The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Sanotaan, että tietyssä elämänvaiheessa ihmisen tulee suuntautua ajattelemaan tulevia sukupolvia tai riskinä on itseensä käpertyminen ja katkeroituminen.
Voisiko olla muita varteenotettavia vaihtoehtoja?

Hyvin tärkeä kysymys, johon minulla ei ainakaan ole suoria käytännönvastauksia, joskin saatan nähdä useampia tasoja joihin kysymys ulottuu.

Ensinnäkin jos ajattelemme planeetan jättäjiä eli pratyeka-polkua (ks. Cartazon-artikkeli) ja sitten toisaalta boddhisattva-valan tehneitä niin saatamme huomata kuinka generatiivisuuden ajatus on otettu ainakin jälkimmäisen suuntauksen osalta huomioon siinä että tarkoituksena on asettaa valaistuminen palvelemaan jälkipolvia (ja tällaisessa laajemmin henkisessä perspektiivissä saattaisi olla tarkempaa puhua kokonaisista aikakausista pelkkien jälkipolvien sijaan). Nähdäkseni tämä vala ei koske ainoastaan ruumiillisen kuoleman jälkeisiä tiloja, vaan myöskin nykyistä inkarnaatiota ja siinä myös yksilönä kehittymistä kohti kokonaisvaltaisempaa valaistumista. Boddhisattva-valan saattaa huomata avaavan suorempia reittejä kehittää itseä kun valaa alkaa elävässä elämässä täyttämään, eli havaitsemaan maailman henkisiä haasteita ja pyrkimällä tarjoamaan työkaluja niiden ylittämiseen. Tällaista työtä tehdessä saattaa kyetä välttämään katkeroitumista ja muita vastaavia ansakuoppia. Mutta mielestäni asia ei ole ihan näin yksinkertainen, vaan kenties katkeroitumisen välttäminen saattaa joskus jopa tarvita apuna onnistumisen kokemuksia, havaintoja että apu on realistisessa suhteessa tarpeisiin. Siispä vaikka olisi äärimmäisen kirkasta ja kaunista annettavaa, niin jos jokin aspekti avun välittämisestä ihmisille ontuu kuten se, että apu on tarjolla todella rajoittuneelle piirille, tai se että avun kirjo ei saavuta dharmaansa täydessä muodossaan (esim. AT-filosofian alla käsienyhditämisen työn vajavainen toteutus yms.), oleellisia ihmiskehityksen asteita ei oteta tarpeeksi hyvin huomioon niin boddhisattva-valan tehnyt ei ole lainkaan suojassa katkeroitumiselta.

Minulla ei ole omia lapsia, mutta olen huomannut että vanhemmuuteen saattaa liittyä saman tyyppinen ongelma siinä miten lapsen altistuminen pahalle maailmalle on vain pakko hyväksyä eikä omat kasvatukselliset keinot yllä aina tarpeeksi pitkälle, jotta lapsi voisi elää edes keskinkertaisesti kehittävän, potentiaalinsa valjastavan, sielukkaan ja siten hyvän elämän. Jonkin asteinen epätoivo vanhemmuudessakin on, mutta kenties siinä ollaan käytännön kanssa niin jatkuvasti mukana ja lapsi on niin elinvoimainen ja avoin että se osaa itsekin etsiä luovia keinoja ongelmiinsa, että vanhemman katkeroitumisen mahdollisuudet ovat kenties läsnä jossain äärimmäisissä fakkiutumisen ja itsekkyyden piireissä?

Olisi kiinnostava kuulla pratyeka perspektiivistä mietteitä tähän, sillä en usko että sielläkään katkeruus on välttämätön tulos.

Ylpeä katkeroitunut ja itseensä käpertynyt henkilö täällä. En ole vastuussa tuntemattomien ihmisten jälkeläisistä tai heidän hyvinvoinnistaan, enkä todellakaan oman mieltymyksieni ja/tai nautintojeni kustannuksella rupea tekemään muutoksia heidän eteensä.

Seferoth wrote: ↑Thu Apr 21, 2022 11:44 am Ylpeä katkeroitunut ja itseensä käpertynyt henkilö täällä. En ole vastuussa tuntemattomien ihmisten jälkeläisistä tai heidän hyvinvoinnistaan, enkä todellakaan oman mieltymyksieni ja/tai nautintojeni kustannuksella rupea tekemään muutoksia heidän eteensä.

Oletko vastuussa omista jälkeläisistä/olisitko vastuussa, jos sellaisia olisi? Koetko olevasi vastuussa kenestäkään? Jos koet, niin miksi?

Kenazis wrote: ↑Thu Apr 21, 2022 11:58 am

Seferoth wrote: ↑Thu Apr 21, 2022 11:44 am Ylpeä katkeroitunut ja itseensä käpertynyt henkilö täällä. En ole vastuussa tuntemattomien ihmisten jälkeläisistä tai heidän hyvinvoinnistaan, enkä todellakaan oman mieltymyksieni ja/tai nautintojeni kustannuksella rupea tekemään muutoksia heidän eteensä.

Oletko vastuussa omista jälkeläisistä/olisitko vastuussa, jos sellaisia olisi? Koetko olevasi vastuussa kenestäkään? Jos koet, niin miksi?

Hmm, tunnen että olisin vastuussa omista jälkeläisistä jos sellaisia olisi. He tulivat tähän maailmaan minun tekojeni kautta joten minulla on silloin vastuu heistä. Olen nyt vastuussa vain itsestäni ja huolehdin kyllä lähipiiristäni mutta en ole vastuussa heistä.

Seferoth wrote: ↑Thu Apr 21, 2022 12:08 pm Hmm, tunnen että olisin vastuussa omista jälkeläisistä jos sellaisia olisi. He tulivat tähän maailmaan minun tekojeni kautta joten minulla on silloin vastuu heistä. Olen nyt vastuussa vain itsestäni ja huolehdin kyllä lähipiiristäni mutta en ole vastuussa heistä.

Nämä olisi kyllä kaikkien hyvä sisäistää. 1) vastuu omista jälkeläisistä (ja omista teoista), 2) vastuu itsestä, 3) lähipiiristä huolehtiminen.