Nyt kun palasin lukemaan omaa viestiäni niin joudun pahoittelemaan että olen nyt kirjoittanut puuta heinää; kirjoittamani vastaus ei siis kosketa välttämättä aihettasi ja siinä on myös virheellistä tulkintaa.
Todennäköisestä kirjoitan nyt lisää soopaa, mutta minkäs teet.
Luen siis kasvotyöstä juuri eli käytännössä mikrososiologian ja sosiaalipsykologian piirissä tutkitusta ilmiöstä, jossa kasvo on käsite yksilön julkisesta minäkuvasta, jolla on emotionaalinen lataus. Se reagoi tunteellisesti ja pyrkii säilyttämään sosiaalista minäkuvansa yllä. Kasvot haluavat ylläpitää itsensä ja usein konflikti seuraa tunnollisuuden, ylpeyden ja kunnian menetyksen pelossa.
Kun tarkka ja täsmällinen Liisa onkin tänään myöhässä tai kun täsmällistä ryhmää kutsutaankin toisessa tilanteessa epätäsmälliseksi tai vieressä istuvan vatsa kurisee. Tässä eräitä esimerkkejä missä ihminen joutuu laittamaan kasvot peliinsä
Viestiäsi lukiessani tämä tuli vain mieleen ja totean vielä että aiemmassa viestissäni mainitsemani asiat ovat väärinymmärryksiä Goffmanin kasvotyöstä. Luin uudestaan aihetta ja sain nyt ehkä paremman kuvan aiheesta.
Mutta en kyllä osaa soveltaa tätä kasvoteoriaa persoonallisuushäiriöihin, mutta tuohon toiseen ehkä kykenen jotain pohdittavaa kirjoittamaan.
Tarkoitin myös sitä, että kasvot toimivat lähetä-vastaanota tyylillä jossa viestität omasta kuvastasi muille ja vastaanotat sitten tämän kuvan ja muiden kasvojen toimintaa sosiaalisessa tilanteessa. Ei siis ihan välttämättä osunut nyt nappiin sinun viestisi kanssa vaikka aamulla herättyäni olin täysin varma.
Tätä pohdin yleisellä helpommin ymmärrettävällä "dramaturgisella" linjalla, että jonkunnäköinen rooli tässä pitää luoda jo ensivaikutelmasta, sillä kun tilanne on olemassa täytyy myös siinä tilanteessa toimivien yksilöidenkin olla jollakin tavalla.
Jos lääkäri alkaa kaivamaan nenäänsä ja puhumaan alatyylisesti potilaan kanssa ja huutelee toiseen huoneeseen potilaan ongelmasta sairaanhoitajalle niin todennäköisesti tässä tulee nolostumista potilaan puolesta, mutta myös tämänkaltainen ensivaikutelma luo myös lääkäristä hyvin epäpätevän kuvan.
Lääkäri-potilas tilanteessa voisi enemmänkin puhua roolista ja tilanneasetelmasta joka on jo syntynyt aikasemmin ja "elää" jo ennen kuin lääkäri ja potilas ovat vastaanotolla.
Sen sijaan jos palaan vielä kasvoihin, en usko että itse ainakaan voin päästä eroon ensivaikutelmasta. Mitään muuta viitekehystähän ei vielä ole olemassa, joten se syntyy aikanaan kun sitä "luodaan".
Ihmiset toimivat sosiaalisessa ympäristössä niiden sääntöjen ja normien lainalaisuudessa, vähän " kuin liikenteessäkin.
Tälläiset sosiaaliset oletukset joita kumpikin osapuoli luo toisistaan ylläpitävät siten.
Uskon että on luonnollista tehdä oletuksia toisesta tai ainakin arvailla mitä taustalla saattaisi olla.
Jos toinen käyttäytyy vaivaantuneesti ensikohtaamisestani, tulkitsen sen että ehkä olen nyt nolannut hänet ja ehkä voisin koettaa tulla häntä vastaan palauttaakseen harmonian niin, että kummallakin on hyvä olla.
Saatan sanoa "olenpas hölmö kun tulen tuolla tavalla" ja ehkä saada tällä tavalla anteeksi juuri sitä ennen tapahtuneen tekoni.
Tästä toisesta esimerkistäsi. Pitää muistaa, että toimijan huono käytös tai jokin ele, joka on esimerkiksi saattanut vahingoittaa tai pyrkinyt tahattomasti vahingoittamaan kasvojasi aggressiivisella kasvotyöllä ja siten olet joutunut esimerkiksi turvautumaan erinäisiin keinoihin säilyttää omat kasvosi esimerkiksi välttelemällä ja täten ignoraten tämän heiton.
Ehkä luot myös kuvan tästä esimerkki2:sta moukan ylimielisen sillä perusteella millä äänenpainolla ja katseella hän on sinua katsonut. Tai ehkäpä kyseessä on vain inhimillinen kömmähdys? Tässä tapauksessa tekijä/toimija määritellään uudelleen
Huomaat lopulys, että olet asettanut tälle toimijalle kasvot, jotka eivät hänelle kuuluisi joudut. Ja ehkä hänelläkin saattaa olla sellainen häpeällinen väärintulkittu, jopa maanrakoon vajoava olo.
Tämän tilanteen voisi kääntää myös niin, että muuten mukava ja lempeä ihminen sattuu saattamaan sinut noloon tilanteeseen ärähtäessään sinulle kahvitauolla.
Tavallaan omat sepustukseni alkavat nyt karata aiheesta ja paisua ihan älyttömiin sfääreihin, vaikkakin voisi tulkita että nyt puhutaan tarkemmassa detailissa sosiaalisista konsepteista, joita on ihmiseen ladattu.
Näitä teorioita ja käsitteitä lukiessa tulee itselleni usein turhautuminen siihen, että voiko todella poisriisua konseptia ilman että tilalle asettaa uutta, mutta toisaalta kiinnostus siihen sosiaaliseen elämään jossa on niin paljon rikkaita vivahteita, että niissä voisi joskus jopa nähdä jotain hengen inspiroimaa.
)
