Millä tavalla biologian selitys ihmisen älykkyydestä on rajattu osa kokonaisuudesta? Miten aivokuori ei ole riittävä ehto ihmisen älylliselle ajattelulle? Tietysti on itsestään selvää, että biologinen selitys vaikkapa aivokuoren ja älykkyyden suhteesta ei sisällä selityksiä esimerkiksi kvarkeista ja mustista aukoista, joten se on yksittäinen osa jossakin selitysten kokonaisuudessa. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että kyseisen vaikutussuhteen totuus olisi epätäydellinen. Kvarkkeja ja mustia aukkoja ei nimittäin tarvita sen toteamiseen, että aivokuorta vaaditaan älylliseen ajatteluun.
En käyttäisi mistä tahansa vaikutussuhteesta sellaista vertauskuvallista sanaa kuin 'lähde'. Vaikka lähteessä vesi virtaa paikasta A➜B niin, että paikka A≠B, on vesi kuitenkin samaa muotoa C=C. Onko esimerkiksi se, että auto siirtyy tiellä paikasta A paikkaan B, vaikutussuhde paikkojen A ja B välillä? Ei tietenkään, vaan auto vain liikkui. Samoin näyttää, että lähteessä veden liike paikasta A paikkaan B ei ole vaikutussuhde paikkojen A ja B välillä, vaan jonkin kolmannen eli veden C samuutta molemmissa. Tämä ei välttämättä kuvaile hyvin sitä mitä tarkoitan. Tietysti pystyttämällä tiesulku paikkaan A estetään auton liike paikkaan B ja samoin lähde voidaan padota yläjuoksulla. Toisin kuin auto, joka voi myös peruuttaa, lähteessä vesi liikkuu kuitenkin vain yhteen suuntaan.
Onko aivokuori ihmisen älyllisen ajattelun ”lähde”? Jos ajattelemme esimerkiksi, että vaikutussuhde on kuten lähteestä virtaava vesi C, aivokuori kuten sen alkupaikka A ja älyllinen ajattelu kuten sen loppupaikka B, niin vaikutussuhteen kannalta aivokuori on tietyissä tapauksissa kyllä älyllisen ajattelun lähde. Tietysti siitä ei seuraa, että aivokuori on sama kuin älyllinen ajattelu, vaan että tutkimusasetelmassa leesioilla voidaan tuottaa muutoksia ajattelussa. Jos ylävirran tukkii, niin alavirralla ei virtaa vettä, eli vaikutussuhde paikkojen A ja B välillä lakkaa. Tutkimusasetelmassa ajattelulla voidaan kuitenkin tuottaa myös muutoksia aivokuorella, joskaan suhde ei ole täysin symmetrinen, koska ajattelemalla ei voida tietääksemme tuhota aivokuorta, vaikka tuhoamalla aivokuoren voi tuhota ajattelun. Jossain määrin suhde näyttää olevan lähteen sijaan kuten autolla C, joka voi liikkua paikan A ja B välillä suuntaan B➜A. Ei näytä aivan järkevältä sanoa aivokuorta älyllisen ajattelun ”lähteeksi”, vaan että aivokuorella on vaikutussuhde älylliseen ajatteluun. Sama pätee jossain määrin myös toisin päin: älyllisellä ajattelulla on vaikutussuhde aivokuoreen.
Pelkkien vaikutussuhteiden tutkiminen ei sano mitään esimerkiksi ontologiasta.
Miten kyseinen vaikutussuhde hyötyy selityksenä esoteriasta? Mitä filosofiseen ”selittämiseen” abstraktioilla tulee, niin abstraktiot eivät useissa tapauksissa ole selityksiä asioille, kuten esimerkiksi ”nelijalkaisuus” ei ole hevosen selittävä syy, vaan sen kuvaileva ominaisuus. Missä mielessä esoteria väittää ”selittävänsä” jotakin sellaisista ilmiöistä kuin tunteet? Jos se esimerkiksi abstrahoi jo olemassa olevista asioista ja eristää kyseiset piirteet ajattelussa, niin se ei ole selittämistä sen enempää kuin luku 1 on selitys yhdelle omenalle. Luku 1 on hyödyllinen useissa selityksissä, mutta se ei ole sellaisenaan niiden asioiden selitys. Kaikki abstraktiot, jotka eivät sellaisenaan ole selityksiä, eivät ole edes hyödyllisiä selityksissä. Itse asian täytyy vaatia abstraktioita edes jotta ne olisivat siinä hyödyllisiä. Ei riitä, että ne voidaan ristiriidattomasti liittää niihin. Miten esoteeriset ”selitykset” ovat selityksiä, tai jos eivät sentään selityksiä niin sentään hyödyllisiä niiden muodostamisessa?