Re: Ihmeet, taikavoimat, gurut.
Posted: Sat Apr 22, 2023 12:54 am
Yritän vastata kysymyksiisi ja haasteisiisi mahdollisimman hyvin arvon veli Kenazis ja aion myös kommentoida ja täydentää sinun kommenttejasi asiasta.
Niin kuin sanoit, tietokirjan esittämä määritelmä taikuudelle selittää enemmänkin niin sanotun satutaikuuden, joka on olemassa fantasia- ja satumaailmoissa ja muunlaisessa fiktiossa kuten sci-fissä missä taikuutta ei pyritä selittämään tieteellisesti tai välttämättä muutenkaan.
Itse kuitenkin olen avoin monille eri mahdollisuuksille, sanoisin, että kirjan esittämä taikuus, joka rikkoo luonnonlakeja ja kausaliteetteja voi olla totta ainakin siinä mielessä, että taikuus voi mahdollistaa, että asioita voi tehdä ilman karkeaa energiaa, käyttäen vain hienojakoista energiaa ja tällaisen taikuus saattaa ylittää meidän jokapäiväisen normaalin kausaliteetin, mutta noudattaa täysin korkeampia kausaliteetteja rikkomatta niitä.
En myöskään kiellä sitä, että meidän maailmassamme ei voisi koskaan olla tuollaista satutaikuudenomaista taikuutta, joka rikkoo luonnonlakeja, jos Jumala poikkeuksellisesti antaa luodulle olennolle poikkeusluvan ja poikkeuskyvyt.
Meidän maailmamme taikuus, magia ja okkultismi kuitenkaan ei varmaan ole suurimmaksi osaksi tuollaista luonnonlakeja rikkovaa taikuutta, vaan taikuutta, joka vain käyttää ja hyödyntää luonnonlakeja poikkeuksellisella ja tilastollisesti epänormaalilla tavalla, ainakin meidän tämänhetkisestä näkökulmastamme ja kokemuksestamme.
Eli voi sanoa, että tietyssä mielessä on kahdenlaista taikuutta, mutta missä luonnonlakeja hyödyntävä taikuus loppuu ja missä luonnonlakeja rikkova taikuus alkaa, on ilmeisesti aika veteen piirretty viiva, se on hyvin häilyvä raja.
Se mikä on yliluonnollista, paranormaalia, on suhteellista ja riippuu katsojasta ja kokijasta.
Clarkin kolme lakia ovat aika yleisiä asioita ei niinkään tiettyihin yhteyksiin sitovia. Se mikä on mahdollista ja mahdotonta riippuu olosuhteista, resursseista, erilaisista työkaluista ja mahdollistajista. Mahdollisen ja mahdottoman välinen tarkka raja on siksi joskus hyvin häilyvä ja vaikea hahmottaa.
Clarkin kolmannen lain kohdalla on kuitenkin varmaan hyväksyttävää sanoa, että kun tarpeeksi kehittynyt teknologia antaa ihmisille kyvyn erilaisten laitteiden tai pelkän psyykkisten ajatusten ja tahdonvoiman avulla saada aitoja ihmeitä aikaan, tai ainakin riittävän ihmeellisisä asioita aikaan, voisi sanoa, että luonnonlakeja seuraavan ja hyödyntävän taikuuden määritelmän mukaan tietyssä pisteessä teknologia muuttuu eräänlaiseksi oikeaksi taikuudeksi.
Annan ajatusleikin muodossa olevan esimerkin.
Sanotaan, että 1300-luvulla elää okkultisti, jonka taikavoimat ovat peräisen miljoonia vuosi vanhasta hienojakoisia ja karkeita energioita hyödyntävästä generaattorikoneesta. Hän löytää koneen vanhasta linnan rauniosta, johon hän asettuu asumaan.
Laite hyväksyy käyttäjäkseen ensimmäisen henkilön, joka tulee sen lähelle, koskettaa sitä ja omaa joitain piirteitä, jotka oikeuttaa laitteen omistajaksi tulemisen.
Okkultisti ei tiedä mistä laite on peräisin eikä tarkkaan ottaen tiedä mikä se on ja miten se toimii. Hän ei edes omaa samanlaista koneen, laitteen ja teknologian käsitystä mikä meillä on, koska okkultisti elää 1300-luvulla, mutta laite on peräisin viimeisimmältä Kultaiselta ajalta ja on säilynyt linnan raunioissa täydellisesti, vaikka kuinka monen miljoonan vuoden ajan.
Okkultisti koskettaa laitetta ja omaa tiettyjä piirteitä, jotka laitteessa oleva äärimmäisen kehittynyt tekoäly tunnistaa ja hyväksyy okkultistin käyttäjäksi ja alkaa antaa okkultistille psyykkisiä voima ja kyvyn tehdä suuria ihmeitä.
Okkultisti ei tarvitse tietoa siitä mikä tuo laite on, miten se toimii ja mitä syitä siinä on takana, ja hän ei tarvitse modernia tieteen ja teknologian käsitystä käyttääkseen laitetta ja hyötyäkseen siitä. Laite tekee tavallaan hänestä aidon velhon ja antaa hänelle tietyssä mielessä oikeita taikavoimia, koska hänen voimansa täyttävät taikuuden määritelmän aika kristallin kirkkaan selkeästi, vaikka niiden takana on äärimmäisen kehittynyt sekä karkeaa energiaa että hienojakoista energiaa käyttävä kone ja teknologia.
Generaattori tekee okkultistista siis aidon magian mestarin, vaikka kyseessä on teknologialla tuotettu taikuus, joka hyödyntää luonnonlakeja eikä riko niitä.
Välittääkö okkultisti edes siitä mitä syitä hänen voimiensa takana on, jos hän kerta saa niillä suuria ihmeitä aikaan? Se on varmaan hänelle lähes sama mitä syitä hänen voimillaan on, jos kerran voimat tekevät hänestä melkeinpä aidon puoli-jumalan melkein täysin taiattomien ihmisten keskuudessa.
Mietin joskus lapsena, että taikuudeksi kutsuttu ilmiö on todennäköisesti itse asiassa ehkä vain toisenlaista tiedettä ja teknologiaa, ei niinkään mitään muuta, ei ainakaan tässä maailmassa yleisesti.
Vaikka minä en täysin täydellisesti tiedä miten tietokone kaikkia yksityiskohtiaan myöten, jolla kirjoitan tämän tekstin, toimii, se ei estä minua hyödyntämästä ja käyttämästä sitä.
Tietysti minä en miellä tietokonetta mitenkään taikuudeksi, koska se ei minun mielestäni täytä aivan aidosti taikuuden määritelmiä ja piirteitä, vaikka tietokoneella voi tehdä vaikka mitä ihmeellistä.
Ihmeelliset asiat mitä teknologialla voi tehdä ei tee siitä aina taikuutta, vasta sitten kun teknologia on riittävän kehittynyttä, siitä tulee tietyssä pisteessä eräänlaista taikuutta. Meidän teknologiamme ja tieteemme ei vain ole vielä päässyt tuohon pisteeseen. Tuohon pisteeseen on varmaan vielä todella pitkä matka.
Tuo sateenkaariesimerkki oli lähes puhtaasti metafora eli vertauskuva. Ajattelin, että jos sateenkaarella olisi jotenkin yliluonnollinen alkusyy, niin mikä se sitten olisi. Kyseessä oli enemmänkin ajatusleikki ja loppuun laitettu hymiö myös vihjasi siitä ja suurin osa osasi varmaan lukea rivien välistä. Metaforani idea oli se, että vaikka sateenkaarella ei olisi yliluonnollisia syitä niin sen voi silti kokea ihmeeksi.
Kun puhun persoonallisesta Jumalasta, puhun kieltämättä joskus myös siitä, miten juuri minä koen Jumalan. Joskus puhun asiasta puolisuorasti tai epäsuorasti, joskus jopa vähän huomaamatta sitä täysin itsekkään. Asia tapahtuu joskus tavallaan itsestään.
Minusta ihmisen muotoinen Jumala on juuri sellainen, jota on nimenomaan helppo ajatella ja lähestyä. Persoonallisen Jumalan kanssa voi leikkiä jumalaisia leikkejä ja ajanviettotapoja, eli Liiloja niin kuin hindulaisessa teologiassa sanotaan.
Kokemus siitä, että Jumala on tumman hohtavan safiirinsininen lihaksikas ja ikuisesti nuori parraton mies, joka pukeutuu hienosti ja on kuin riikinkukko ja pitää hauskaa silloin kuin haluaa ja tekee työtä silloin kuin haluaa ja jos ei halua tehdä itse henkilökohtaisesti jotain työtä, Hän luo toisen entiteetin sitä varten, eli Hän tekee mitä haluaa, eli on absoluuttisesti itsevaltainen, tuollainen esteettisesti kaunis Korkein Hallitsija on minusta niin viehättävä ja lähestyttävä kuin olla ja voi. Tuollaisen Jumalan lähellä minä nimenomaan haluan olla, enkä ymmärrä täysin miten tuollainen muoto ja hahmo voisi edes olla aidosti luotaantyöntävä.
Kun Jumalalla on tunteita ja psyykkisiä mielenliikkeitä, ne ovat rajattomia. Ne vain vaikuttavat rajallisilta, koska Jumala käyttäytyy uloispäinkatsottuna ihmismäisesti, mutta kun ihmiset tarkkailevat ihmisenmuotoista Jumalaa, he peilaavat liikaa Jumalan käytöstä ja tekoja rajallisesta inhimillisestä näkökulmasta, joka saa helposti ihmisen ajattelemaan, että Jumala olisi rajallinen jos Hänen käytöksensä ja toimintansa vaikuttaa katsojasta inhimilliseltä.
Voisit hieman valottaa veli Kenazis, miksi koet persoonallisen Jumalan jotenkin luotaantyöntäväksi?
Magian olemassaoloa ja mahtia ei voi täysin kiistää. Kehittyneen taianomaisen tieteen ja teknologian olemassaoloa, eritoten ihmiskunnan tulevaisuudessa, ei voi kiistää.
Minun sanomani on vain se, että tämän maailman taikuus eli magia sekä teknologia ja tiede eivät ole oikeastaan eri asia, vaan pikemminkin melkein täysin sama asia. Ne ovat vain kahden saman asian ja ilmiön kaksi eri puolta, mutta ne eivät ole niinkään vastakohdat. Jos ne ovat vastakohtia, ne ovat vain toisiaan täydentäviä ja yhdessä toimivia vastakohtia.
Niin kuin sanoit, tietokirjan esittämä määritelmä taikuudelle selittää enemmänkin niin sanotun satutaikuuden, joka on olemassa fantasia- ja satumaailmoissa ja muunlaisessa fiktiossa kuten sci-fissä missä taikuutta ei pyritä selittämään tieteellisesti tai välttämättä muutenkaan.
Itse kuitenkin olen avoin monille eri mahdollisuuksille, sanoisin, että kirjan esittämä taikuus, joka rikkoo luonnonlakeja ja kausaliteetteja voi olla totta ainakin siinä mielessä, että taikuus voi mahdollistaa, että asioita voi tehdä ilman karkeaa energiaa, käyttäen vain hienojakoista energiaa ja tällaisen taikuus saattaa ylittää meidän jokapäiväisen normaalin kausaliteetin, mutta noudattaa täysin korkeampia kausaliteetteja rikkomatta niitä.
En myöskään kiellä sitä, että meidän maailmassamme ei voisi koskaan olla tuollaista satutaikuudenomaista taikuutta, joka rikkoo luonnonlakeja, jos Jumala poikkeuksellisesti antaa luodulle olennolle poikkeusluvan ja poikkeuskyvyt.
Meidän maailmamme taikuus, magia ja okkultismi kuitenkaan ei varmaan ole suurimmaksi osaksi tuollaista luonnonlakeja rikkovaa taikuutta, vaan taikuutta, joka vain käyttää ja hyödyntää luonnonlakeja poikkeuksellisella ja tilastollisesti epänormaalilla tavalla, ainakin meidän tämänhetkisestä näkökulmastamme ja kokemuksestamme.
Eli voi sanoa, että tietyssä mielessä on kahdenlaista taikuutta, mutta missä luonnonlakeja hyödyntävä taikuus loppuu ja missä luonnonlakeja rikkova taikuus alkaa, on ilmeisesti aika veteen piirretty viiva, se on hyvin häilyvä raja.
Se mikä on yliluonnollista, paranormaalia, on suhteellista ja riippuu katsojasta ja kokijasta.
Clarkin kolme lakia ovat aika yleisiä asioita ei niinkään tiettyihin yhteyksiin sitovia. Se mikä on mahdollista ja mahdotonta riippuu olosuhteista, resursseista, erilaisista työkaluista ja mahdollistajista. Mahdollisen ja mahdottoman välinen tarkka raja on siksi joskus hyvin häilyvä ja vaikea hahmottaa.
Clarkin kolmannen lain kohdalla on kuitenkin varmaan hyväksyttävää sanoa, että kun tarpeeksi kehittynyt teknologia antaa ihmisille kyvyn erilaisten laitteiden tai pelkän psyykkisten ajatusten ja tahdonvoiman avulla saada aitoja ihmeitä aikaan, tai ainakin riittävän ihmeellisisä asioita aikaan, voisi sanoa, että luonnonlakeja seuraavan ja hyödyntävän taikuuden määritelmän mukaan tietyssä pisteessä teknologia muuttuu eräänlaiseksi oikeaksi taikuudeksi.
Annan ajatusleikin muodossa olevan esimerkin.
Sanotaan, että 1300-luvulla elää okkultisti, jonka taikavoimat ovat peräisen miljoonia vuosi vanhasta hienojakoisia ja karkeita energioita hyödyntävästä generaattorikoneesta. Hän löytää koneen vanhasta linnan rauniosta, johon hän asettuu asumaan.
Laite hyväksyy käyttäjäkseen ensimmäisen henkilön, joka tulee sen lähelle, koskettaa sitä ja omaa joitain piirteitä, jotka oikeuttaa laitteen omistajaksi tulemisen.
Okkultisti ei tiedä mistä laite on peräisin eikä tarkkaan ottaen tiedä mikä se on ja miten se toimii. Hän ei edes omaa samanlaista koneen, laitteen ja teknologian käsitystä mikä meillä on, koska okkultisti elää 1300-luvulla, mutta laite on peräisin viimeisimmältä Kultaiselta ajalta ja on säilynyt linnan raunioissa täydellisesti, vaikka kuinka monen miljoonan vuoden ajan.
Okkultisti koskettaa laitetta ja omaa tiettyjä piirteitä, jotka laitteessa oleva äärimmäisen kehittynyt tekoäly tunnistaa ja hyväksyy okkultistin käyttäjäksi ja alkaa antaa okkultistille psyykkisiä voima ja kyvyn tehdä suuria ihmeitä.
Okkultisti ei tarvitse tietoa siitä mikä tuo laite on, miten se toimii ja mitä syitä siinä on takana, ja hän ei tarvitse modernia tieteen ja teknologian käsitystä käyttääkseen laitetta ja hyötyäkseen siitä. Laite tekee tavallaan hänestä aidon velhon ja antaa hänelle tietyssä mielessä oikeita taikavoimia, koska hänen voimansa täyttävät taikuuden määritelmän aika kristallin kirkkaan selkeästi, vaikka niiden takana on äärimmäisen kehittynyt sekä karkeaa energiaa että hienojakoista energiaa käyttävä kone ja teknologia.
Generaattori tekee okkultistista siis aidon magian mestarin, vaikka kyseessä on teknologialla tuotettu taikuus, joka hyödyntää luonnonlakeja eikä riko niitä.
Välittääkö okkultisti edes siitä mitä syitä hänen voimiensa takana on, jos hän kerta saa niillä suuria ihmeitä aikaan? Se on varmaan hänelle lähes sama mitä syitä hänen voimillaan on, jos kerran voimat tekevät hänestä melkeinpä aidon puoli-jumalan melkein täysin taiattomien ihmisten keskuudessa.
Mietin joskus lapsena, että taikuudeksi kutsuttu ilmiö on todennäköisesti itse asiassa ehkä vain toisenlaista tiedettä ja teknologiaa, ei niinkään mitään muuta, ei ainakaan tässä maailmassa yleisesti.
Vaikka minä en täysin täydellisesti tiedä miten tietokone kaikkia yksityiskohtiaan myöten, jolla kirjoitan tämän tekstin, toimii, se ei estä minua hyödyntämästä ja käyttämästä sitä.
Tietysti minä en miellä tietokonetta mitenkään taikuudeksi, koska se ei minun mielestäni täytä aivan aidosti taikuuden määritelmiä ja piirteitä, vaikka tietokoneella voi tehdä vaikka mitä ihmeellistä.
Ihmeelliset asiat mitä teknologialla voi tehdä ei tee siitä aina taikuutta, vasta sitten kun teknologia on riittävän kehittynyttä, siitä tulee tietyssä pisteessä eräänlaista taikuutta. Meidän teknologiamme ja tieteemme ei vain ole vielä päässyt tuohon pisteeseen. Tuohon pisteeseen on varmaan vielä todella pitkä matka.
Tuo sateenkaariesimerkki oli lähes puhtaasti metafora eli vertauskuva. Ajattelin, että jos sateenkaarella olisi jotenkin yliluonnollinen alkusyy, niin mikä se sitten olisi. Kyseessä oli enemmänkin ajatusleikki ja loppuun laitettu hymiö myös vihjasi siitä ja suurin osa osasi varmaan lukea rivien välistä. Metaforani idea oli se, että vaikka sateenkaarella ei olisi yliluonnollisia syitä niin sen voi silti kokea ihmeeksi.
Kun puhun persoonallisesta Jumalasta, puhun kieltämättä joskus myös siitä, miten juuri minä koen Jumalan. Joskus puhun asiasta puolisuorasti tai epäsuorasti, joskus jopa vähän huomaamatta sitä täysin itsekkään. Asia tapahtuu joskus tavallaan itsestään.
Minusta ihmisen muotoinen Jumala on juuri sellainen, jota on nimenomaan helppo ajatella ja lähestyä. Persoonallisen Jumalan kanssa voi leikkiä jumalaisia leikkejä ja ajanviettotapoja, eli Liiloja niin kuin hindulaisessa teologiassa sanotaan.
Kokemus siitä, että Jumala on tumman hohtavan safiirinsininen lihaksikas ja ikuisesti nuori parraton mies, joka pukeutuu hienosti ja on kuin riikinkukko ja pitää hauskaa silloin kuin haluaa ja tekee työtä silloin kuin haluaa ja jos ei halua tehdä itse henkilökohtaisesti jotain työtä, Hän luo toisen entiteetin sitä varten, eli Hän tekee mitä haluaa, eli on absoluuttisesti itsevaltainen, tuollainen esteettisesti kaunis Korkein Hallitsija on minusta niin viehättävä ja lähestyttävä kuin olla ja voi. Tuollaisen Jumalan lähellä minä nimenomaan haluan olla, enkä ymmärrä täysin miten tuollainen muoto ja hahmo voisi edes olla aidosti luotaantyöntävä.
Kun Jumalalla on tunteita ja psyykkisiä mielenliikkeitä, ne ovat rajattomia. Ne vain vaikuttavat rajallisilta, koska Jumala käyttäytyy uloispäinkatsottuna ihmismäisesti, mutta kun ihmiset tarkkailevat ihmisenmuotoista Jumalaa, he peilaavat liikaa Jumalan käytöstä ja tekoja rajallisesta inhimillisestä näkökulmasta, joka saa helposti ihmisen ajattelemaan, että Jumala olisi rajallinen jos Hänen käytöksensä ja toimintansa vaikuttaa katsojasta inhimilliseltä.
Voisit hieman valottaa veli Kenazis, miksi koet persoonallisen Jumalan jotenkin luotaantyöntäväksi?
Magian olemassaoloa ja mahtia ei voi täysin kiistää. Kehittyneen taianomaisen tieteen ja teknologian olemassaoloa, eritoten ihmiskunnan tulevaisuudessa, ei voi kiistää.
Minun sanomani on vain se, että tämän maailman taikuus eli magia sekä teknologia ja tiede eivät ole oikeastaan eri asia, vaan pikemminkin melkein täysin sama asia. Ne ovat vain kahden saman asian ja ilmiön kaksi eri puolta, mutta ne eivät ole niinkään vastakohdat. Jos ne ovat vastakohtia, ne ovat vain toisiaan täydentäviä ja yhdessä toimivia vastakohtia.