The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Saatamme käyttää erilaisia rukouksia ja maagisia tekoja saadaksemme asioita. Mutta mietimmekö todella, mitä pyydämme ja haluamme? Olemmeko todella varmoja näiden toiveiden seurauksista?

Rakastamassani "Sabrina: Pimeällä puolella" -tv-sarjassa ("Chilling Adventures of Sabrina") 1. kauden 3. jaksossa on tästä aiheesta hyvä esimerkki. Nuori mies tekee Paholaisen kanssa sopimuksen siitä, että hänestä tulisi maailman paras lakimies. Saatana toteuttaa tämän toiveen ja tästä miehestä tulee loistava lakimies. Mies harjoittaa tätä ammattia, kunnes hän tajuaa, että hän saa puolustettavakseen kaikkein pahimmat murhaajat ja raiskaajat ja saa aina nämä vapaalle jalalle. Lopulta lakimiehen ollessa pois kotoa, yksi hänen asiakkaistaan murtautuu tämän kotiin ja raiskaa ja tappaa julmasti lakimiehen tyttären.

Monella on toiveita okkultismin suhteen, ja teosofiset mestarit painottivat, ettei pitäisi etsiä vihkimystä, jos ei ole aivan varma asiasta, sillä tähän liittyy monia vaaroja ja haasteita, ja jos tässä epäonnistuu, lopputuloksena voi olla hulluus, itsemurha ja/tai alaspäinen tie.

https://youtu.be/0I9XgzAmkXw

Noin 15 vuotta sitten rukoilin Saatanaa ja tein hänelle toiveen missä tarjosin sieluani vastikkeeksi toiveestani. Sanotaanko näin että sain sen mitä pyysin ja samalla sain kaikkea mitä en olisi ikinä halunnut. Maksan tänäpäivänä edelleen hintaa tuosta toiveesta tai ainakin näin uskottelen itselleni koska toinen vaihtoehto on että se mitä tapahtui tämän toiveen johdosta johtui vain ja ainoastaan minusta...ja se ajatus olisi liian raskas kannettavaksi.

Joskus töiden ja perhe-elämän keskellä - etenkin siinä vaiheessa, kun silloinen avioliitto oli jo alkanut kuihtua kasaan- aikoinaan toivoin, että saisin olla yksin ja tehdä mitä minua ikinä huvittaa, lähinnä siis harrastaa liikuntaa, säveltää musiikkia, maalata, kirjoittaa ja harjoittaa hengellisiä ja maagisia riittejä, jos niihin olisi ollut niin paljon aikaa kuin ikinä vain mahdollista.

Sain sen mitä toivoin - yksinolon ja loputtoman vapaaherran ajan - mutta sain myös skitsofrenian, kaksi psykoosia, kahdeksan vuoden vakavan masennuksen ja konkreettisimpana alaspäisen kuilun takaisin tuijottamisena itsemurhayrityksen - siis toimettomuuden, missä en saanut oikein koskaan mitään järkevää noista mainituista asioista aikaiseksi.

Tulee siis olla varovainen mitä toivoo, koska saattaa saada mitä toivoo ja vähän enemmän karman astiasta päälle.

Olen joskus pohtinut että mitään hyvää toivetta ei voi sanoa ääneen, koska sitten se ei toteudu. Ja mitään pahaa toivetta ei voi sanoa ääneen, koska sitten se heti toteutuu. Silloin olen pohtinut, miksi toiveisiin liittyy niin voimakas pessimismi ja tunne siitä, että ihan sama mitä toivoo tai miten toivoo, pieleen menee kuitenkin. Siitä tulee jotekin tunne, että toiveiden toteuttaja olisi todella ilkeä ja pikkumainen tyyppi.

Tariq wrote: ↑Fri Jul 02, 2021 6:03 pm Olen joskus pohtinut että mitään hyvää toivetta ei voi sanoa ääneen, koska sitten se ei toteudu. Ja mitään pahaa toivetta ei voi sanoa ääneen, koska sitten se heti toteutuu. Silloin olen pohtinut, miksi toiveisiin liittyy niin voimakas pessimismi ja tunne siitä, että ihan sama mitä toivoo tai miten toivoo, pieleen menee kuitenkin. Siitä tulee jotekin tunne, että toiveiden toteuttaja olisi todella ilkeä ja pikkumainen tyyppi.

Annan mielipiteeni asiasta. Tutkittuani demonologiaa vastaan tuli lause mikä kenties sopii tähän. "Ihmiset rukoilevat enkeleitä jatkuvasti, mutta enkelit viisaudessaan tietävät olla puuttumati ihmisten asioihin ja maailman luonnolliseen kulkuun, kun taas demonit yrittävät aina puuttua asioihin ja maailman luonnolliseen kulkuun." Spiritismi opettaa että negatiivisuus aiheuttaa alemman tason vibraatioita ihmisessä jotka houkuttelevat juuri ns "demoneja" lähettyvilleen ja jos pessimistisenä menet ajattelemaan/toivomaan jotain ikävää niin nämä alemman tason henget kuulevat pyyntösi ja saattavat toteuttavat sen. Useimmiten on parempi olla toivomati kokonaan, toive usein on heikkoutta, toiveen sijaan sinun itse pitäisi mennä ja tehdä tästä toiveesta totta...eli nähdä vaivaa ja työtä asian eteen jonka haluat saavuttaa.

En osaa itse ajatella että toive olisi heikkoutta. Sanotaan, että siellä missä on toivoa on elämää. Yritän miettiä millaista olisi, jos kukaan ei koskaan toivoisi mitään. Olen samaa mieltä, että toivomisen ja haikailun sijaan on tärkeää yrittää itse saavuttaa tavoitteensa. On myös asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa. "Löytäisipä ystäväni onnen". "Toivottavasti hän ei kärsinyt kuollessaan". Eikö hyväntahtoinen toive toisen ihmisen tai vaikkapa jonkin hyvän asian puolesta ole kuin pieni rukous, tai pieni siunaus. Ajattelisin, että toive on valoisa asia, merkki siitä että on vielä uskoa huomiseen ja parempaan tulevaisuuteen. Jos on kaiken toivonsa menettänyt, jos ei enää uskalla tai halua enää toivoa mitään, tuntuu että silloin antaa periksi apatialle tai epätoivolle.

Samalla minulla kuitenkin on tämä hieman pessimistinen tunne, jota edellisessä viestissäni kuvailin, että toivoinpa mitä vain tai miten vain, aina lopputulos on huono.

Olen elämässäni muutaman kerran toivonut asioita, jos mikään muu ei tuntunut auttavan, voima riittävän tai järki kantavan, mutta en voi tietää ,toivotuista efekteistä päätellen, toiveiden toteutumisesta koska jättänyt toivotun efektin mahdollisimman auki; toivoen asian x kääntyvän "mahdollisin parhain päin", hyväksyen että "paras" ei ole välttämättä ehkä edes usein sama kuin miellyttävin. "Ironinen lampunhenki" saduista ilmeisesti jäänyt jotain päähän kun silloinkaan kun lupasin sieluni Saatanalle en pyytänyt mitään kaupassa vastineeksi.

Minäkin olen usein kokenut, että monet kiihkeät toiveeni ovat usein toteutuneet tavalla, jossa on minulle itselleni vahingollisia elementtejä. Luulen, että se johtuu siitä, että sisimmässäni uskon, että näin käy. Kerron itsestäni tarinaa, jossa haluan asioita joita en ansaitse ja siksi ikäänkuin rangaistuksena saan mitä haluan, mutta sellaisten kylkiäisten kanssa, että en kykene nauttimaan toiveeni toteutumisesta. Saattaa olla, että ilman sisäistä rankaisevuutta ja itsetuhoisuutta saisin sen mitä haluan tavalla, johon olisin lopulta tyytyväinen.
Tiedättekö tapoja, kuinka purkaa tällaisia haitallisiksi osoittautuneita toiveita? Riittääkö, että kohdistaa mielensä uusiin toiveisiin?