Minulle tulee pohdinnoistasi mieleen kaksi ystävieni ilmaisemaa ajatusta, joista olen saanut paljon irti viime aikoina. Ensimmäinen koskee empatian luonnetta. On helppoa sekoittaa keskenään empatia positiivisessa mielessä — asioita toisen näkökulmasta ymmärtämään pyrkivä asenne — sekä erittelemätön ja rajoittamaton tunteellinen herkkyys, joka ei voi estää toisen tunteita — etenkään negatiivisia — vuotamasta henkilörajojen yli. Itse olen kokenut paljon esimerkiksi tilanteita, joissa paniikkioireet tarttuvat läheisestä ihmisestä minuun. Tässä ei ole kyse siitä, että ymmärtäisin toisen paniikkia ”liian hyvin”, vaan siitä, että joudun itse paniikkiin sen kohdatessani. En toisin sanoen kykene empatiaan, taidokkaasti ja tahdonalaisesti asetu toisen asemaan, vaan tulen reväistyksi mukaan läsnä oleviin negatiivisiin tunteisiin, mikä ei auta ketään vaan päinvastoin monimutkaistaa ja vaikeuttaa tilannetta. Viimeinen lisäys on (ollut ainakin itselleni) tärkeä, koska tällainen ”sijais-” tai ehkä pikemminkin ”kanssakärsijyys” on monissa yhteyksissä ollut tapana nähdä jotenkin jalona.Malja wrote: ↑Wed Nov 06, 2019 12:40 pmMinua ovat askarruttaneet tietyt kokemukset energioihin liittyen ja arvostaisin uusia näkökulmia asiaan.
Tästä on jo useampi vuosi aikaa, mutta kerran ollessani innostunut Patanjalin Joogasutrasta koin näynomaisesti, että tehtäväni on vastaanottaa energioita ja puhdistaa niitä omassa olemuksessani.
Tämä saattoi olla silkkaa kuvitelmaa, mutta oli asia niin tai näin, tästä "tehtävästä" on tullut taakka, koska haluaisin kyetä keskittymään omiin asioihini sen sijaan että muiden "energiat" täyttävät minut.
En tiedä miten lähtisin tätä asiaa purkamaan, koska
tässähän voi olla kyseessä ihan "vaan" neuroosikin. Kuvittelen hieman narsistisesti, että muut hyötyy siitä että samastun heidän sillä hetkellä ilmentämiinsä negatiivisiin ominaisuuksiin vaikka todellisuudessa minulla ei ole mitään tekemistä heidän nousujensa tai laskujensa kanssa.
Toisaalta kuumottelen, että ehkä kyseessä onkin todellinen elämäntehtävä, joka koputtelee ovea häiriten muuta elämää niin kauan, että otan sen huomioon ja toimin asianmukaisesti.
Tai sitten tämä on vain minun itse itselleni harkitsemattomasti asettama intentio, jonka voin halutessani muuttaa..
Mitä mieltä olette?
Toinen ajatus on melko samanlainen, mutta painottaa hiukan eri asiaa. Sanottuani eräälle ystävälleni, että olen monessa ihmissuhteessa kokenut itseni ikään kuin toisen terapeutiksi, hän tähdensi, että tällainen voi olla suorastaan vaarallista paitsi aiheuttamansa tunteellisen epätasapainon vuoksi myös siksi, ettei minulla ole terapeutin koulutusta. Annettuani huomautuksen hetken vaikuttaa koin sen suorastaan karmaisevan osuvaksi (no pun intended, eh heh). En ollut koskaan ennen tajunnut, että voisin Jeesus-kompleksillani suoraan vahingoittaa muita kuin itseäni, vaikka tämä tuntuu jälkikäteen itsestäänselvältä. Joskus vaikein ja epäitsekkäin teko voikin olla sen hyväksyminen, että toisten sisäiset ongelmat todella kuuluvat toisille, ja että meillä ei viime kädessä ole valtaa niitä ratkaista (vaikka onkin velvollisuutemme auttaa toisia näiden ehdoilla sen verran kuin pystymme).
Vastaan kysymykseesi pelkästään omaan elämääni rajautuvilla esimerkeillä, koska olen aika epäileväinen sen suhteen, miten syvällisesti tällaisista asioista voi puhua tuntemattomien kanssa netin välityksellä. En missään nimessä tahdo sanoa, etteikö arvailemasi kaltainen potentiaalinen elämäntehtävä voisi olla mitä ihailtavin, enkä itse asiassa edes tiedä, olenko tässä tullut ilmaisseeksi mitään, mitä Nefastoksen ja Smaragdin viestit eivät jo sisältäneet. Jos ”neuvoni” pitäisi jotenkin tiivistää, niin ehkä tähdentämällä, että jaksamisesta ja omista rajoista huolehtiminen on erittäin tärkeää ihmiselle, joka kokee kutsumusta kuvaamasi kaltaiseen työhön.
Ps. kun nyt Smaragd nosti esille nimimerkkiksi, niin tekee mieleni vielä lisätä, että tarotin maljojen symboliikka on pitkään ollut minulle tärkeää, ja että etenkin maljojen kuningattareen liittyvä heijastamisen ja peilaamisen kuvasto kietoutui ennen mielessäni hyvinkin tiiviisti yllä kuvaamaani problematiikkaan.