Antikosmisuus onkin kiinnostava aihe. Mikä siinä tarkalleen ottaen on niin pahaa? Siis mikä muu kuin sen typerimmät ilmenemismuodot? En puolusta kyseistä ajattelutapaa vaan yksinkertaisesti kysyn.Wyrmfang wrote:Kaipaus "tyhjäksi tulemiseen" on menneisyydestä itselleni hyvin läheinen idea (ja kuten sanottu psykologisesti läsnä usein edelleen ja varmasti aina), mutta ideaalina en oikein osaa hahmottaa sitä kuin "anti-kosmisella" tavalla, jota en pidä tavoiteltavana. Paljon mahdollista, että en ymmärrä mitä nirvanisella tyhjyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä, mutta en käyttäisi ilmaisua "kaipuu pois" sillä se nähdäkseni minun tavoin tuo useimmilla ihmisillä mieleen vain sen brutaalin tulkinnan joko konkreettisesta toismaailmallisuudesta tai "anti-kosmisuuden", joka on ikään kuin puhdistettu muoto tästä.
Omaa kaipuutani pois en ole yhdistänyt antikosmisuuteen ainakaan ennen näitä pohdintoja. Pidän kuitenkin mahdollisuuden avoimena, sillä nähdäkseni antikosmisuus voidaan käsittää aivan samana asiana kuin nirvanan tavoittelu. (Tai "tavoittelu" - tähän eroon tulen myöhemmin.) Minulle kysymys on yksinkertaisesti siitä, että en millään yksittäisellä hetkellä, missään paikassa, missään tilanteessa voi sanoa itselleni "tämä riittää" ja tarkoittaa sitä. Elämän mielekkyys tulee siitä, että on aina enemmän ymmärrettävää ja saavutettavaa, ettei - ainakaan minun tämänhetkisestä näkökulmastani - ole olemassa lopullista totuutta tai saavutusta. Jos olisi - tai jos se olisi jotain, mitä voin käsittää - niin kaikki pyrkiminen lakkaisi ja elämä olisi jossain mielessä ohi, koska se olisi sovitettu rajoihin, jotka näen. Kuten itse sanoit tuon korkeimman hyvän suhteen.
Perustan tämän näkemyksen vahvasti siihen, mikä minussa on (sinua lainaten) psykologisesti läsnä, mutta en ole valmis myöntämään, että kyse olisi vain siitä. Jos henkisyys on idealismia, jonka lopullinen tavoite on välttämättä saavuttamaton, niin silloin mielestäni on hyvin luontevaa puhua kaipuusta pois. Kaikki, mikä on varsinaisesti maailmassa, kun kuitenkin voidaan saavuttaa.
Ehkä pidät ei-toivottavana sitä, että "tyhjyys" tai "käsittämätön" asetetaan eksplisiittisesti tavoiteltaviksi sen sijaan, että ne olisivat ikään kuin jonkin muun idean, vaikkapa mainitun korkeimman hyvän, sivutuotteita? Tämä on kyllä vetoava näkemys ja jos esim. satanismin ideaa pitäisi jollekin perusjampalle avata, niin suotavampaa olisi puhua etiikasta ym. kuin siitä, että maailma ei riitä. Kaipuu pois tulee kuitenkin väistämättä mukaan kun perspektiiviä laajennetaan.
Minusta tässä on kyse siitä, että nirvana käsitteenä ei oikein toimi, koska kyse ei ole vain asiasta muiden joukossa. Jotenkin kuitenkin pitää puhua, joten väärinkäsityksiä syntyy väkisin. Ei-nirvana ei ole nirvanan vastakohta, olemme kaikki nirvanassa tälläkin hetkellä, nimenomaan nirvanassa polusta tulee päämäärä kaikkein syvimmässä merkityksessä, jne.Wyrmfang wrote:Avatkaa nyt joku tätä lisää jos ajattelen jotenkin liian yksinkertaisesti, mutta minusta nämä kaksi näkemystä ovat sovittamattomassa ristiriidassa; eivät välttämättä siinä miten käytännössä toimitaan, mutta teoreettisesti. Jos oletetaan nirvana jonain reaalisesti saavutettavana, niin silloinhan päämäärä on nirvana, ei polku itsessään.
Viestittely täällä on muuten jo sen verran kaoottista, että ehkä nämä pois maailmasta-aiheiset viestit pitäisi siirtää relevanttiin ketjuun. Vai?