Saatana ja jumalanpelko

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
Badb
Posts: 124
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Saatana ja jumalanpelko

Post by Badb »

Otsikon mukainen aihe oli käsittelyssä Lucifer-looshin tammikuun kokouksessa, ja tästä kokouksesta tuli mieleen seuraava asia. En tiedä, miten muissa kielissä, mutta suomen kielessä, oli kyse sitten tv-lähetyksestä tai aikakauslehdestä, Saatana kirjoitetaan järjestelmällisesti pienellä alkukirjaimella (silloinkin, kun on kyse entiteetistä eikä kirosanasta). Mistä tämä mielestänne kertoo?
User avatar
Aquila
Posts: 355
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Saatana ja jumalanpelko

Post by Aquila »

Juuri tuohon kysymykseen en osaa vastata. Se voi olla jokin kieleen liittyvä asia, kuten juuri se ettei Saatana kaikissa asiayhteyksissä ole erisnimi. Jos kuitenkin päättää käyttää pientä alkukirjainta kirjoittaessaan henkiolennosta, kai se jonkinlaisesta suhtautumisesta kertoo. Uskotko tämän liittyvän jumalanpelkoon jollain tavoin?

Minkälaisia keskustelunaiheita tapaamisessa oli Saatanasta ja jumalanpelosta? Aiheesta voisi jotain ajatuksia syntyäkin. Minun on ainakin myönnettävä, että kristillisen kasvatuksen vuoksi minulla on jossain vaiheessa ollut satanismiini liittyvää jumalanpelkoa.
Badb
Posts: 124
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Re: Saatana ja jumalanpelko

Post by Badb »

Aquila wrote: Sun Feb 06, 2022 9:41 pm Juuri tuohon kysymykseen en osaa vastata. Se voi olla jokin kieleen liittyvä asia, kuten juuri se ettei Saatana kaikissa asiayhteyksissä ole erisnimi. Jos kuitenkin päättää käyttää pientä alkukirjainta kirjoittaessaan henkiolennosta, kai se jonkinlaisesta suhtautumisesta kertoo. Uskotko tämän liittyvän jumalanpelkoon jollain tavoin?

Minkälaisia keskustelunaiheita tapaamisessa oli Saatanasta ja jumalanpelosta? Aiheesta voisi jotain ajatuksia syntyäkin. Minun on ainakin myönnettävä, että kristillisen kasvatuksen vuoksi minulla on jossain vaiheessa ollut satanismiini liittyvää jumalanpelkoa.
Tausta ajatuksena oli hämärä muistikuva siitä, että jossain vaiheessa historiaa Jahven nimen kirjoittaminen ja lausuminen oli kiellettyä. Liekö kyseessä halu olla herättämättä vääränlaista kiinnostusta jumalissa.

Olen itse varsin huono tekemään tiivistelmiä Azazelin Tähden tapaamisten keskusteluista eli joku, joka muistaa paremmin, kertokoon, mistä puhuttiin. Mietteitä ylipäätään jumalanpelosta olisi mielenkiintoista ja kiva lukea.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Saatana ja jumalanpelko

Post by Smaragd »

Badb wrote: Sat Feb 05, 2022 8:22 pm Mistä tämä mielestänne kertoo?
Nähdäkseni vastaus on suhteellisen monisyinen. Ehkä näistä voisi aloittaa:

1) Saatanaa pelätään, ja primitiivinen ymmärrys magiasta ja nimien voimasta on iskostunut ihmisen ymmärrykseen ja/tai taikauskoisuuteen. Pienellä kirjaimella siis pyritään minimoimaan sanan lausumisen magneettista vaikutusta. Tämä saattaa kuulostaa profaanin korvissa naurettavalle, mutta lienee edelleen hyvin yleistä myös profaanien keskuudessa esim. pyrkiä välttämään ”nuolaisemasta ennen kuin tipahtaa” yms., mitkä toimivat hyvin pitkälti samanlaisten magneettis-energeettisten vaikutusten kautta. Saatanan nimi kirosanana – kirouksena – siis saatetaan kokea ongelmallista (kiroavaa ja valittavaa) asennoitumista patologisoivana.

2) Liittyen edelliseen, nimen merkitystä pyritään profanisoimaan etäämmäs henkiuskosta, animismista ja sen kaltaisista maailmankatsomuksista, jotta sana olisi käytettävissä materialistisesta maailmankatsomuksesta käsin vielä tässä vaiheessa kun sana on kuitenkin elävästi keskuudessamme kulttuurishistoriallisista syistä.

3) Saatanan edustaessa tai johtaessa ns. infernaalisia henkiä, niin joistain teologioista käsin saattaa tuntua tarpeelliselta ikään kuin pitää ks. henki ruodussaan kirjoittamalla nimi pienellä alkukirjaimella. Ikään kuin ihmisenä nousta ylemmäs.*

*Vaikka yksinkertaisesti katsoen moinen saattaisi näyttää ylöspäin ponnistukseen pyrkivältä, niin silloin kun se on hyvyyttä ”liioittelevaa” se tulee epäonnistumaan ylöspäisen ponnistuksen pyrkimyksessä. Tämä tietysti riippuu siitä onko lankeavaa ja ylösnousevaa virtaa (Lucifer-Christos) yhdistetty yhdeksi liikkeeksi, vai merkitseekö nimen pienellä kirjoittaminen sitä että mukahyvyydessään katkaisee kosketuksensa Saatanan merkitykseen tuossa ponnistelussa, ja siten henkeen naamioiden takana painottaen pienellä kirjaimella nimen pohjimmiltaan tarkoittavan vain Saatanan naamioita. Koska Saatanasta yleensä valtakulttuurin keskuudessa puhuttaessa kohdistutaankin juuri noihin naamioihin, tunnustamatta niiden takana olevaa korkeaa olemusta, niin pienikirjain onkin varsin paikallaan.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Beshiira
Posts: 137
Joined: Wed Jun 15, 2016 11:07 am

Re: Saatana ja jumalanpelko

Post by Beshiira »

Aquila wrote: Sun Feb 06, 2022 9:41 pm Minkälaisia keskustelunaiheita tapaamisessa oli Saatanasta ja jumalanpelosta? Aiheesta voisi jotain ajatuksia syntyäkin. Minun on ainakin myönnettävä, että kristillisen kasvatuksen vuoksi minulla on jossain vaiheessa ollut satanismiini liittyvää jumalanpelkoa.
Kokous taltioitiin, ja äänite on tarkoitus julkaista ennen pitkää looshin nettisivulla.

Keskustelu oli varsin laaja-alaista; mm. käytiin läpi jäsenten omia suhtautumistapoja jumalanpelon käsitteeseen, ko. termin juutalais-kristillistä taustaa ja toisaalta sitä miten se näkyy tai ei näy muissa uskonnoissa. Pohdittiin, miksi pelko joissain tilanteissa voi olla hyväkin asia, ja luontevasti keskustelu eteni pelkoon laajemminkin; kuolemanpelkoon, hulluudenpelkoon yms. Rudolf Otton ”mysterium tremendum et fascinans” tuli puheeksi. Lovecraft ja kosminen kauhu nousi tasaisesti esiin. Todettiin myös että tässäkin tapauksessa ihmisillä on hyvin erilaisia merkityksiä jumalanpelko-sanalle, ja positiivisesti tulkittuna sen voi liittää esim. kunnioitukseen ja oikeanlaiseen nöyryyteen.

Tämä nopeana läpileikkauksena kolmisen tuntia kestäneestä kokouksesta. :)
"Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."
gunslinger
Posts: 30
Joined: Sun Nov 28, 2021 10:02 pm

Re: Saatana ja jumalanpelko

Post by gunslinger »

Jumalanpelko-sanan positiivisista merkityksistä kuulisin kyllä mielelläni lisää. Ajatus positiivisen langan löytymiseen tuostakin asiasta lohduttaa. Itselleni jumalanpelko sanana kuitenkin tuo mieleen ainoastaan negatiivisia mielleyhtymiä. Kristitystä perheestä ja hyvin pitkään kristinuskon jumalaan uskoneena ihmisenä satanismiin tutustuminen oli psykologisesti ja henkisesti melko raadollista. Jouduin koko ajan tekemään töitä sen eteen, ettei "ääni päässäni" sanonut minun olevan väärällä polulla ja erkaantuvan jumalasta. LaVeyn satanismiin tutustuessa tuo tunne sisälläni väärintekemisestä ei ollut läheskään niin vahva kuin löytäessäni teosofian ja Azazelin tähden filosofian. Sisällä syntyvä oivallus ja onni polun löytymisestä osittain kuristui juurikin jumalanpelon takia ja itselleni monia mahtavia oivalluksia sekä rauhaa antaneet ajatukset/tunteet ovat latistuneet juurikin jumalanpelon vuoksi. Oma jumalanpelkoni oli nimenomaan kristillisen kasvatukseni aiheuttamaa tai ainakin uskon niin, mutta nykyään tuo jumalanpelko onneksi muistuttaa olemassaolostaan enää hyvin harvoin. Uskon sen olevan hitaasti, mutta varmasti taakse jäänyttä elämää. Toki olemme osittain kokemuksiemme summia joten varmasti jollain tavalla tuo jumalanpelko on muovannut omaa tietäni ja jos ei muuta niin ainakin se on tehnyt minut rohkeammaksi menemään kohti totuutta ja omaa itsenäistä ajattelua.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Saatana ja jumalanpelko

Post by Smaragd »

gunslinger wrote: Tue Jun 07, 2022 9:45 am Jumalanpelko-sanan positiivisista merkityksistä kuulisin kyllä mielelläni lisää.
Minulla kun ei ole kasvatuksen kautta juuri muuta negaatiota kristinuskoon kuin merkityksen hengen puute, niin tästä perspektiivistä törmätessäni jumalanpelko-sanaan se vaikuttaa sellaisenaan positiiviselta muistutukselta tekojen merkityksestä. Muistutukselta siitä kuinka kaikki se spesifi mitä tehdään tulisi olla kosketuksissa taustalla häämöttävään kokonaisuuteen. Muistutuksena kuinka jokaisessa teossa on mahdollisuus onnistumiseen ja epäonnistumiseen (liukuvalla asteikolla), joista jälkimmäiseen kallistuva johtaa kärsimykseen suuremmassa tai pienemmässä määrin.

Se että siitä puhutaan pelkona on varmasti ottanut etenkin hurmoshenkisissä piireissä varsin vinksahtaneita merkityksiä. Minään kauhuun verrrattavana en sitä koe juurikaan ellen tule sitte johonkin moraalisen epäonnistumisen pisteeseen ja tuskailen sen äärellä. Useimmin pelko jumalanpelossa on minulle sellaista varovaista kunnioitusta. Ehkäpä sitä voisi verrata hautuumaalla kävelyyn, jossa moni kokee luonnostaan sellaista kunnioitusta ympäristöään kohtaan että valitsee askeleensa varovasti ja merkityksiä tarkkaillen.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Saatana ja jumalanpelko

Post by Kavi »

gunslinger wrote: Tue Jun 07, 2022 9:45 am Jumalanpelko-sanan positiivisista merkityksistä kuulisin kyllä mielelläni lisää. Ajatus positiivisen langan löytymiseen tuostakin asiasta lohduttaa. Itselleni jumalanpelko sanana kuitenkin tuo mieleen ainoastaan negatiivisia mielleyhtymiä. Kristitystä perheestä ja hyvin pitkään kristinuskon jumalaan uskoneena ihmisenä satanismiin tutustuminen oli psykologisesti ja henkisesti melko raadollista. Jouduin koko ajan tekemään töitä sen eteen, ettei "ääni päässäni" sanonut minun olevan väärällä polulla ja erkaantuvan jumalasta. LaVeyn satanismiin tutustuessa tuo tunne sisälläni väärintekemisestä ei ollut läheskään niin vahva kuin löytäessäni teosofian ja Azazelin tähden filosofian. Sisällä syntyvä oivallus ja onni polun löytymisestä osittain kuristui juurikin jumalanpelon takia ja itselleni monia mahtavia oivalluksia sekä rauhaa antaneet ajatukset/tunteet ovat latistuneet juurikin jumalanpelon vuoksi. Oma jumalanpelkoni oli nimenomaan kristillisen kasvatukseni aiheuttamaa tai ainakin uskon niin, mutta nykyään tuo jumalanpelko onneksi muistuttaa olemassaolostaan enää hyvin harvoin. Uskon sen olevan hitaasti, mutta varmasti taakse jäänyttä elämää. Toki olemme osittain kokemuksiemme summia joten varmasti jollain tavalla tuo jumalanpelko on muovannut omaa tietäni ja jos ei muuta niin ainakin se on tehnyt minut rohkeammaksi menemään kohti totuutta ja omaa itsenäistä ajattelua.
Uskon, että täysin positiivisena (jos se mielletään kivaksi) asiana en osaa löytää Herran pelosta.
Itselleni kyseinen ilmiö tulee pahan ongelmassa välittömästi eteen ja aiheuttaa ihmetystä, järkytystä eikä tunnu tuovan ikinä tyydytystä kysymykseen "miksi?".
Tässähän tietysti vaikuttaa myös millaisena Jumalan kokee vai uskooko sellaiseen ollenkaan.
Jonkinlaisesta elämän mielekkyydestä voi silti puhua.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Saatana ja jumalanpelko

Post by Nefastos »

gunslinger wrote: Tue Jun 07, 2022 9:45 amsatanismiin tutustuminen oli psykologisesti ja henkisesti melko raadollista. Jouduin koko ajan tekemään töitä sen eteen, ettei "ääni päässäni" sanonut minun olevan väärällä polulla ja erkaantuvan jumalasta. LaVeyn satanismiin tutustuessa tuo tunne sisälläni väärintekemisestä ei ollut läheskään niin vahva kuin löytäessäni teosofian ja Azazelin tähden filosofian.

Et varmasti ole ainoa tällä tavoin ahdistunut. Tällaisen pulman edessä ehdottaisin gnostilaisen kristinuskon tutkimusta. Suomalaiselle lukijalle helposti löydettävä ja erinomainen teos aiheesta on Dunderbergin & Marjasen Nag Hammadin kätketty viisaus: Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä.

Aivot nimittäin palaavat helposti ja ymmärrettävästi duaaliseen rakenteeseen, jossa reaktioon tulee vastareaktio ja niin edelleen, niin kauan kuin silloittavaa tekijää ei ole vielä aivan oivallettu. Saatana ja Jumala (tai Lucifer ja Kristus) mieltyvät tietenkin äärimmäisen helposti vastakohdiksi, jos mieli on täysin tällaiseen vasta-asetelmaan vaikkapa kasvatuksen taholta rakennettu, ja voi kestää pitkään ennen kuin tietoisen mielen lisäksi myös piilotajunta oppii ymmärtämään, ettei ihmisiä kärsimykseen ja helvettiin tuomitseva Jumala tietenkään ole "hyvä" – eikä siis muutenkaan väitetynlainen, tämän olennaisimman attribuuttinsa menetettyään.

Mutta kun ihminen tutustuu järjestelmiin, jotka auttavat näkemään kuinka inhimillisen valtapoliittisista lähtökohdista fundamentalistinen kristinusko on rakennettu, asia vähitellen menee jakeluun myös syvemmille mielen osille, ja pelko häviää. Melkein mihin tahansa uskonnollisiin järjestelmiin tutustuminen auttaa tietysti yhtä lailla, mutta tehokkainta se on gnostilaisuuden suhteen, kun samat juutalaiskristilliset termit ovat käytössä kristinuskon muodossa joka on niin tyystin toista kuin poliittisen ja yhteiskunnallisen vallan itselleen – pitkälti väkivalloin – repinyt kristinuskon nykymuoto. Gnostilaisissa kristinuskon muodoissa esoteria, okkultismi ja magia ovat läsnä hyvin samaan tapaan kuin Azazelin Tähden yhteyksissä, synkretistisellä mutta oman koulukunnan tulkitsemalla käytännöllisellä filosofialla.

Samoin kuin ruumiillisia lihaksia kasvatetaan fiksusti rytmitetyillä toistoilla, samoin voimistuvat mielenkin lihakset. Se että jonkin asian on kerran nähnyt vetoavaksi ei ole kuin alku: tästä seuraa joko eteneminen tai taaksepäin meneminen (eli vastareaktio joka johtaa palaamaan vanhaan tai vaihtoehtoisesti heittelee ihmistä erilaisten maailmankatsomusten välillä) ellei ponnistusta tehdä systemaattisesti. Yksinkertaisin ponnistuksen muoto on jatkuva kirjallinen etsintä, erilaisten ja laadukkaiden teosten lukeminen aiheesta. Ja kun oma koulukunta tuntuu löydetyn, toinen toistojen tekemisen muoto löytyy omasta päivittäisestä henkisestä harjoituksesta, esim. päivähymnien läpikäynnistä. Näissä on kyse tietynlaisen virittäytymisen tietoisesta käyttämisestä itsen muokkaamiseksi, ts. meditaatiosta. "Henkinen harjoitus on mieliaineksen hyödyttömän reagoinnin voittamista yhdenmukaistamisen avulla", voitaisiin Patanjalin klassinen jooga-ajatelma (yoga chitta vritti nirodhah) kääntää nykykielelle. Pelko on nimenomaan reaktiota, suorastaan reaktioiden reaktio ja yleisin syy kaiken negatiivisen reaktiolähtöisyyden pohjalla.

Toinen tapa, joka sopii joillekin luonteille, on lähestyä asiaa eettisenä kysymyksenä. "Jos pyrkiessäni elämään viisaasti ja oikein päädyn Jumalan rankaisemaksi, kumpi silloin on parempi, minä vai Jumala?" Silloin ihminen voi ikään kuin hyväksyä itselleen helvetin toimiakseen oikein. Tällaisessa tapauksessa oma aspekti tosin on myöhemmin pyrittävä vaihtamaan sankarillisen (mutta vastakkainasettelevan) Punaisesta Valkeaan, joka hyväksyy itselleen myös taivaan ja ilon; muutoin jäädään satanismin yhteydessä ihmeen sisukkaasti pysytteleviin hienorakenteisen masokismin ongelmiin. Masokisti on eräänlainen mielenkäännöksen pessimisti, joka pyrkii vahingoittamaan itseään ennen kuin kukaan muu ehtii ensin. Tämäkin on pelkoreaktio.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
gunslinger
Posts: 30
Joined: Sun Nov 28, 2021 10:02 pm

Re: Saatana ja jumalanpelko

Post by gunslinger »

Nefastos wrote: Wed Jun 08, 2022 12:49 pm
Et varmasti ole ainoa tällä tavoin ahdistunut. Tällaisen pulman edessä ehdottaisin gnostilaisen kristinuskon tutkimusta. Suomalaiselle lukijalle helposti löydettävä ja erinomainen teos aiheesta on Dunderbergin & Marjasen Nag Hammadin kätketty viisaus: Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä.
Tämä teos vaikuttaa ihan muutenkin erittäin kiinnostavalta ja saattaa olla, että löytää tiensä kirjahyllyyn jossei ole lainattavissa. Kiitos suosituksesta josta en ollut ennen kuullut. Jumalanpelko kuitenkin omassa elämässä alkaa suurimmilta osin olla selätetty sanan siinä merkityksessä mitä se ennen minulle oli. Rukoilu oli minulle tärkeää jo kristittynä ja sitä se on myös nykyisen maailmankatsomuksen/uskonnon kanssa. Toki en tiedä voiko sitä ihan rukoukseksi mieltää, mutta jotain sellaista kuitenkin rukoilu/meditaatio/rukousmeditaatio miksi ikinä sitä päivittäistä hiljentymisen hetkeä tahtoo kutsua. Azazelin Avaimen kautta olen saanut siitä itselleni järjestelmällisen toimenpiteen jota tahdon vaalia. Sen päivittäinen rutiininomainen toistaminen on jollakin tavalla myös psykologisesti rauhoittavaa. Tämä osaltaan on auttanut tuon jumalanpelon voittamiseen kuten myös jo mainitsemasi kirjallisen tiedon itseensä imeminen. Polku on valittu eikä vanha jumalanpelko sitä pysty enää rauhoittamaan. Polku voi toki kehittyä ja jopa hieman kaartaa matkallaan, mutta ensimmäiset metrit on jo kävelty.

Miettiessäni tarkemmin tuota tunnetta jonka aikanaan jumalanpelko aiheutti tehdessäni "syntiä" tai ajatellessani jotakin pahaa, huomaan kuitenkin sen tunteen siirtyneen tavallaan nykyiseen elämäntilanteeseen ja elämänkatsomukseen. Valitessani polun ja tutkiessani itseäni tein tietyn päätöksen siitä mitä haluan tehdä ja miten haluan elämääni elää. Miten haluan edetä. En tiedä muista vahvatahtoisemmista yksilöistä, mutta minä ainakin hairahdun aina silloin tällöin tekemään jotakin sellaisia asioita mitä en tahtoisi tehdä, mutta johon himo ja maallinen osa minusta vetää minut kuitenkin. Tämä toki on vain mielen heikkoutta ja sen eteen teen koko ajan töitä. Kuitenkin "hairahtessani" koen hyvin samankaltaisia tunteita kuin aikanaan kokiessani jumalanpelkoa. Onko tästä siis vedettävä johtopäätös siihen, että alunperinkin "jumalanpelko" minun tapauksessani on ollut vain omantunnon kolkuttelua silloisen opitun elämänkatsomuksen mukaisesti. Eettisyyttä riippuen katsantamallista ja sisäistä keskustelua siitä mitä pitäisi ja ei pitäisi tehdä? Enemmän sellaista sisäistä keskustelua oikeasta ja väärästä tuo jumalanpelko kai on omassa tapauksessani aina ollut. Joten ehkäpä ymmärrän nyt tuon pointin jumalanpelko-sanan positiivisista vaikutteista, kunhan itse heitän tuon sanan pois ja korvaan sen moraalilla tai etiikalla.
Locked