Näissä tunnelmissa vastaanotin eräältä seuran ulkopuoliselta henkilöltä kuvauksen hänen kokemastaan näystä, ja sain ystävällisen luvan käyttää tuota näkyä tämän keskustelun pohjana.
NN wrote:Pohtiessani ja tutkiessani henkisesti eräänä päivänä Azazelin olemusta ja sitä mitä kirjoitat kyseisestä entiteetistä Fosforoksessa, koin seuraavanlaisen näyn: Ensin näin sieluni silmällä punaisen pallon/sfäärin, joka hehkui oranssinkeltaista valoa. Lähestyin tätä sfääriä, jolloin tullessani sen välittömään läheisyyteen sen valo muuttui läpinäkyväksi ja muodosti ikäänkuin portin, joka kohdisti tietoisuuteeni voimakkaan vedon, jonka sallin vetää minut mukanaan. Maisema vaihtui äkillisesti tasangoksi, joka oli samanaikaisesti luola, likaisen tunkkaista pimeyttä, verta, demonista naurua, luita, vuoristoa, sadetta ja tuulta. Jatkuva liikkeen tuntu oli voimakas. Koin miten jokin yritti ohjata mieltäni ajattelemaan että olen Azazel. Tarkoitan tällä sitä, että jokin ulkoinen voima alkoi vääristämään ajatuksiani ja persoonaani demonisella tavalla, yrittäen pakottaa mieltäni omaksumaan erilaisia ominaisuuksia ja motiiveja. Estin tämän vaikutuksen jolloin eteeni ilmestyi olento, jonka kasvot muistuttivat vääristynyttä ihmiskalloa, jossa oli kuivunutta nahkaa päällä. Sillä oli sarvet, sorkantapaiset jalat, sairasta valoa hohtavat silmät ja jonkinlainen musta, panssarimainen vaate yllään. Kaikenkaikkiaan se oli hyvin demoninen, epäinhimillinen ja ruma, ikäänkuin ilmentymä ympärillään olevasta erämaasta ja pimeydestä. Sen silmillä oli hypnoottinen vaikutus, joka oli efektiivisesti sama kuin aiemmin kuvaamani yritys possessoida. Työnsin sen tahdollani syrjään, ja samalla tajusin, etten voi taistella sitä vastaan siellä, sen omalla maaperällä. Pakenin ja vedin tietoisuuteni takaisin kehooni samalla nähden vision sen olennon tuolta puolen, jossa aistin hyvin voimakkaasti Jahven läsnäolon. Katkaisin linkin mielestäni, enkä ole sen jälkeen kokenut mitään siihen liittyvää.
Minua kiinnostaisi tietää, mitä mieltä olet ylläolevasta kertomuksesta. Voi olla, että olen erehtynyt tässä asiassa, eikä kokemukseni liity mitenkään Azazeliin. Itse uskon kokemukseni olevan tosi, ainakin siltä osin että se ei ole ainakaan pelkästään mieleni luomaa harhaa.
Tässä visiossa kohtaamme entiteetin tai heijastuman, joka yhdistyy Azazelin nimeen mutta ilmentää alemmanlaatuista demonisuutta.
Uskovaiselle tällainen näky voisi veljeskuntaa ajatellen nostaa pintaan seuraavan tunnereaktion: "Siis Azazelin Tähti ei ole, mitä se uskottelee (ja ehkä itsekin luulee) olevansa. Kuka ryhtyy tekemisiin saatanallisten voimien kanssa, ei päädy tekemisiin minkään korkeiden arkkityyppisten olentojen, vaan pahansuopien demonisten voimien kanssa."
Profaanissa saatananpalvojassa sama näky voisi puolestaan herättää saman tunteen toisen kokemistavan: "Tämä on todellista satanismia eikä se haukotuttava filosofia jota niin kutsutut ylöspäisen tien okkultistit meille koettavat tuputtaa. Nämä näyt, nämä demonit ovat vahvoja, todellisia, ja minä olen erityinen ihminen voidessani ja uskaltaessani ryhtyä tekemisiin näiden voimien kanssa."
Molemmissa kokemistavoissa on oma hyvä pointtinsa: ensimmäisellä huomio siitä, että saatanallisilla voimilla on aina negatiiviset vaikutusmahdollisuutensa ja voimakas potentiaali työskennellä varjon energioiden kanssa; toisella se, että eläytyvä ja kokemuksellinen yhteys on ehdottoman tarpeellista, eikä meidän pidä luoda filosofiasta itsellemme sellaista kultaista häkkiä, joka estää sydämen kautta elämisen. Molempien harha on kuitenkin siinä, että tällainen näky (tai uni, tai missä tahansa tilassa, meditaatiossa tai päihteiden vaikutuksen alaisena tai normaalitilassa astraalinen kokemus saadaankin) otetaan todellisena ja todistusvoimaisena. Tosiasiassa nämä visiot ovat taittuneita heijastuksia, eivät todellisuutta. Vaikka astraalinen maailma tuntuu erittäin voimakkaalta, kaikki korkeamman tason selvänäköisyys läpäisee sen harhat ja paljastaa niiden onttouden. Tämä ei ole pelkästään jotakin mitä me itse uskonvaraisesti opetamme, vaan se on jotakin mitä kuka tahansa tutkija voi omien tutkimustensa valossa todentaa. Vilpittömin mielin ei omaksi ilokseen vaan totuuden löytämisen tähden astraalista piiriä tutkiva ihminen huomaa ennemmin tai myöhemmin todeksi sen, että tuo piiri on pohjimmiltaan illusorinen.
Mikä sitten on demonismin ja AT:n painottaman arkkityyppi-satanismin välinen yhteys?
Demonit ovat arkkityyppien heijastuksia siinä näkyjen peilissä, jonka astraalimaailma nostaa fyysisen tason ja korkeamman arkkityyppisen tason väliin. Vanhan esimerkin mukaisesti, kuu heijastuu myös liikkeessä olevaan veteen, mutta sen muoto vääristyy sitä voimakkaammin, mitä voimakkaampi on peilaavien vesien liikehdintä. Vain kirkas mieli voi tajuta asiat tosiolemuksessaan; kaikki yhteys tunnevirtausten alaiseen kohisevaan koskeen liittää kontemploivan mielen johonkin astraalimaailman sfääriin, välittäen sieltä painostavia, sekavia, käsittämättömiä, kuumeisia, tai puhtaasti painajaismaisia visioita. Kuka haluaa harjoittaa psyykkisiä kykyjään, hänen on kestettävä läpi näiden painajaisten pää kylmänä ja kuljettava niiden läpi selkeämpiin muodollisiin maailmoihin, joiden huippuna on mentaalinen ideamaailma. Toinen mahdollinen ja monille erittäin suositeltava polku puolestaan jättää psyykkisten kokemusten maailman mahdollisimman vähälle huomiolle, ei tutki sitä vaan ohittaa sen, ja palaa näiden kuunalaisten kykyjen tutkimukseen vasta korkeampien hengen valmiuksen mahdollistamin valmiuksin korkeammassa kehitysvaiheessa.
Alemmat demonit personoivat mielellään korkeampia olentoja, ja kertovat olevansa milloin Saatana, milloin Lucifer, milloin Azazel, milloin Jeesus Kristus. Monet niistä uskovat itsekin tähän esitykseensä ja todellakin heittävät koko energiansa peliin näytelläkseen omaksumaansa osaa. Näiden olentojen tai virtausten intensiteetti voi olla kuinka väkevä hyvänsä, eikä se ole useinkaan suhteessa niiden käsityskykyyn. Yhdistyneinä "kollektiivisen piilotajunnan" voimiin niillä on käytössään alemman psyykkisen magian mahdollisuuksia, ja paitsi silkalla erikoislaatuisuudellaan ja suggestiollaan ne voivat alistaa kohtaamiaan ihmisiä myös esittämillään psyykkisillä kyvyillä.
En jatka enempää astraalisten demonien luonteesta, sillä aiheesta on tulossa aivan lähiaikoina oma pitempi kirjoituksensa sivustolle. Tuossa yhteydessä käsittelemättä jäävä korkeampien ja alempien henkivaltojen välinen yhteys on se, mitä tässä pyrin selventämään. Molemmat ovat totta: jumalat, joihin saamme yhteyden (erittäin antautuvaa ja jokahetkistä ponnistavaa ja pohdiskelevaa elämäntapaa vaativan) teurgian kautta, ja demonit, joihin voimme olla yhteydessä goetian eli muodollisten manauksien ja jopa alaspäisen itseuhrauksen kautta. Näistä on puhuttu paljon monissa julkaisuissa, ja korostettu aina sitä kuinka demonit ovat "kuin Saatanan kynnenkärjet", toisin sanoen tavallaan kyllä häneen yhteydessä, mutta ei hänen tosiolemustaan ilmaisten vaan pikemminkin peittäen. Kynnenkärjet toki kulkevat siellä missä käsikin, mutta ne ovat yksin jäädessään elotonta ainesta, ja voidaan jättää vähälle huomiolle.
Meidän olisi järjetöntä väittää, että "naamiolla" tai "kynnenkärjillä" ei olisi mitään osuutta niihin korkeisiin arkkityyppisiin voimiin joista käytetään nimiä Saatana, Lucifer, Azazel, jne. Mutta kuten idän kristinuskossa Jumalaa ympäröi mysteerin verho, "pyhä pimeys", samoin Saatanaa ympäröi tämä demonismin verho, "epäpyhä pimeys", joka on läpäistävä jos haluamme ymmärtää totuuden emmekä palvella ali-inhimillisten voimien pyyteitä.
