Kaipa siinä kiehtoi se, että tuolta repeämästä tuntuisi ikään kuin pilkistävän perspektiivejä, jotka ovat ajattomia ja uutta luovia. Lisäksi hyvin vahvasti tuntuu siltä, että joillain itsetutkiskeluharjotteilla on mahdollista päästä kiinni jonkinlaiseen selitysketjujen peräseinään, jossa kaikki palaa alkuunsa. Tämäntapaisia ajatuksia hyvin lyhyesti sanottuna. Sinänsä hyvä pointti kysyä tarkennusta, kun pelkkä edellämainitun selitysaukon tarkastelu voisi hyvin johtaa myös vaikka emergenttiin materialismiin.Hoenir wrote:Minua kiinnostaisi kuulla lisää siitä, että mikä sinua kiehtoo tässä kuviossa nimenomaan uskon tasolla?Nomad wrote:Itselleni vaikuttavin "jumaltodistus" on ehkä ollut teini-iässä tapahtunut voimakas herääminen siihen, että numeerisesti mitattavien havaintojen ja tajunnallisten ilmiöiden välinen kuilu on (IMO) oltava ontologinen eikä tietoteoreettinen: vaikka mittalaitteet kehittyisivät kuinka paljon, selitysaukko ei kuroutuisi umpeen. Miten pohjattoman syvät ja ihmeelliset tajunnan ilmiöt ikinä voitaisiin palauttaa geometrisesti äärellisiin ja hyvin pieniin hiukkasiin ja aivojen kaltaisiin elimiin? Sen sijaan ne tuntuvat heijastuksilta jostakin kokonaisvaltaisemmasta. teltyä
Lopuksi on myös hyvä palautella jalkoja maan pinnalle ja muistaa inkvisition kysymys Galileille: "Tunnetko kuinka maa pyörii?" Vahvatkaan tuntemukset eivät ole riittäviä tai välttämättömiä edellytyksiä monillekaan asioille, ja tosiaan nämä esittämäni todistelut eivät taida vakuuttaa mitään kenellekään paitsi havainnoijalle itselleen. Muussa tapauksessa vähintäänkin täytyy korvata sana 'todiste' sanalla 'johtolanka'.