Nefastos wrote: ↑Mon Jul 20, 2020 1:48 pm
Ave wrote: ↑Sun Jul 19, 2020 11:28 pmJäin pohtimaan tätä eroottista ihannekehoa. Itse koen ainoan eroottisen ihannekehon olevan - ah kuinka romanttis-pateettista! - oman rakastettuni keho. Rakastetun keho on pyhä maa ja fetissi - niin että jokainen yksityiskohta - esimerkiksi joku mutka isovarpaassa - aukenee myyttiseen merkitykseen ja pitää sisällään kaiken mitä hänessä rakastan.
Minusta tämä on aivan tavattoman kaunis & toivottava lähestymistapa, johon tulisi myös tietoisesti pyrkiä, mikäli suinkin mahdollista. Se tuntuu myös erittäin intuitiiviselta ja terveeltä.
Itsellenikin tämä tuntuu oikealta ja eheältä, liian hyvältä ollakseen totta.
Olen kiitollinen, että jaoit kokemuksesi omasta energeettis-kehollisesta haasteestasi. Kuinka äärimmäisen mielenkiintoista onkaan se, että kukin meistä tekee Suurta työtä juuri omanlaisellaan energeettisellä kompositiolla. Itselleni on valitettavan yleistä tehdä, usein alitajuisia, olettamuksia toisten ihmisen kokemusmaailmasta juuri oman kokemusmaailmani pohjalta. On suuri, virvoittava mysteeri kuinka erilaisia olemme. Ja tuossa erilaisuudessa Saatana paljastaa kasvonsa elävänä.
Nefastos wrote: ↑Mon Jul 20, 2020 1:48 pm
Jos jokin kehollisuuden puoli on ylikorostunut, esimerkiksi seksuaalifetisismissä, kyseessä on jonkinlainen balanssin puute eli rotkoisuus omassa psyykessä. Ei välttämättä näin suoraviivaisesti kuin omassa tapauksessani, jossa kuilu on pitkittäinen, vaan useammin ehkä poikittainen eli jotakin prinsiipin sisäistä aspektia ylikorostava.
Jotenkin tulee mieleen tässä yhteydessä antropomorfinen risti, jossa ristin vertikaalinen ja horisontaalinen ulottuvuus yhtyvät sydämen kohdalla. (Itselleni pyhän vertikaalisen säteen suunta on sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös vastavuuden lakien - ja ennenkaikkea oman subjektiivisen kokemukseni - mukaisesti.) Itselleni tämä mainitsemasi rotkoisuus on käytännössä jokin tukos tuon säteen kulkureitillä, energeettisessä hengityselimistössä. Ja tällaisen tilan parantaminen on ensiksi näkemisen (tiedostamisen) seikka, toiseksi tasapainoon saattamisen seikka. Kuinka tämä sitten taas oikeassa elämässä tehdään, lienee se ainoa oikea koetinkivi meille jokaiselle. Ja hyvä kysymys on sekin, onko tällaiseen energeettiseen ortopediaan aiheellista aina edes pyrkiä? Esimerkiksi jos sinä koet tietyn maadoittamattomuuden olevan yhteydessä parapsykologiseen herkkyyteesi (joka on eittämättä valtava risti, mutta myös se kuka sinä olet), niin onko ennemmin aiheellista ikäänkuin pyrkiä kärsimään tämä kohtalonsa viisaasti - sen asemesta että alkaisi oikomaan itseään. Ja lisäksi on mahdotonta pyrkiä luomaan mitään "sielun lääketiedettä". Karkealla fyysisellä tasolla lääkärit ovat voineet luoda ortopedian kaltaisia teoreettisia järjestelmiä - ja saaneet siihen pohjaavilla parannuskeinoillaan fyysisessä ruumiissa aikaiseksi jonkinlaisen vasteen. Kuitenkin hienojakoisemmat energiat ovat sellaisia, että monimutkaisinkin kirurgia näyttäytyy niihin suhteutettuna lähinnä yhtä monimutkaiselta kuin aidan maalaus. Joten on vaarallista ja typerää esittää mitään yleistä mallia siitä, mihin suuntaan "pyhän vertikaalisen säteen" tulisi kulkea, jos mihinkään. Ja kuitenkaan - ei ole esoteerinen tutkimus turhaa - tai pelkkiä sanoja vailla katetta. Vaan juuri viisaassa subjektiivisuuden rikkaudessa on ovi salattuun objektiivisuuteen.
Nefastos wrote: ↑Mon Jul 20, 2020 1:48 pm
Teosofeista esimerkiksi Pekka Ervast koki sthûla sharîran erittäin merkityksekkääksi, johtuen juuri sen sisältämästä "peritystä viisaudesta". Hän painotti sitä että fyysisin ruumiimme on vanhin prinsiippimme, mikä viittaa siihen mitä edellä sanoin Aarteesta.
Koska ruumis on kokoonpantu karman mekaniikkojen mukaan, toimii ruumis itselleni myös intuitiivisena karmisena referenssipintana. Karman ja muodon suhteesta ei tulisi vetää mitään yksinkertaistettuja (profaaneihin arvoihin sidottuja) johtopäätöksiä, mutta tämä ruumiini liittää minut elävästi ruumin tuolle puolen, niihin lakeihin, jotka sen ovat muokanneet. Ruumis siis muistuttaa, jos mieleni tahtoisi unohtaa ja leikkiä. Koen, että psyyken/sielun merkuriaaninen potentiaali on pakko ikäänkuin sitoa maahan/ruumiiseen. Ruumis on caduceus, Hermeksen sauva.