3,21
Utere quesitis, sed ne videaris abuti: / qui sua consumunt, cum deest, aliena sequentur.
Käytä omaisuuttasi, mutta tuhlarilta älä näytä, omaisuutensa loppuun käyttäneet joutuvat vieraan rahan perässä kulkemaan.
Nämä ohjeet on jo tulkittu aiemmissa kohdissa. Okkultistin "omaisuus" on hänen energetiikkansa, jota hänen tulee uskaltaa käyttää (maaginen voimanponnistus), mutta tavalla joka on säästeliäs ja systemaattinen, ei tempoileva. Sekä ihminen joka koskaan ei uskalla ponnistaa että ihminen joka ponnistaa jatkuvasti (eli käytännössä eri suuntiin eri päivinä) on yhtäläisen kyvytön todelliseen etenemiseen, ja jää muiden (henkien) hallittavaksi.
3.21a
Spem positam voti noli tu semper habere, / nom homini semper faciles deus annuit aures.
Älä luota liian usein rukoukseen, aina ei jumala kuuntele ihmistä suopein korvin.
Vaikka on hyvin vähän luultavaa, että tässä kommentaarissani esittämäni okkulttisen elämän vastaavuudet catolaisille ohjeistuksille olisivat käyneet niiden kirjoittajan/kirjoittajien mielessä, eksoteerinen esitys tulee usein niin lähelle esoteristin käytännöntulkintaa, että nämä kaksi seisovat aivan samassa kohdassa. Niinpä tässäkin kohdassa osutaan hämmästyttävän hyvin yhteen juuri esittämäni tulkinnan kanssa.
Rukouksissa on käytännössä aina teurginen ja goeettinen puolensa, vaikka ne näennäisesti putoaisivatkin selvästi jompaan kumpaan kategoriaan. Esimerkkinä, goeettisessa loihdinnassa maagikko tietäen tai tietämättään, tai oikeammin merkillepannen tai -panemattaan vetoaa tiettyihin voimiin ja asettaa itsensä tiivimpään yhteyteen niiden kanssa. ("Funny story, actually. You remember all those dark demonic forces you prayed to, when you swore your servitude? Just who did you think you were praying to?" – Supernatural: Malleus Maleficarum) Samoin teurgiassa, jossa näennäisesti ei pyydetä mitään itselle, tosiasiassa pyydetään, vaikka tämä pyritään tekemään niin ylöspäisesti kuin mahdollista. Esimerkiksi Azazelin rukouksessa tämä on suorastaan läsnä sanoissa; tähtihymneissä se on läsnä intentiossa ja asettelussa.
Tämä ohjeistus pätee näihin molempiin muotoihin. Teurgiassa ohjeen painotukseksi tulee auttaa harjoittajaa ymmärtämään, että hartaudenharjoituksellinen ponnistus ei itsessään riitä aikaansaamaan muutosta: se on vain osa elävää harjoituksellista kokonaisuutta, jonka olennaisin osa on elämän ulkoisissa toimissa (suhteessa ennen kaikkea muihin ihmisiin, eläimiin &c.). Goetiassa painotukseksi tulee ymmärtää absurdiksi se kuvitelma, että henget voisivat olla se tekijä, joka saa elämämme kuntoon. Kuten usein olen toistanut: jos magia olisi totta sillä tavoin kuin helpossa New Age -henkisyydessä (OKT:lla ja VKT:lla) on kuviteltu, niin tältäkö maailma näyttäisi? Näinkö kulttuuri olisi rakentunut? Ei; henkiolentojen vaikutus ihmiselämään on paljon vivahteikkaampi kuin yksinkertainen "enkeli X saa elämässäni kuntoon asian Y, kun esitän tietyt rukouskaavat".
3,21b
Quod tibi consilium dederit probitatis amicus / conserva; nullum est damnum reparata voluntas.
Noudata nuhteettoman ystävän neuvoa: ei mielen muuttaminen ole mikään menetys.
"Nuhteeton ystävän neuvo" voi tarkoittaa henkisen opettajan ohjeistusta suoraan, tai minkä tahansa väylän läpi tulevana. Ihminen huomaa usein vähintäänkin alitajuisesti olevansa väärässä jossakin asiassa, mutta häpeä-ylpeys -ongelma estää häntä myöntämästä sitä. Seuraa Kellariloukon asukkaan ongelma: hän panee vastaan tarkoituksettomasti, silkkaa jääräpäisyyttään kuten näyttäisi; tosiasiassa hirvittävän häpeäntunteensa kautta, jonka kääntää saatanalliseksi ylpeydeksi.
Tällainen toimintaperiaate voi vaikuttaa jotenkin nerokkaan diaboliselta, viehkeän omalaatuiselta järjettömyydessään, mutta tosiasiassa sen pohjalla ei ole sen kummempaa kuin eläinkunnan vaistoista periytyvä haluttomuus luovuttaa ja näyttää heikkoutta. Eläinlaumassa heikkoutensa paljastanut joutuu hyvin huonoon asemaan, jonka seurauksena voi helposti olla kuolema tai vähintäänkin positiivisen aseman täydellinen menettäminen, ja tämän ihmisen eläimellinen osa (kâma) muistaa piilotajuisesti. Yhtään kehittyneempien ihmisten yhteisössä tällainen toimintamalli on vain muuttunut jo järjettömäksi, jopa siihen määrään saakka, että mikäli sattuu kuulumaan yhteisöön jossa se yhä on tabu, ihmisen luultavasti kannattaakin jättää asemansa sellaisessa haavoittamattoman kovuuden teeskentelyyn ohjaavassa yhteisössä. Tarkoitan nyt ennen kaikkea aikuisten maailmaa; lasten maailmassa valitettavasti toimii enemmän eläinmaailman lainalaisuuksia, lähtien siitä tosiasiasta, ettemme ole vapaita määrittelemään omaa toveripiiriämme kuten aikuinen sen tekee.
3,22
Fac tibi proponas mortem non esse timendam, / quae bona si non est, finis tamen illa malorum est.
Omaksu ajatus, ettei kuolemaa pidä pelätä: jos ei siinä ole muuta hyvää, niin ainakin se lopettaa kärsimykset.
Yllättävänkin moni tuskaisuus elämässä juontaa juurensa kuolemanpelkoon tai kuolemanpelon johonkin johdannaiseen. Mitä pitemmälle okkultisti etenee, sitä syvemmin kuoleman negatiivisuus täytyy kyetä kyseenalaistamaan aivan normaalissa elävässä elämässä, samalla kun siitä ei millään tapaa oteta oikeutusta julmiin toimintatapoihin. Omnia Mors Poscit -ajatuksen todella sisäistänyt ihminen, oli hän Musta tai Valkea, hilpeä tai vakava, on tietyllä tasolla saavuttanut todella syvällisen rauhan, joka avaa hänelle myös psykologisia (psyykkisiä) ovia.
3,23
Uxoris linguam, si frugi est, ferre memento: / namque malum est, non velle pati nec posse tacere.
Kestä vaimon kieltä, jos hän on kunnollinen muuten, sillä paha on, jos ei tahdo kestää eikä pysty pysymään hiljaa.
Edellä esitin vaimon merkitykseksi esoteristille erityisesti sisäisen animan. Ohjeistukseksi tulee olla pitämättä liikaa melua kärsimyksestään, joka liittyy tähän sisäiseen prosessiin; sillä hyvin harvinaista on, että sisäinen prosessi on helppo. Voi tuntua kaukaa haetulta liittää "vaimon kieli" (uxoris linguam) tähän sisäiseen prosessiin tuskineen, mutta tosiasiassa yhteys on okkulttisessa vertauskuvastossa hyvinkin syvä ja tunnettu. "Pyhä henki", josta olen kirjoittanut kundalinîn ilmennyksenä mm. hiljattain Salomen blogissa, ilmenee nimenomaan "kielenä":
Apostolien teot wrote:Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (2:2-4)
et factus est repente de caelo sonus, tamquam advenientis spiritus vehementis, et replevit totam domum ubi erant sedentes. Et apparuerunt illis dispertitae linguae tamquam ignis, seditque supra singulos eorum: et repleti sunt omnes Spiritu Sancto, et coeperunt loqui variis linguis, prout Spiritus Sanctus dabat eloqui illis.
Tämä sisäisen vaimon kärventävä kieli on siten vähintään yhtä tuttu esoteristille kuin ulkoisen vaimon (tai aviomiehen) verbaalinen piiska profaanille. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: kestää tai lopettaa yhteys, sillä tilanteen valittelu on harvoin omiaan parantamaan sitä.
3,24
Aequa diligito caros pietate parentes / nec matrem offendas, dum vis bonus esse parenti.
Kunnioita rakkaita vanhempiasi yhtä paljon, älä loukkaa äitiä ollaksesi mieliksi isälle.
Esoterismissa vanhemmilla voidaan tarkoittaa kahta asiaa: henkisiä opettajia, tai Jumalaa (vertauskuvallisesti miehinen) ja Luontoa (vertauskuvallisesti naisellinen), eli olemassaolon juuren abstraktia ja substantiaalista (energeettistä) pohjaa. Tällöin ohjeistus tulee merkitsemään, että harjoittajan tulee löytää kunnioituksen tasapaino annettujen sanallisten ohjeiden ja oman elävän energetiikan välillä. On olemassa monia hyviä ohjeistuksia, jotka kuitenkin ovat syystä tai toisesta oppilaan energetiikalle sopimattomia; ja vastaavasti on monenlaista energetiikkaa, joka tuntuu vetävän tiettyyn suuntaan, mutta opettajan (olkoon tämä henkilö tai läsnä vain jonkin kirjoituksen kautta) ohjeistus on silti hyvä ottaa huomioon sen sijaan, että seuraisi tuota sisäistä vetoa. Tasapaino näiden kahden "vanhemman" välillä on erittäin tärkeä – ja joskus yllättävän vaikea – löytää. Molemmille suunnille annettu aito, syvä kunnioitus auttaa tässä hyvin paljon. Ihminen jolla on avointa tai alitajuista ärtymystä joko hengellistä auktoriteettia tai aineellisia lainalaisuuksia kohtaan tulee koko ajan repimään alas omaa kehitystään.
Olemme nyt kolmannen kirjan lopussa. Jäljellä on enää neljäs ja viimeinen kirja, sivut 93-122.