Nefastos wrote:Millaisissa muissa yhteyksissä olette törmänneet tähän värikoodiin? Onko Azazelin Tähden filosofia ensimmäinen järjestelmä, jossa olette kyseiseen symboliikkaan törmänneet, vai onko se tuttu muualta?
Azazelin Tähden filosofia on varmaankin ensimmäinen, jonka yhteydessä olen tätä värisymboliikkaa
tietoisesti pohtinut. Sittemmin olen havainnut, että sama arkkitypiikka toistuu erilaisissa symbologisissa tai mytologisissa järjestelmissä. Erityisen antoisaa oli havaita Nebukadnezzar -looshin alkemiaa käsittelevässä keskustelupiirissä yhteys mustaan, punaiseen ja valkeaan. Alkemiallinen suola vastaa luonnollisesti mustaa, joka on ihmisruumis, karkea materiaalinen prinsiippi. Tätä voi myös verrata autiomaan symboliikkaan; Dudaelin autiomaa oli se, jonka alle kirottu Azazel suljettiin. Mutta tämä autiomaa on myös potentiaalinen voima; maagikon morsian, jota Intian shaktat palvovat jumalatarkulteissaan.
Punainen vastaa tavallaan alkemian rikkiä. Rikin symbolissa on risti, jonka päälle asettuu ylöspäinen kolmio. Ylöspäinen kolmio (henki) on siis luovan tulen pohjana henkisen kehityksen alkemiallisessa prosessissa. Rikki on tulielementtiin sidoksissa ja ilmaisee alemmalle ylemmän ja päinvastoin. Tässä siis tarkoitan "alemmalla" ihmisen persoonallisuutta tai materiaa ja "ylemmällä" korkeampaa itseä tai henkeä. Azazel on myös nähdäkseni täten sidoksissa rikkiin; Azazel on korkeampi itse sidottuna aineeseen ja vastaavasti samalla ilmaisee persoonalle hengen. Azazel on siis välittäjä maailmojen välissä, eli itse ihmisyys sanan syvimmässä merkityksessä. Se on hurmiollinen, antautuva ja uhrautuva tuli maan ytimessä. “Mikään ei ole kallisarvoisempaa kuin meren punainen hiekka. Se on kuun tiivistynyt kosteus, joka on yhdistynyt auringon säteisiin ja härmistynyt.” - Turba Philosophorum
Elohopeaan liittyy luonnollisesti valkoiseen. Elohopea on rakkaus, yleisliuotin, siunattu virtauksen tila, elävä vesi, joka sulauttaa kaiken alkemiallisessa prosessissa erotetun yhteen. Elohopea on jo symbolinsakin kautta Merkuriuksen, Jumalten sanansaattajan aine. Merkuriuksen symboli on muuten sama kuin Venuksen, mutta sen "kruununa" on kuunsirppi. Aineen "risti" on ympyrän, eli Platonin "täydellisen muodon" alaisuudessa. Kuu liitetään normaalisti "aliseen maailmaan" ja aineeseen okkulttisessa symboliikassa, mutta tässä symbolissa se on kavunnut korkeimmaksi, kuvaten sitä, että aine on tavallaan korkein kaikista kruunaten maagikon ponnistukset. Niin ylhäällä kuin alhaalla.
Aika selkeältä vastineelta tuntuvat myös hindulaisuudesta tunnetut
Gunat. Sattva vastaa tässä valkeaa, olen kirkkaus ja hyveellisyys, se mitä uskonnot perinteisesti arvostavat. Rajas on puolestaan kiihkeys ja tulisuus, eli punainen. Tamas on puolestaan perinteisten eksoteeristen uskontojen kannalta katsoen saatanallisin prinsiippi, sen yhdistyessä syntiin, taantumukseen, liikahtamattomuuteen ja sumeuteen. Tämä ei kuitenkaan vie siltä arvoa pois, tätä prinsiippiä ei vain ole yleensä ottaen ymmärretty, ainakaan eksoteerisesti. Tamas on luonnollisesti yhteydessä mustaan.
Nefastos wrote:Mitä nuo värit itsellenne tai omassa elämässänne tarkoittavat, jos mitään? Onko niillä mielessänne jotain keskinäistä järjestystä tai suuntaa, puhtaasti mielleyhtymien kautta tai muuten?
Musta on itselleni ehkäpä eräänlainen oman itseyden rakentamisen tila. Erityisen mielenkiintoinen ajatus itselleni on "kahdesta" mustasta, eli etäisestä, jääkylmästä älystä ja vastaavasti täällä läsnäolevasta immanentista aineen kaaoksesta kontrollin menettämisenä, joka on yhteydessä "synteihin". Toisin sanoen ajatus maskuliinisesta ja feminiinisestä mustasta. Maskuliininen musta on kaavoittava äly, joka kristalloi aineellisen maailman, siinä missä feminiininen musta on kaikkea edeltävä pyhä pimeys, kohtu, joka synnyttää kaiken ja johon kaikki jälleen absorboituu ja palaa Kalin tanssiessa raivokkaasti. Vaikka nämä kaksi näyttävät olevan ristiriidassa, eivät ne tosiasiassa sulje pois toisiaan.
Punainen on itselleni inspiraatio ja uhrautuminen korkeamman hyvän puolesta. Koen tähän liittyen erityisesti Mars -aspektin läheiseksi siinä merkityksessä, että soturin miekka pistetään oman sydämen läpi, sen sijaan että haavoitettaisiin, koska "ihminen on itse ainoa vihollisensa." Toisin sanoen, ulkomaailmassa kohtaamamme ongelmat heijastavat meitä itseämme .
Valkea on puolestaan olemassaolon syvä autuus ja onni, joka pilkottaa jostain kärsimyksenkin keskellä auttaen jaksamaan. Se on vilpittömyyttä ja puhtautta, luontaista oikein toimimista, jota ei tarvitse pakottautua tekemään. Mustan ja valkean symboliikka omassa mielessäni on hyvin lähellä toisiaan, vaikka ne toisaalta näyttävät niin etäsiltäkin. Siinä missä musta ehkä käytännössä on itseyden rakentamista, on se toisaalta syvimmässä mielessä toiseus, tuntematon pimeys avaruuden tähtien takana, yön synkkyydessä, jonka pohjalle kaikki rakentuu. Kun taas valkea on antaumusta toiseudelle, joka ei korota persoonan vahvuutta, on se taas pohjimmiltaan lähimpänä syvintä itseyttämme (ei siis persoonallisessa mielessä.)
Nefastoksen
englanninkielisellä foorumilla jokin aika sitten esittämä mustan, valkean ja punaisen yhteydestä kuoleman, seksin ja Saatanaan liittyvään "pyhään kolminaisuuteen" oli mielestäni hyvin kiinnostava. Erityisesti tämä vertaus oli mielestäni ajatuksia herättävä:
Nefastos wrote:I think we could say that the one which gives one most problems & draws the most questions is the one which is also one's archetypical colour at the moment, i.e. the most recommendable aspect:
DEATH > BLACK
SEX > WHITE
SATAN > RED
Wyrmfang wrote:Jälkeen päin olen törmännyt samaan jaotteluun intialaisessa ajattelussa (jossa merkitykset ovat kuta kuinkin samat, ja josta se on kai AT:lle otettukin?) sekä jossain afrikkalaisessa uskonnossa, jossa merkitykset olivat täysin eri.
Tästä afrikkalaisesta uskonnosta olisi mielenkiintoista tietää lisää. Muutenkin afrikkalaista uskontoa, mytologiaa ja filosofiaa käsitellään niin vähän länsimaisen esoterian piirissä, vaikka se mitä olen aiheeseen perehtynyt, on ollut hyvin mielenkiintoista luettavaa.