nouse ylöspäin selkäydintä pitkin,
Jättäen taaksesi Svadhishthanan, Manipurakan, Anahatan, Vishuddhan ja Ajnan.
Yhdisty Herraasi Sivaan, Jumalaan.
Sahasrarassa - aivojen tuhat terälehteä sisältävässä lootuksessa.
Asu siellä vapaasti, Oi Äiti, Ylimmän Autuuden Antaja.
Sinä, joka olet Olemassaolo, Tieto, Ehdoton Onni.
Herää, Äiti Kundalini! Oi, herää.
User avatar
Anki
Posts: 5
Joined: Tue Apr 26, 2022 1:11 pm

Re: Runoutta

Post by Anki »

Aurinko laskee kyyneleet poskelleni
Koti-ikävä
Auttamaton
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Runoutta

Post by Smaragd »

Istar wrote: Wed Apr 27, 2022 6:43 pm Herää Äiti Kundalini.
Koska olen jokseenkin sivistymätön mitä tulee idän traditioiden nyansseihin niin yllätyin kuinka Kundalini nähdään äitinä, feminiininä. Yllätyin hieman samalla tapaa kuin Enckellin runon lopussa, jossa ilmenee ajatus Kristuksestä äitinä.

Kundalini on ilmenevää ja aktualisoituvaa, selkärangassa eri energiakeskuksia uudenlaiseen kukoistukseen herättelevää voimaa, ja siksi sen sukupuolipolaarisuus lienee feminiini. Vastapoolina tietysti maskuliini nähdään perinteisesti ilmenemättömänä potentiaalina, siemenen antajana ja siemenenä atma-linga - "minä ja Isä olemme yhtä".

Molemmissa runoissa, Kali ja Rukous Äiti Kundalinille, tunnustetaan ilmenneen maailman katoavaisuus, kuolevaisuuden riittämättömyys, koti-ikävä! Keho ja mieli ovat uupuneet ilman sähköistävää lähdettä, Kali tuhoaa kaiken siihen pisteeseen asti missä se uskoo surmanneensa herransa, Shivan. Tämä pysähdys, uupumus, ikävä, tuho ja kadotus pakottaa hakemaan kosketuksen toiseuteen, omaan vastapooliinsa. Kuolevainen hapuilee näennäisen saavuttamatonta, sähköistävää lähdettä iäisyyksien takaa, itse hakee Itseä. Ja mikäli shaktinsa onnistuu kehkeyttämään vitaalikehonsa - linga shariran - ympärille erottamattomaan yhteyteen niin uskoisin sieltä paljastuvan Jumalattaren syvyyden täytenä. Sieltä ihminen löytää kuolemattomuutensa, Shivan kaltaisuutensa, jonka Kali koettelian hahmossa säästää, siellä voisin nähdä Kristuksen myös äitinä.

Minua miellyttää kovin ajatus siitä miten se on juuri eläinhahmo, joka edustaa kundalinia atmalingan ympärillä. On kuin linga shariran latentti voima ilmenisi autonomisen hermoston eläimenkaltaisen aistinvaraisuuden kaikissa eri sävyssä, sitä mukaan kun elähdyttävä voima käy läpi ihmisen voimakeskukset. Tästä alhaalta ylös käyvästä liikkeestä voidaan huomata kyseessä olevan myös ihmismaljan täyttyminen.
Anki wrote: Wed Apr 27, 2022 11:04 pm Aurinko laskee kyyneleet poskelleni
Koti-ikävä
Auttamaton
Näiden itäisten runojen keskellä auringon laskemat kyyneleet muistuttavat pisteestä aurinkosinetin keskellä ☉; juuri sitä osaa, joka kuvastaa atmaa/atmalingaa. Vaikka kyynelet ovat shaktia, sinetin kehää, niin ne ikään kuin tunnustavat jo keskipistettä koti-ikävässään ja siten niiden voisi nähdä ilmaisevan vastakkaisuuksien tuolta puolen tihkuvaa taivaallista nektaria, jolla ihmismalja täyttyy kundalinin noustessa päälakea kohti.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Istar
Posts: 45
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Runoutta

Post by Istar »

Smaragd wrote: Thu Apr 28, 2022 8:22 pm Koska olen jokseenkin sivistymätön mitä tulee idän traditioiden nyansseihin niin yllätyin kuinka Kundalini nähdään äitinä, feminiininä. Yllätyin hieman samalla tapaa kuin Enckellin runon lopussa, jossa ilmenee ajatus Kristuksestä äitinä.
Kali ja Rukous Äiti Kundalinille -runoissa on kiinnostavia yhtymäkohtia.

En ole itsekään perehtynyt tarkemmin itäisiin traditioihin. Yllättävänä koin Enckellin runossa erityisesti Marian liittämisen Kalin sisareksi. Inannan ja Astarten yhtäläisyys Kaliin sen sijaan on ymmärrettävää seksuaalisuuden ja sotaisuuden laatujen vuoksi.

Swami Sivanandan kirjassa kundalini ja Shakti ilmentävät samoja laatuja. Tulista ja sähköistä elinvoimaa, alkuenergiaa kaiken aineen taustalla. Kundalini/Shakti pyrkii yhdistymään Shivaan sahasrarassa, muotojen maailman ylittävään. Enckellin runossa myös Kali nähdään Shivaan yhdistyvänä alkukantaisena voimana.
Smaragd wrote: Thu Apr 28, 2022 8:22 pm Minua miellyttää kovin ajatus siitä miten se on juuri eläinhahmo, joka edustaa kundalinia atmalingan ympärillä. On kuin linga shariran latentti voima ilmenisi autonomisen hermoston eläimenkaltaisen aistinvaraisuuden kaikissa eri sävyssä, sitä mukaan kun elähdyttävä voima käy läpi ihmisen voimakeskukset.
Kundalinienergian kohoaminen kehossa voimistaa kokemusteni mukaan aistikokemuksia ja sillä tavoin alkukantaista voimaa meissä. Käärmeen symboli tuntuu luontaiselta liittää tulisen energian kohoamiseen selkärankaa pitkin.
Aranea
Posts: 26
Joined: Tue Oct 24, 2017 9:24 pm

Re: Runoutta

Post by Aranea »

Huokaus Jumalattarelle

O mater, o stella,
magna magistra,
pulcherrima regina,
domina nostra,
terrea et maria,
dea mea.
Adiuva liberi tui, adiuva.
Dea mea
dea mea
dea nostra.

Suora suomennos:

Oi äiti, oi tähti,
suuri opettajatar,
kaunein kuningatar,
valtiattaremme,
maat ja meret,
jumalattareni.
Auta lapsiasi, auta.
Jumalattareni
jumalattareni
jumalattaremme.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Runoutta

Post by Smaragd »

Aranea wrote: Sun May 01, 2022 1:26 am Huokaus Jumalattarelle

O mater, o stella,
magna magistra,
--
terrea et maria,
--
Adiuva liberi tui, adiuva.
Tämän runon näissä erityisissä kohdissa havaitsen samat kahdet kasvot, jotka tulee läpi myös Eckellin Kali-runosta. Kyse on pitkälti samasta ajatuksesta kuin Saatanan kirkkaissa ja tummissa kasvoissa, jotka kuitenkin on nähtävissä yhtenä. On opettajatar, on tähti, on armo lapsia kohtaan. On Kalin demoneista parantavat voimat, luoksepääsemätön transendenttius - tämänpuolisuuden raskauden ylittävyys. Mutta niin on myös verenhimo, joka sokeudessaan lähes surmaa puolison, on julmuus, on entiteetistä huumantuminen ja oikeutus. On huokaus, on äidin raskaus, maan ja veden elementtien alaspäinen veto. Vaikka nämä kaksi puolta kytkeytyvät helposti yhteen opettajattaren - koettelian - alaisuudessa, on näkemyksen selkeys näille kentille arjessa tavattoman hankalaa. Saatanan edustaman ylösalaisen maailman kääntäminen esiin ihmisen subjektiivista itseyden (pienellä alkukirjaimella) kokemusta vasten on niin perin pohjin epäintuitiivinen teko, että samaan filosofisesti yksinkertaiseen asiaan sopii pyrkiä palaamaan yhä uudestaan ja uudestaan ajan päättymiseen asti.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Istar
Posts: 45
Joined: Mon Nov 18, 2013 3:08 pm

Re: Runoutta

Post by Istar »

Seksuaalienergian hehkuva aurinko

Seksuaalienergian hehkuva aurinko
palaa tulisena tähtenä mikrokosmoksessa.
Purkautuvat äkilliset aurinkomyrskyt
räiskyvinä ryöppyinä universumiin
kultaisen kundalinikäärmeen kohotessa orgasmiin.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Runoutta

Post by Cancer »

Montako meitä on? - Rajaamiskysymys.
Me iloiset ja luottavaiset sadomasokistit
menemme jumalten luo muuten vain
emmekä pelkää, koska olemme niin hauraita

*

Löysin tämän katkelman vanhan vihkon marginaalista ja ajattelin, että se sopisi tänne, vaikka en kyllä muista mitä olen sillä yrittänyt sanoa :D
Tiden läker inga sår.
Locked