Ymmärrän pointtisi hyvin, ja olen siitä osittain samaa mieltä. Ei kenestäkään "hengellisen kastraation" läpikäyneestä "common Joesta", joille laveylainen satanismi on onnistuneesti kaupiteltu, olisi tällaisen teon tekijäksi tai sen kannattajaksi.Flamen wrote:Nyt pikaisesti videoversion tekijän manifestista vilkaistuani lisättäköön vielä toisaalla käytyyn COS-keskusteluun liittyen, että tämän tyypin kaltaisille "hengen miehille" LaVeyn hengellinen kastraatio olisi ainakin osittain varsin paikallaan, sen vähentäessä muotouskonnollisuuden, (rotu)politiikan ja marttyriuden hohtoa tapauksissa, jolloin aate, jonka puolesta uhraudutaan, on melkoisen vääristynyt...Mitään varmuutta ei tietenkään ole siitä, etteikö tekijästä olisi vain tullut "ristiretkeläisen" sijaan "luonnonvalinnan toteuttajaa" -kuten Nefastos sanoi, ideologian nimikkeellä ei ole merkitystä-, mutta ainakin mahdollisuus aattellisen kehityksen kulusta suuntaan, jolloin tämä teko olisi vältetty, olisi olemassa...LaVeylaisella satanistilla on hyvin vähän motiiveja tämänkaltaisen hirmutyön tekemiselle; materialistinen egoismi voi siis olla paljon harmittomampaa ympäristön kannalta kuin "jumalallisesti siunattu" sellainen, vaikka se ihmisen oman henkisen kehityksen kannalta olisikin taannuttavaa.
Mutta, kuitenkin, eikö tämäkin teko ole yksi merkki ajattelumaailmasta, jossa viime kädessä persoonallinen itsekkyys ja välinpitämättömyys muista vallitsee? "Survival as a highest value", niin sanotusti, vaikkakin hyvin kierosti tajuttuna. Laajennetaan 'laveylainen satanismi' yksilötasolta yleiselle tasolle, ja tuloksena on kylmien lakien ja voimien vallassa toimiva maailma, jossa vahvemmat hallitsee (tarvittaessa väkivalloin ja 'might is rightilla'), ja heikot sortuu elon tiellä. Egoismi, persoonallinen itsekkyys, vallantahto ym. "sosiaali-darwinistinen" ajattelu on myös tämän kyseisen teon taustalla ainakin osittain - ne ovat ottaneet vallan ja riistäneet enemmän tai vähemmän henkiset ideat omiksi instrumenteikseen. Lavey ylisti jossain teksteissään Hitleriä ja vastaavia "saatanallisen hengen omaavina" henkilöinä; Laveylaiset ihannoivat Machiavellin väkivaltaista, voimalla ja oveluudella hallitsevaa prinssiä; laveylaisiin kuuluu "kaikkien mahdollisten" ideologioiden ja aatesuuntausten edustajia, aina sen mukaan mikä egoa sattuu miellyttämään, huvittamaan ja kiinnostamaan. Tämän vuoksi se voi tosiaan olla "mitä vain", ja jos lisätään pisarakin alitajuntaan painettua ja väkisin kiellettyä hengen paloa ja idealistisuutta itsekkyyden ylistämisen filosofiaan, niin...
Koska tunnen fra Libran melko hyvin, niin uskoisin Libran viitanneen ensimmäisessä pointissaan siihen, kuinka länsimaat ja niiden ihmiset kuppaavat jatkuvasti, ylimielisesti ja hienojen nimikkeiden alla monia maailman alueita "hyvinvointinsa" ja elintasonsa mahdollistamiseksi, lausuvat koreita sanoja ja hienoja ideoita, joiden takana raikaa huonon omantunnon paikkaaminen ja tarve tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi, kun todellisuudessa asia on usein niin, että niin kauan kuin öljy virtaa ja jalokivet kimaltaa, ei ketään näistä "hyvistä ihmisistä" todellisuudessa kiinnosta pätkääkään asiat omaa mahaansa pidemmälle, vaikka kansoja kuolisi ja näiden maat tuhoutuisi. Sitten kun jossain, lähellä tai kaukana, kuolee suhteellisen merkityksetön määrä (tarkoitan tässä suhteellisuutta määrällisenä käsitteenä, en empatian kastroimiseen kehottavana) länsimaisia ihmisiä, on kyse yhtäkkiä globaalista surun päivästä ja hirvittävästä katastrofista, ja Oikea Reaktio on kauhistella ja päivitellä asiaa, etsiä syyllinen ja tuntea jälleen "oikeuden" toteutuneen, jotta voidaan hyvällä omallatunnolla jatkaa iloista tivolia leivän ja sirkushuvien parissa - kunnes taas jossain räjähtää. Norsunluurannikolla on kuollut ja tapettu viime vuosina vastaavissa terroriteoissa, sisällissodissa jne. yli miljoona ihmistä, mutta koska heillä ei ole länsimaita kiinnostavia luonnonvaroja, ei tästä uutisoida, tai ketään ei kiinnosta mitä siellä tapahtuu. Itämailla kuolee tulvissa muutama amerikkalainen, ja kyse on maailmanlaajuisesta poliisi- ja hätäoperaatiosta. Lähi-idässä ja muualla räjähtelee pommit ja ihmisiä kuolee päivittäin mitä mielipuolisimmista syistä taistelevien tahojen toimissa, mutta vasta kun osittain näistä syyllisissä maissa räjähtää - joissa molemmissa viattomat ovat nimenomaan yleensä uhreja - ihmiset havahtuvat hetkeksi hereille kauhistelemaan asiaa, veri- ja sylttytehtaalle johtavat paidat ja kengät jaloissaan, viattomien vereen tahriutuneet setelit taskuissaan, muiden verellä ja kärsimyksellä ostetut pihvit mahoissaan mädäntyen. Inhimillistä, toki, mutta kuitenkin äärimmäisen tekopyhää ja todellisuudessa äärimmäisen kyynisyyden osoitus. Rehellinen itsekkyyskin on tosiaan tällaista parempaa ja rehellisempää, vaikka ei ehkä sen kannatettavampaa.A.A. wrote: Libra: Ihmiset reagoivat luonnollisesti lähellä oleviin uhkiin. Vaikka jossain kauempana tapahtuukin neutraalisti järkyttävämpiä asioita, ei se silti vähennä lähellä tapahtuvien asioiden järkyttävyyttä (vaikka sanomani tuntuu tyhmältä, on se pakko sanoa, koska lähellä tapahtuviin "pikkujärkytyksiin" epäempaattisesti suhtautuvat vetovat usein juuri tuohon "kaukana tapahtuu enemmän joten miksi reagoida lähellä tapahtuviin pikkujuttuihin"-argumenttiin). Mainitsemaasi karma-argumenttia ei mielestäni saisi ikinä käyttää tuolla tavalla.
Erittäin hieno kappale, ja tämän asian saattaminen ihmisten tietoisuuteen tällaisella ajalla voi olla oikeasti "panem nostrum supersubstantialem". Pessimisti ja kyynikko minussa kuitenkin sanoo, että kuten kuitenkin tiedät, on olemassa hyvät "syyt" siihen, miksi moni ei osaa pitää tällaista vaihtoehtoa tai maailmankuvaa millään tapaa todellisena. Se ei tietysti ole syy lopettaa tai olla yrittämättä.Crux wrote:Ennemmin tai myöhemmin iskujen tekijäkin havahtuu käänteisestä transsistaan siihen äärimmäisen painavaan ja piinaavaan karmalliseen taakkaan joka tämänlaisesta teosta seuraa, ja itse ainakin haluaisin mieluummin auttaa kantamaan tuota ristiä kuin sylkeä näiden "syntisten" kasvoille. Tämä kommentti ei liittynyt mitenkään tällä foorumilla ilmaistuihin mielipiteisiin, mutta valitettavan useilla henkilöillä tuntuu olevan (tietyllä tavalla ymmärrevästikin kun mietimme aikaamme ja yhteiskuntaamme) asenne jossa ei toista poskea käännetä vaan vaaditaan silmää silmästä.
Tämän kaltaista karma-ajattelua muut veljet jo ruotivat sekä kritisoivatkin, osittain hyvin aiheellisesti. Ymmärrän kuitenkin pointtisi, minkä tarkoitus lienee korostaa jokaisen olennon "velkaa luonnolle ja toisilleen". Toki on mahdollista, että tässä(kin) asiassa painoivat ja painavat vaakakupissa menneisyyden karmiset tekijät, jotka ovat sitoneet ja sitovat myös tulevaisuudessa sekä tekijän että uhrin toisiinsa, ellei tästä sidoksesta osata päästää irti, mutta silti haluan vielä lisätä, että uutta karmaa luodaan koko ajan, ja tällaisen teon - niin tekijän kuin uhrienkin kohtalon - palauttaminen yksioikoisesti menneisyyden karmiseksi saldoksi ei viime kädessä ratkaise asiaa käytännössä. Tällainen olisi aivan liian reduktionistinen tapa käsitellä karmaa, joka on hyvin monisyinen ja monitahoinen asia, ja mihin liittyy myös ihmiskunnan kollektiiviset tekijät.Libra wrote:Ja tuskin niiden, jotka kuolivat, menneisyys on täysin puhdas ja tuo olisi ollut sattumaa.
En kokisi asiasta keskustelua ja sen tarpeen korostamista mitenkään "humanisti-hippeilynä". HH-lässytykseksi se menisi ehkä siinä vaiheessa, että tämän keskustelun koettaisiin itsessään riittävän ja kykenevän ratkaisemaan asian - joillekin luonteillehan se voi olla jopa väkivaltaisen vastareaktion aiheuttajana, kun "joku saatanan humanisti-hippi" tai "kukkahattutäti" "alkaa lässyttää". Toisin sanoen, asioiden moralisointi yms. menisivät humanisti-hippeilystä, siinä missä todella avoin keskustelu, edes varsinaisesti ilman yritystä löytää jotain yleispätevää ratkaisua (kuten itsekin sanoit, kyky kärsiä kysymyksen olemassaolosta) menee pikemminkin jo okkulttisen meditaation ja henkisen mietiskelyn puolelle. Puhuisin itse ehkä mieluummin asian käsittelystä ylipäätään, mikä puolestaan luo jo sana-assosiaation vuoksi mielleyhtymät kuuluisaan "ollako vai eikö olla" -kallo-kädessä-mortifikaatioon. Keskustelu voi olla yksi keino, siinä missä kirjoittaminen, musiikki, lyriikka, taide, kuin rukoilukin; kaikkihan nämä ovat tavallaan yrityksiä antaa muoto muodottomalle, jotta asia kuin asia olisi paremmin ja helpommin lähestyttävissä.Nefastos wrote:Niin humanisti-hippeilyltä kuin voikin vaikuttaa jos sanoo että nämä ovat asioita joista on tärkeää puhua, vaikka niistä ei voisi koskaan saada niskalenkkiä, niin näin asianlaita on. Niinsanotut vastaukset eivät merkitse paljoakaan, enemmän merkitsee kyky ja halu kysyä (= kärsiä kysymyksen olemassaolosta).
***
Tämä Norjan isku menee samaan luokkaan kuin Oklahoman "autopommitus", 9/11 sekä taannoinen Egyptiläisen koptikristittyjen kirkon polttaminen, joiden kaikkien jäljet johtavat sylttytehtaalle. Olen edelleen vakuuttunut siitä, että asian taustalla häärää laaja organisaatio, mistä ABB on korkeintaan sormenkärki ja "hyödyllinen" mielipuoli, toimi hän näennäisesti yksin eli ei. Mistään salaliitoista ei itse asiassa tarvitse edes puhua, kun touhu on niin törkeän avointa ja röyhkeää.