Nämä ovat yleensä kauniita kokemuksia. Hiljattain, kun oli tällainen poikkeuksellisen selkeä, eli tiesin kuka olen, niin sinä olit siinä. Olimme pienessä kallioisessa saaressa kesäyönä, jonka keskellä oli pieni valkoinen talo. Kävelimme sitä saarta ympäri, filosofisesti keskustellen veljeskunnasta ja en muista mistä muusta. Tuntui kestävän pidemmän aikaa ja sitten sanoit, että nyt pitää jatkaa matkaa. Jäin siihen ja ajattelin, että pystyinpä epänormaalin hyvin perustelemaan näkemykseni. Sellainen selkeyden tila on aika harvinainen hereillä, tai unessa.
Hassua kyllä, tai ehkä ironista, olen nähnyt näitä kesäsaari unia melko usein tänä vuonna ja sitten ollessani saaressa Naantalin lähistöllä (pienessä valkoisessa talossa), join myrkkylevästä saastunutta kaivovettä, koska oli lämpöaalto. Siitä varoitettiin, mutta join sitä silti. Siihen kuoli ihmisiä. Desilitroittain verta perseestä. Oli pakko nauraa omalle hölmöydelle ja ihmetellä eikö sille voisi jo tämän ikäisenä tulla loppu. Tietty myrkkylevän juominen lienee monille tapa saada se pysyvästi loppumaan.
Minun usein koetut kaupunkitrippailut taitavat olla jonkinlainen hybridi tätä ja ensin mainittua. En yleensä tiedä kuka olen, mutta kaikki on hyvin selkeää, siten että voin esim, ihastella taidetta ja arkkitehtuuria (jos se pysyy paikallan, eikä jatkuvasti morffaa). Pitkään ihmeteltyäni, olen ollut muutaman vuoden sitä mieltä, että näissä unissa valvetilan kahleista vapautettu mielikuvitus pääsee "maalaamaan" kaiken ihmeellisen mitä voin kuvitella ja johtuen kaupunkiorganismin kehtovuudesta, olen valinnut sen useimpien trippien kohteeksi. Todellisuudessa olen nähnyt vain yhden kaupungin, jonka kauneus pääsee lähelle unia ja kai osittain näistä unista johtuen, minulla on halu nähdä niitä lisää.