Musta, Valkea, Punainen

Symbolien ja vertauskuvien äärellä.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Musta, Valkea, Punainen

Post by Nefastos »

Veljeskunnan käytäntöjen ja ideoidenkin kannalta näiden kolmen värin symboliikka on meille erittäin tärkeä. Satunnainen foorumien lukijakin tulee aika nopeasti törmäämään enemmän tai vähemmän kryptisiin esityksiin Mustan, Valkean & Punaisen keskinäisistä suhteista, symboliikasta ja arkkitypiikasta.

Pari kysymystä keskustelun aloittamiseksi:

Millaisissa muissa yhteyksissä olette törmänneet tähän värikoodiin? Onko Azazelin Tähden filosofia ensimmäinen järjestelmä, jossa olette kyseiseen symboliikkaan törmänneet, vai onko se tuttu muualta?

&

Mitä nuo värit itsellenne tai omassa elämässänne tarkoittavat, jos mitään? Onko niillä mielessänne jotain keskinäistä järjestystä tai suuntaa, puhtaasti mielleyhtymien kautta tai muuten?

Vastata voi toiseen tai molempiin kysymyksiin. Kiitokset mielenkiinnosta.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Musta, Valkea, Punainen

Post by Wyrmfang »

Nefastos wrote:
Millaisissa muissa yhteyksissä olette törmänneet tähän värikoodiin? Onko Azazelin Tähden filosofia ensimmäinen järjestelmä, jossa olette kyseiseen symboliikkaan törmänneet, vai onko se tuttu muualta?
Kun jaottelu aspekteihin tuli (alun perin pelkästään näillä väreillä) seurassa ns. ylhäältä päin, olin koko lailla hukassa sen kanssa. Sittemmin siitä on muodostunut yksi keskeisimpiä symbolisia ideoita, minkä kautta erityisesti omaa toimintaa jäsentää.

Jälkeen päin olen törmännyt samaan jaotteluun intialaisessa ajattelussa (jossa merkitykset ovat kuta kuinkin samat, ja josta se on kai AT:lle otettukin?) sekä jossain afrikkalaisessa uskonnossa, jossa merkitykset olivat täysin eri.
Nefastos wrote:
Mitä nuo värit itsellenne tai omassa elämässänne tarkoittavat, jos mitään? Onko niillä mielessänne jotain keskinäistä järjestystä tai suuntaa, puhtaasti mielleyhtymien kautta tai muuten?
Merkityksestä olisi vähän liikaa juttua, että osaisi nyt yhtäkkiä tiivistää jotain mielekästä. Katsotaan mihin ketju etenee, niin ehkä jossain vaiheessa.

Meillä kai yleisemminkin on hahmotettu suunta musta --> punainen --> valkea suunnilleen seuraavalla idealla: (1) musta käsittää itseen vetäytymisen ja mahdollisimman monen tekijän kyseenalaistamisen, minkä kautta saavutetaan vankka käytännöllinen pohja kehitykselle, (2) punainen käsittää tuon pohjan energisoinnin mahdollisimman aktiiviseen pyrintöön, (3) valkea käsittää jonkinlaisen harmonian saavuttamisen, jossa ei tarvitse tai voi varsinaisesti pyrkiä mihinkään, vaan asiat etenevät ikään kuin omasta olemuksestaan luonnostaan. Yhtä hyvin voisi kai käsittää mustan ja valkean dialektisina vastakohtina, joiden synteesinä seuraa punainen. Joka tapauksessa tulee ymmärtää, että ei olemassa mitään objektiivista kehitysasteikkoa, jolla eri ihmiset etenevät "väristä" toiseen, vaan se mikä kenellekin edustaa mitäkin vaihetta, on koko lailla subjektiivista.
Sothoth
Posts: 126
Joined: Fri May 28, 2010 1:18 pm

Re: Musta, Valkea, Punainen

Post by Sothoth »

Nefastos wrote:Millaisissa muissa yhteyksissä olette törmänneet tähän värikoodiin? Onko Azazelin Tähden filosofia ensimmäinen järjestelmä, jossa olette kyseiseen symboliikkaan törmänneet, vai onko se tuttu muualta?
Azazelin Tähden filosofia on varmaankin ensimmäinen, jonka yhteydessä olen tätä värisymboliikkaa tietoisesti pohtinut. Sittemmin olen havainnut, että sama arkkitypiikka toistuu erilaisissa symbologisissa tai mytologisissa järjestelmissä. Erityisen antoisaa oli havaita Nebukadnezzar -looshin alkemiaa käsittelevässä keskustelupiirissä yhteys mustaan, punaiseen ja valkeaan. Alkemiallinen suola vastaa luonnollisesti mustaa, joka on ihmisruumis, karkea materiaalinen prinsiippi. Tätä voi myös verrata autiomaan symboliikkaan; Dudaelin autiomaa oli se, jonka alle kirottu Azazel suljettiin. Mutta tämä autiomaa on myös potentiaalinen voima; maagikon morsian, jota Intian shaktat palvovat jumalatarkulteissaan.

Punainen vastaa tavallaan alkemian rikkiä. Rikin symbolissa on risti, jonka päälle asettuu ylöspäinen kolmio. Ylöspäinen kolmio (henki) on siis luovan tulen pohjana henkisen kehityksen alkemiallisessa prosessissa. Rikki on tulielementtiin sidoksissa ja ilmaisee alemmalle ylemmän ja päinvastoin. Tässä siis tarkoitan "alemmalla" ihmisen persoonallisuutta tai materiaa ja "ylemmällä" korkeampaa itseä tai henkeä. Azazel on myös nähdäkseni täten sidoksissa rikkiin; Azazel on korkeampi itse sidottuna aineeseen ja vastaavasti samalla ilmaisee persoonalle hengen. Azazel on siis välittäjä maailmojen välissä, eli itse ihmisyys sanan syvimmässä merkityksessä. Se on hurmiollinen, antautuva ja uhrautuva tuli maan ytimessä. “Mikään ei ole kallisarvoisempaa kuin meren punainen hiekka. Se on kuun tiivistynyt kosteus, joka on yhdistynyt auringon säteisiin ja härmistynyt.” - Turba Philosophorum

Elohopeaan liittyy luonnollisesti valkoiseen. Elohopea on rakkaus, yleisliuotin, siunattu virtauksen tila, elävä vesi, joka sulauttaa kaiken alkemiallisessa prosessissa erotetun yhteen. Elohopea on jo symbolinsakin kautta Merkuriuksen, Jumalten sanansaattajan aine. Merkuriuksen symboli on muuten sama kuin Venuksen, mutta sen "kruununa" on kuunsirppi. Aineen "risti" on ympyrän, eli Platonin "täydellisen muodon" alaisuudessa. Kuu liitetään normaalisti "aliseen maailmaan" ja aineeseen okkulttisessa symboliikassa, mutta tässä symbolissa se on kavunnut korkeimmaksi, kuvaten sitä, että aine on tavallaan korkein kaikista kruunaten maagikon ponnistukset. Niin ylhäällä kuin alhaalla.

Aika selkeältä vastineelta tuntuvat myös hindulaisuudesta tunnetut Gunat. Sattva vastaa tässä valkeaa, olen kirkkaus ja hyveellisyys, se mitä uskonnot perinteisesti arvostavat. Rajas on puolestaan kiihkeys ja tulisuus, eli punainen. Tamas on puolestaan perinteisten eksoteeristen uskontojen kannalta katsoen saatanallisin prinsiippi, sen yhdistyessä syntiin, taantumukseen, liikahtamattomuuteen ja sumeuteen. Tämä ei kuitenkaan vie siltä arvoa pois, tätä prinsiippiä ei vain ole yleensä ottaen ymmärretty, ainakaan eksoteerisesti. Tamas on luonnollisesti yhteydessä mustaan.
Nefastos wrote:Mitä nuo värit itsellenne tai omassa elämässänne tarkoittavat, jos mitään? Onko niillä mielessänne jotain keskinäistä järjestystä tai suuntaa, puhtaasti mielleyhtymien kautta tai muuten?
Musta on itselleni ehkäpä eräänlainen oman itseyden rakentamisen tila. Erityisen mielenkiintoinen ajatus itselleni on "kahdesta" mustasta, eli etäisestä, jääkylmästä älystä ja vastaavasti täällä läsnäolevasta immanentista aineen kaaoksesta kontrollin menettämisenä, joka on yhteydessä "synteihin". Toisin sanoen ajatus maskuliinisesta ja feminiinisestä mustasta. Maskuliininen musta on kaavoittava äly, joka kristalloi aineellisen maailman, siinä missä feminiininen musta on kaikkea edeltävä pyhä pimeys, kohtu, joka synnyttää kaiken ja johon kaikki jälleen absorboituu ja palaa Kalin tanssiessa raivokkaasti. Vaikka nämä kaksi näyttävät olevan ristiriidassa, eivät ne tosiasiassa sulje pois toisiaan.

Punainen on itselleni inspiraatio ja uhrautuminen korkeamman hyvän puolesta. Koen tähän liittyen erityisesti Mars -aspektin läheiseksi siinä merkityksessä, että soturin miekka pistetään oman sydämen läpi, sen sijaan että haavoitettaisiin, koska "ihminen on itse ainoa vihollisensa." Toisin sanoen, ulkomaailmassa kohtaamamme ongelmat heijastavat meitä itseämme .

Valkea on puolestaan olemassaolon syvä autuus ja onni, joka pilkottaa jostain kärsimyksenkin keskellä auttaen jaksamaan. Se on vilpittömyyttä ja puhtautta, luontaista oikein toimimista, jota ei tarvitse pakottautua tekemään. Mustan ja valkean symboliikka omassa mielessäni on hyvin lähellä toisiaan, vaikka ne toisaalta näyttävät niin etäsiltäkin. Siinä missä musta ehkä käytännössä on itseyden rakentamista, on se toisaalta syvimmässä mielessä toiseus, tuntematon pimeys avaruuden tähtien takana, yön synkkyydessä, jonka pohjalle kaikki rakentuu. Kun taas valkea on antaumusta toiseudelle, joka ei korota persoonan vahvuutta, on se taas pohjimmiltaan lähimpänä syvintä itseyttämme (ei siis persoonallisessa mielessä.)

Nefastoksen englanninkielisellä foorumilla jokin aika sitten esittämä mustan, valkean ja punaisen yhteydestä kuoleman, seksin ja Saatanaan liittyvään "pyhään kolminaisuuteen" oli mielestäni hyvin kiinnostava. Erityisesti tämä vertaus oli mielestäni ajatuksia herättävä:
Nefastos wrote:I think we could say that the one which gives one most problems & draws the most questions is the one which is also one's archetypical colour at the moment, i.e. the most recommendable aspect:

DEATH > BLACK
SEX > WHITE
SATAN > RED
Wyrmfang wrote:Jälkeen päin olen törmännyt samaan jaotteluun intialaisessa ajattelussa (jossa merkitykset ovat kuta kuinkin samat, ja josta se on kai AT:lle otettukin?) sekä jossain afrikkalaisessa uskonnossa, jossa merkitykset olivat täysin eri.
Tästä afrikkalaisesta uskonnosta olisi mielenkiintoista tietää lisää. Muutenkin afrikkalaista uskontoa, mytologiaa ja filosofiaa käsitellään niin vähän länsimaisen esoterian piirissä, vaikka se mitä olen aiheeseen perehtynyt, on ollut hyvin mielenkiintoista luettavaa.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Musta, Valkea, Punainen

Post by Wyrmfang »

Sothoth wrote:
Wyrmfang wrote:Jälkeen päin olen törmännyt samaan jaotteluun intialaisessa ajattelussa (jossa merkitykset ovat kuta kuinkin samat, ja josta se on kai AT:lle otettukin?) sekä jossain afrikkalaisessa uskonnossa, jossa merkitykset olivat täysin eri.
Tästä afrikkalaisesta uskonnosta olisi mielenkiintoista tietää lisää.
Nyt tuli mieleen, että kyse saattoi olla teoksesta Davik Parkin (ed.): The Anthropology of Evil, missä etnologeille tyypillisellä kulttuurirelativistella agendalla käsiteltiin pahakäsityksiä eri puolilla maailmaa.
Sothoth wrote: Muutenkin afrikkalaista uskontoa, mytologiaa ja filosofiaa käsitellään niin vähän länsimaisen esoterian piirissä, vaikka se mitä olen aiheeseen perehtynyt, on ollut hyvin mielenkiintoista luettavaa.
Käsitellään muutenkaan vähän missään, vaikka kyseessähän on iso manner, jonka sisäinen vaihtelu kaikessa on paljon suurempaa kuin Euroopan vaikka lähi-itäkin laskettuna mukaan. Sellainen teos ainakin löytyy ihan suomeksikin kuin Afrikkalaisen filosofian ontologia, tekijää en muista.
User avatar
RaktaZoci
Posts: 307
Joined: Tue Feb 05, 2013 10:32 pm
Location: Salo

Re: Musta, Valkea, Punainen

Post by RaktaZoci »

Fratres Wyrmfang ja Sothoth esittivät asian varsin perinpohjaisesti edellä, mutta ajattelin tuoda keitokseen muutamia omia näkemyksiäni.

Käärmeen aspektissa on viime aikoina puhuttu juuri tästä ns. perinteisestä ja sitä haastavasta "kehitysmallista", eli siitä, että luonnollinen kehitys olisi musta->punainen->valkea, kuten fra W. kuvasikin ylempänä. Tulimme siihen tulokseen, että vaikka tämä tuntuisi olevan yleinen malli, ei se kuitenkaan ole mitenkään kiveen hakattu eikä myöskään mustasta aloittaminen itsestäänselvyys. Ikäkysymys on tietysti periaatteessa merkityksetön, mutta keskusteluistamme päätellen on tämä esittämäni malli ollut pääsääntöisesti vallitseva ns. samaan sukupolveen kuuluvilla veljillä ja sisarilla.

Kokisin kuitenkin, että mikäli polku alkaa muusta kuin mustasta, niin on kaikki värit kuitenkin läpikäytävä joka tapauksessa ja polku saattaa olla varsin epävakaa, ellei fra W:n mainitsemaa vankkaa pohjaa olekaan. Punaisessa saattaa siten ilmentyä tietynlaisia mustaan suuntaavia regressiivisiä aineksia, jos niitä ei osata oikein jäsentää.

Haluan korostaa myös samaa mallia kuin fra W, eli ettei yllämainittu kehitysmalli ole millään tavoin hierarkkista arvoa edustava, vaan vain yksi mahdollinen.

Henkilökohtaisesti tällainen värimalli ei ollut itselleni tuttu ennen AT:n yhteyksiä, vaikka se varmasti on mm. teosofiasta löydettävissä.

En osaa muotoilla asiaa niin kaunopuheisesti kuin fra Sothoth (Bless him!), mutta minulle Musta on ollut tärkeä vaihe tiellä, jossa juuri mainitulla tavalla tuli vahvasti kyseenalaistettua olemassaolevia rakenteita ja vedettyä maa jalkojen alta useampaan kertaan. Tähän liittyi rypemistä hyvinkin syvissä vesissä, mutta siitä kehittyen saattoi tie johtaa vain ylöspäin (ainakin näennäisesti). En kuitenkaan tarkoita, että Musta olisi jotenkin taakse jäänyt vaan että se on tavallaan integroitunut olemukseeni. Älyn valta ilmenee tietynlaisena rationaalisuutena, jota kuitenkin pyrin alati kyseenalaistamaan.

Punainen on minulle luontainen niin elinvoimaisessa räiskyvyydessään, taiteellisuudessaan kuin uhrautuvaisuudessaankin. Joskus jopa siihenkin asti, että unohdan itseni muiden vuoksi. Näin on käynyt monesti (maallisessa) menneisyydessäni ja olen koittanut opetella siitä eroon. Itselleen armon antaminen saattaa olla äärimmäisen vaikeaa.

Valkea vaikuttaa hyvin kaukaiselta, mutta siitä sädehtivä valo on jo havaittavissa.
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
Vanadís

Re: Musta, Valkea, Punainen

Post by Vanadís »

Hienoja vastauksia, oli mukava lueskella ja taas sai paljon ajattelemisen aihetta. Tuli näistä väreistä mieleen traditionaalisen wiccan kolme väriä, jota yleensä käytetään seremoniallisissa naruissa, jotka sidotaan vyötärölle kaavun vyöksi ja joilla voidaan tehdä narumagiaa. Traditioiden ulkopuolella niistä ei ole julkaistu paljoakaan symboliikkaa ja osa tiedosta halutaan varmasti pitää vain vihkiytyneiden tiedossa, mutta yleisesti voisi tuumata:

Punainen liittyy ensimmäiseen initiaatioon, joka on oman paikkansa löytämistä sekä ryhmässä että initiaatin polulla maagikkona ja noitana. Tällä asteella on paljon luovaa tulta ja monilla vastavihityillä myös intoa tutustua perinteen eri opetuksiin. Sininen vastaa minusta tässä mustaa, sillä se liittyy toiseen initiaatioasteeseen, jota symboloi myös kärki alaspäin oleva pentagrammi, eli silloin kyse on täysivaltaisesta maagikosta/noidasta ja asteella tutkitaan paljon omia varjopuolia. Valkoinen on kolmannen asteen (Ylipapitar/ylipappi) väri ja siihen asteeseen liittyykin covenin johtaminen ja syventynyt jumalsuhde, vääränlaisesta egoismista luopuminen ja muiden palvelu.

Löydän itse nuista paljon vastaavuuksia AT:n värisymboliikkaan, mutta toisaalta, samaa vihkimyspolkua tuossa brittinoituudessa paljolti tallataan opiskellen niin alkemiaa, tarotteja kuin kabbalaakin, sekä tietysti itsekehityksen eri muotoja.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Musta, Valkea, Punainen

Post by Insanus »

Mustan assosioin menneisyyteen, raskauteen (sekä "taakan", että "äidin" raskauteen), tiedostamattomuuteen (sekä transsin, että tyhmyyden merkityksessä), eläinluontoon, mekaanisiin vietteihin, psyykkiseen kuormitukseen, suruun, melankoliaan, kuolemaan, väsymykseen, hartauteen, omistamiseen, omistautumiseen, hiljaiseen kärsimiseen.
Ajatustensa ja halujensa sammuttaminen nöyrästi ja pyrinnöttä tuntemattoman mysteerin edessä, ajantajun kadottaminen ja jonkinlainen ylevästi palveleva tyydyttymättömyys ja pelkän olemisen uskonnollinen kunnioitus ovat joitain kuvia mitä Mustasta herää mieleeni.

Punaisessa on havahtumisen, matkaan lähtemisen, kypsyyden (ei "vanhan viisaan" vaan ennemmin sukukypsän tai täysi-ikäisyyden saavuttaneen kypsyyttä), juopumuksen, auktoriteetteja/vanhempia vastaan kapinoimisen, apokalyptisen maailmanpalon, draaman, eläytymisen, samaistumisen, henkilökohtaisen omaksumisen, oman tiensä raivaamisen kokemuksellisuutta. Henkilökohtainen vakaumus joka on "todellisempi kuin totuus", oli se "totta" tai ei. Myyttinen, symbolinen, subliimi...

Valkea toimii "tulevasta käsin", takaperin, dionyysisen välittömästi, "ei suurena miehenä vaan ihanteensa näyttelijänä" "hyvän ja pahan tuolta puolen" luottaen ihanteen/fantasian/hengen/harhan/geniuksen/Mestarin omaan voimaan, tulkiten toimissaan suoraan Sitä, Taon "itseensä palaavaa" liikettä, joka on olemukseltaan sama kuin Mustan pakottava raskaus, mutta tultuaan sisäistetyksi se onkin se "todellinen Tahto" jolla on "Universumin painovoima apunaan".
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Hoenir
Posts: 137
Joined: Thu Apr 24, 2014 5:13 pm

Re: Musta, Valkea, Punainen

Post by Hoenir »

Nämä värit ovat muodostuneet minullakin luontevaksi tavaksi jäsentää ajattelua. Ne ovat toimivia varsinkin silloin kun kuvaillaan muita ihmisiä, ei itseä. Tämä siksi, että omaa itseä on minusta paras lokeroida mahdollisimman vähän mihinkään, muuten saattaa kehitellä itselleen huomaamatta jonkinlaisia oletuksia joilla tavoin asiat pitäisi ottaa. Tällaiset oletukset tulevat todellisiksi tosi huomaamatta ja salakavalasti, tällaista saattaa tapahtua vallankin polun alkuvaiheissa. Siis tottakai näitä voi käyttää kuvaamaan myös itseäänkin, mutta pitää tosiaan muistaa että kaikki me olemme itsellemme osittain tuntematonta maata. Tuntemattomia alueita tutkiessaan tulee olla mahdollsimman avoin ja valpas, siellä syvimmän esoterian ("sanallisia kuvauksia pakenevilla") mailla voi heittää punamustilla sun muilla suosiolla vesilintua.

Minua sanotaan aika mustaksi, ehkä hieman punaista pilkottaa sieltä täältä. Tämä johtunee varmaan siitä, että koen esimerkiksi vapauden ja kuoleman melko raskaina asioina. Maailma on minulle tavallaan aika kurja paikka, "tomuhiukkanen jossain keskellä avaruutta, siellä ei ole ajattelevan ihmisen hyvä olla". Vapaus ja sen mukana tuleva valtava vastuu, ahdistavat filosofiset kysymykset, rahahuolet, sosiaalisen elämän omituiset painostavuudet sekä monet muut nuorta miestä koskettavat tavanomaiset asiat ropisevat niskaan ja painavat ryhdin pikkuhiljaa kyyryisemmäksi. Sitten kun olen madellut ja manannut tarpeeksi pitkään niin ahdistun ja seuraa kausia jolloin selvittelen asioita päässäni. Meneehän päivistä nyt aina useampi tunti nyt kaikenmoisen kelailun kanssa, mutta tuolloin se on erilaista. Silloin painostaviksi muodostuneet asiat ovat lyöttäytyneet yhteen, niistä tulee sellainen helvetinmoinen lankakerä josta ei ota tolkkua millään. Se tulee synkkänä harmautena eikä sen koostumuksesta tiedä, suurin ongelma sen kanssa on juurikin saada eriteltyä asiat. Mikään ei ole minunkaltaiselle ihmiselle täysin musertavaa itsessään, mutta sitten ollaan nöyrää poikaa kun en tiedäkkään että mikä minua tarkalleen ottaen edes painaa. Musta on minulle arkisen kamppailun aspekti, Tamas on täydellinen vastine sille. Raskasta sameutta, pohjamudissa möyrimistä ja sellaista raastamistahan se on. Mutta se vahvistaa hissukseen, kunhan vaan jaksaa pysytellä hengissä ja järjissään.

Valkoinen on näyttäytynyt minulle vasta ihan tässä viime vuosina. Selkeimmin se on alkanut välähdellä jostain viime syksystä lähtien. Se on näistä omituisin ja vaikeaselkoisin minulle, sillä asiat jotka koen käsitteleväni sen kautta ovat älylle vieraita. Tai no ei vieraita, mutta ne eivät aukea sille täysin. Valkea puoleni herää silloin kun päästän irti sellaisista puolistani jotka koittavat kahmia liikaa itselleen. Esimerkiksi älyllinen on sellainen puoli, se imee elinvoimaa sieltä mistä ei pitäisi ja se alkaa dominoimaan kaikkea herkästi. Kyse on kai jostain Buddhisen heräämisen ensimmäisistä kokemuksista, omituinen harmoninen luottavaisuus herää oikeastaan aina silloin kun kukistan aiemmin mainitseman vastustajani, tuon pahansuovan lankakerän. Koen valkoisen aspektin siis pääosin luottamuksen, varmuuden ja tietynlaisen uskon kautta. Niitä harvoja hetkiä jolloin en hätäile ja ryssi kaikkea pyrkimällä alistamaan maailman valtaani. Suurin varmuus näyttää lopulta tulevan jostain aivan muualta kuin siitä, että se kosmos lepää kämmenellä älyn voimalla kesytettynä.

Punainen taas on sisäistä paloa, pyrkimystä siihen minkä uskoo ja toivoo odottavan vielä minuakin joku päivä. Punainen on pyristelyä pois vanhasta, kohti uutta ja tuntematonta. En hahmota vielä punaista itsessäni selkeästi, joten en osaa sanoa siitä vielä kovinkaan paljoa. Tahto vaikuttaa aluksi helpolta ja yksinkertaiselta seikalta, mutta totuus tuntuu olevan jotain aivan muuta.

Lisäilen myöhemmin jotain mikäli tulee mieleen.
"Futile as a ghost I stand guard over hidden gold, O lord of the meeting rivers"
Hoenir
Posts: 137
Joined: Thu Apr 24, 2014 5:13 pm

Re: Musta, Valkea, Punainen

Post by Hoenir »

Minulla on muuten jostain syystä taipumus suhtautua joihinkin mustan vaiheen aikaisiin vastoinkäymisiin huumorilla. Kun tietynlainen vitutuksen raja ylittyy, niin alkaa naurattamaan. Silmien edessä vilisevä elämä alkaa näyttämään surkeiden sattumusten sarjalta, pystyn repimään siitä jonkinlaista kieroa huumoria. Hieman omituista, ehkä jonkinlainen puolustautumiskeino ikäviä asioita kohtaan? Armeijassa vallankin oli tällaisia kokemuksia. Otettiin kerran pienet yöuinnit parinkympin pakkasessa ja siinä riisuutuessa vitutti niin ankarasti että muutuin hilpeäksi, homma tuntui kuin äärettömän huonolta vitsiltä. Saatana nauroi, mutta niin tein minäkin.

Onko muilla tästä vastaavia kokemuksia?
"Futile as a ghost I stand guard over hidden gold, O lord of the meeting rivers"
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Musta, Valkea, Punainen

Post by Insanus »

Hoenir wrote:Minulla on muuten jostain syystä taipumus suhtautua joihinkin mustan vaiheen aikaisiin vastoinkäymisiin huumorilla. Kun tietynlainen vitutuksen raja ylittyy, niin alkaa naurattamaan. Silmien edessä vilisevä elämä alkaa näyttämään surkeiden sattumusten sarjalta, pystyn repimään siitä jonkinlaista kieroa huumoria. Hieman omituista, ehkä jonkinlainen puolustautumiskeino ikäviä asioita kohtaan? Armeijassa vallankin oli tällaisia kokemuksia. Otettiin kerran pienet yöuinnit parinkympin pakkasessa ja siinä riisuutuessa vitutti niin ankarasti että muutuin hilpeäksi, homma tuntui kuin äärettömän huonolta vitsiltä. Saatana nauroi, mutta niin tein minäkin.

Onko muilla tästä vastaavia kokemuksia?
On joo. Joskus hauskuuden puute naurattaa.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Locked