Avoimuus arjessa

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Locked
Badb
Posts: 124
Joined: Sun Dec 14, 2014 4:56 pm

Avoimuus arjessa

Post by Badb »

Ajattelin aloittaa keskusteluketjun siitä, miten avoimia olette omasta okkultismista ja/tai saatananpalvonnasta muille ihmisille. Omalla kohdallani tietysti ystäväni ja osa suvusta tietää tästä asiasta, mutta jokapäiväisessä kanssakäymisessä en tuo tätä esille. Haluaisin olla julkisatanisti, mutta omilla kasvoillani en voi kertoa näistä asioista johtuen työstäni. Työskentelen siis lasten kanssa, ja vaikka työkavereita uskonnollisuuteni ei kiinnostaisi pätkääkään, niin lasten vanhempia tämä voisi kiinnostaa liikaakin. Vapaa-aikani on kuitenkin vapaa-aikaa, enkä vapaa-ajalla huolehdi mahdollisuudesta kohdata tuttuja lapsia ja vanhempia eli kuljen symboliikkaa yllä, enkä ulos lähtiessä mieti "voinko mennä näin huoran näköisenä ulos?"

Miten siis itse koette asian ja sen, miten maailma ottaa teidät vastaan?
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Avoimuus arjessa

Post by Kavi »

Hyvä aihe!

Itse tein aikoinaan sen virheen, etten kertonut todella tärkeille ihmisille ajatusmaailmastani tarpeeksi ja AT:sta.
Nykyisin tätä virhettä en ole enää toistanut, mutta en ole puhunut juuri ystäville aiheesta, vaikka Fosforos on saattanut pyöriä muutamien käsissä. Yleensä reaktio on ollut, että hedonismi ja egon palvonta ja laveylaisuus on jees, mutta että pitäisi palvoa jotakin entiteettiä...
Ajattelen kyllä että joskus pitäisi repäistä, mutta luulen että aika pieni eleistä silloinkin se olisi.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Avoimuus arjessa

Post by Smaragd »

Olen kokenut omassa totuudellisuuden tavoittelussani tietyllä tapaa rehellisemmältä olla kertomatta edes monelle ystävistäni olevani satanisti. On tuntunut että se ei sanana välity muille sinä mitä se on minulle. Ihmisiä ei kenties useinkaan kiinnosta tai he eivät uskalla oikeasti kurottaa siihen mitä se voisi olla, siis muuta kuin mitä assosiaatioita heille ensimmäisenä satanismista tulee esiin. Tokihan sellainenkin assisiointi joihinkin totuuden tynkiin osuu ja kenties jättää ihmiset kohtaamaan noita ummehtuneita osasia itsessään ja siinä mielessä ihan mielenkiintoinen valinta olla avoin asian kanssa. Molemmat tavat varmaankin avaavat todellisuuden portteja hieman eri suunnista.

Okkultismista on ehken hieman helpompi ollut olla avoimempi, mutta siinäkin on henkilökohtaisesti tuntunut helpommalta mennä asia edellä kuin liput liehuen. Sitä kun pikkuhiljaa arkisista ja näennäisen arkisista alkaa jonkun asiasta juurikaan mitään ymmärtämättömän ystävän kanssa lähestymään yleisesti tuntemattomampia tai ainakin vähemmän sanallistettuja alueita niin on tuntunut löytyvän paljon helpommin yhteisymmärrystä siitä mistä itseasiassa on kyse ja kuinka polkujamme erottaa lähinnä idealistiset elämänvalinnat, joihin on tuolloin helppo molemminpuolin suhtautua hyvin neutraalisti. Olen kokenut että ismien julistaminen luo äkkiä näennäisen ylitsepääsemättömiä rajoja ihmisten välille.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Avoimuus arjessa

Post by Nefastos »

Minulla on aina ollut tapa jakaa sosiaalinen olemukseni ikään kuin sermillä kahtia. Sermin sisemmällä puolella on avoimuus & keskusteluhalukkuus näistä henkisistä asioista, ja on aina miellyttävää, kun joku haluaa tuolla puolella vierailla. Sermin ulkopuolella voin puhua mistä tahansa muista asioista mainitsematta koskaan kokemustani Saatanasta, niin että ihmiset välttämättä eivät tiedä uskonnollisesta puolestani. Tosin olen kyllä aina välillä miettinyt, miten kaulassa ylösalaisin riippuva krusifiksi koetaan kevyissä tai korrekteissa sosiaalisissa tilanteissa. Moni ehkei huomaa, moni tuskin välittää, ja lopulta varsin harva tuomitsee (ainakaan isommassa kaupungissa), kunhan asiat muuten sujuvat kohteliaan asiallisesti.

Koen että uskonto (tai muukaan kulttuurinen, persoonallinen valinta) ei myöskään saa olla oma potero johon kaivautua, vaan jonka asioista pitäisi pystyä puhumaan sellaisella kielellä, joka on keskustelukumppanille mielekäs. Siten oma satanismini voi olla filosofille etiikkaa, kristitylle teodikean teologiaa, yhteiskunta-aktiiville myötätunnon sosiologiaa, taiteilijalle elämän vaikeasti nimettävien syvyystasojen ilmennyskokemusten haparoimista, ja niin edelleen. Asiat voi aina esittää hyvin monella eri tavalla, & juuri siten pyrkiä välittämään niiden tilannekohtaisesti olennaisin potentiaali.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Astraya
Posts: 125
Joined: Wed Nov 16, 2016 9:59 pm

Re: Avoimuus arjessa

Post by Astraya »

Minulle avoimuus on herkkää ja tarkkaa vastavuoroisuutta. Havainnointia miten missäkin tilanteessa on hyvä kommunikoida. Avoimuutta ei ole pelkästään se kuinka itseään ilmaisee vaan sitä että ilmaisun tulisi mahdollistaa molemminpuolista ymmärrystä ja toisen kokemusta siitä että tässä on tilanne missä avoimuus on läsnä ja on turvallista olla avoin. Huomaan nyt että ajattelen paljon työtäni psykiatriassa mutta toki tämä pätee muuhunkin arkeen. Avoimuus luo kunnioittavan pohjan kanssakäymiselle, silloin kun se on huomioivaa eikä itsekeskeistä julistamista. Jälkimmäisessä toki on myös hyvät puolensa ja usein se parhaiten toteutuu esim. kirjoittamisessa tai taiteessa.
Mitä tulee omaan uskontooni, olen siitä hyvin laajasti lopulta avoin. Se tuntuu luontevalta ja kunnioittavalta itseäni ja uskontoani kohtaan.
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
Mars
Posts: 186
Joined: Wed May 15, 2013 1:54 pm

Re: Avoimuus arjessa

Post by Mars »

Minun lähtökohtani on se, etten puhu avoimesti henkisyydestäni, kuten en muistakaan henkilökohtaisista asioista, paitsi läheisten kanssa. Mutta koska kyseessä on niin itselleni merkityksellinen asia, se vuotaa väkisinkin pystyttämäni muurin läpi joissain tilanteissa ja keskusteluissa. Iän myötä muuriin on myös syntynyt yhä useampia aukkoja.

Toisaalta henkisyys ei ole vain joku yksi blokki josta joko puhun tai en, vaan kyseessä on asia, joka on läsnä enemmän tai vähemmän jokaisessa henkäyksessä. Näin ollen selkeää rajaa henkisen ja mundaanin keskustelun välille on hankala vetää paitsi täysin selkeissä tapauksissa. Tietty syvyysulottuvuus on läsnä joka hetkessä.

Läheisten suhteiden kohdalla koen, että jos henkisyys pysyy tabuna, on vaikea rakentaa läheisyyttä ihmisten kanssa. Asiasta ei välttämättä tarvitse käydä syvällistä keskustelua, mutta jos näin oleellinen asia jää tunnustamatta ja jonkinlaiseksi salaisuudeksi, on läheisyys väkisinkin hieman falskia.
Angolmois

Re: Avoimuus arjessa

Post by Angolmois »

Itselläni on helposti tapana olla liiankin avoin, jos keskustelu menee vähääkään omia kiinnostuksen kohteita liippaavalle alueelle. Toisaalta saatan pitää kaikista yksityisimpiä näkemyksiäni salassa lähimmiltä ystäviltänikin. Sukulaisten kanssa en muista oikein koskaan keskustelleen näkemyksistäni, vaikka osa niistä - kuten vastustus kirkkoa kohtaan - onkin varmaan kaikkien tiedossa.

Yleisesti ottaen en ole koskaan ymmärtänyt suomalaisten tapaa pitää henkisiä tai uskonnollisia näkemyksiään vakan alla. Se on jonkinlainen kummallinen yhdistelmä ylihäveliäisyyttä, huonoa itsetuntoa ja herravihaa, ikään kuin hengelliseksi ja/tai uskonnolliseksi ihmiseksi itsensä nimittäminen tekisi ihmisestä ylimielisen kusipään. Sillä on ehkä perustansa uskovaisten ja valloittajien 'holier than thou' -henkisessä ylimielisyydessä. Pienporvarillista "mitähän naapuritkin ajattelevat" tyylistä ajattelua en myöskään oikein ymmärrä.
Tähti
Posts: 219
Joined: Wed Oct 15, 2014 11:00 am

Re: Avoimuus arjessa

Post by Tähti »

Tämän jutun pohjalta aika paljon miettinyt asioita. Avoimuutta kuvaa mielestäni nämä kaksi juttua parhaiten, noi 5 kohdat. Eli jonkinlainen keskinäinen hyöty, ja lämpöisyys.

Joku tutkimushan oli kanssa että 30% voi olla viestinnässä semmoista tietoa mitä toinen ei tajua, en muista oliko siinä tarkemmin, mutta jos ihan täysin eri maailmoissa elää ikäänkuin, alkaa ehkä hyötykin vähenemään. Jossain määrin tietty mielestäni voi luottaa siihen että yleensä jotain merkitystä kohtaamisilla on, ainakin itsetuntemusta ne lisää. Ei myöskään mikään pakko mielestäni päätyä esim liialliselta tuntuvalla avoimuudella jonkinlaisiin vaikeuksiin, ainakaan tahallaan.

7 Levels of Exchange
1. slander/war 2. gossip 3. idle chatter 4. trade/barter 5. mutual profit (win-win) 6. understanding 7. teaching/learning.

7 Levels of Communion
1) Indiscriminate contact 2) Desperate neediness 3) Fraternizing 4) Socializing 5) Mutual closeness/warmth 6) Intimacy/communion 7) Unity

https://www.michaelteachings.com/nine_needs_index.html
Seferoth
Posts: 186
Joined: Sun Jun 27, 2021 12:18 am

Re: Avoimuus arjessa

Post by Seferoth »

Itselläni hankaluuksia olla avoin satanististen ja okkultististen mieltymysteni kanssa. Lähes kaikki suvussani tuntevat minut himo kristittynä(joka todella olin menneisyydessä) ja on erittäin hankalaa tuoda ilmi tätä täydellistä maailman-näkemyksen muutosta joka on tapahtunut elämässäni. Eritoden tuskaa tuottaa ajatus kertoa äitilleni joka palasi kristityksi juuri minun takiani menneisyydessä. Joten toistaiseksi elän tätä todellista elämääni salassa, mutta en loputtomiin.
Seferoth
Posts: 186
Joined: Sun Jun 27, 2021 12:18 am

Re: Avoimuus arjessa

Post by Seferoth »

Noh, nyt tuli tämäkin kynnys ylitettyä. Kerroin perheelleni kulkevani Satanismin/Luciferianismin tietä ja haluavani olla osa Azazelin Tähteä. Äitini oli aluksi huolissaan mutta ainakin ulkoisesti näytti olevan asian kanssa ok jahka kerroin Azazelin Tähdän toimintatavoista ja periaatteista. Itselle silti helpotus että asia on vihdoin ilmi eikä tarvitse salailla omia mieltymyksiä enää. Toinen positiivinen asia on että Isä-puoleni tuli todella kiinnostuneeksi Azazelin Tähdestä ja alkaa tutkimaan asiaa tarkemmin.
Locked