Kokemuksia rituaalisesta magiasta

[obnoxion]

Koska ketju omakohtaisesti todistetuista psyykkisistä ilmiöistä jäi viestiensä puolesta lopulta melko yleisluonteiseksi, ehkä tarkemmin rajatut ketjut samasta aiheesta vosivat johtaa keskusteluihin erityisemmistä ilmiöistä.

Oman harkintanne mukaan, olisi kiinnostavaa kuulla joistakin valikoiduista tuloksista tai muista seurauksista joita te itse tai joku muu tietoonne tullut taho on saanut aikaan rituaalisen magian operaatioilla. Skaala olkoon laajin mahdollinen, käsittäen kaiken jumalanpalvelukseen liittyneestä ihmeestä aina nuoruuden spiritismikokeiluuhin asti - ja kaiken siltä väliltä.

Yhtä kiinnostavaa kuin se kuinka paljon tapahtui, on se kuinka mitään ei tapahtunut.

[Aquila]

Ihan perinteisen rituaalimagian saralla jäivät omat ponnisteluni varsin lyhyiksi, vaikka kovasti oli eräässä vaiheessa tarkoitus alkaa sitä harjoittamaan. Jäin lopulta harjoittamaan pelkästään alkumeditaatioita, enkä koskaan päässyt varsinaisiin rituaaleihin asti. Tämä koskee siis sellaista alemman laatuista magiaa, jossa on pyrkimyksenä saada aikaan vaikutuksia ulkoisessa elämässä/maailmassa, ja lopulta minulla ei ollut siihen kovinkaan paljon motivaatiota. Ei löytynyt mitään sellaista asiaa, johon olisi ollut kiinnostusta pyrkiä vaikuttamaan maagisesti. Mistään erityisestä en kenties jäänyt paitsi, sillä ainakin minusta on tuntunut siltä, että tiellä kulkiessa ja sisäistä ääntä seuratessa tarpeelliset asiat kyllä tapahtuvat aina oikeaan aikaan, eikä se vaadi paljon muuta kuin luottamuksen ja uskon siihen, että niin tulee tapahtumaan. Mutta tämä oli kyllä uskomattoman tylsää kerrottavaa, toivottavasti joku kertoo jotain rajumpaa

[Lux]

Mutta tämä oli kyllä uskomattoman tylsää kerrottavaa, toivottavasti joku kertoo jotain rajumpaa

Omatkin kokemukset rituaalimagian saralta ovat sinänsä varsin pienimuotoiset, vaikka siihen kiinnostusta jossain vaiheessa vähintään alustavasti olikin. Yksi vasta jälkeenpäin toimivaksi rituaalimagiaksi tajuamani asia tulee kuitenkin mieleeni: vuonna 2006 olin varsin vastahakoisesti "yhteiskuntavelvollisuuttani" suorittamassa, kun kevään korvilla alkoi hybrinen ketutus käydä liian suureksi yhdessä luomisen tuskan ja pakotuksen kanssa (musiikkia piti saada tehtyä tai olisi järki lähtenyt). Tämän seurauksena muistan, kun eräänä huonosti nukuttuna yönä pompahdin sängystäni suunnattoman vihan ja hybriksen pauloissa ylös, kävelin silloisen alttarini eteen ja iskin voimakkaasti rituaalitikarini pöytään pystyyn, karjaisten samalla "nyt riittää!". Tästä meni pari viikkoa, kun minulla todettiin "selittämätön keuhkosairaus", mikä ei vienyt varsinaisesti toimintakykyäni, mutta minkä vuoksi en saanut kuitenkaan silloisessa työpalveluspaikassani olla kuin silloin tällöin. Tämän myötä sävelsin tuona aikana melkein puolet silloisesta levystäni.

Näkisin tässä varsin toimineen rituaalimaagisen suorituksen, missä fyysisen elämän arvoilla tai mukavuudella on "pelattu". Miekan elementtivastaavuushan on ilma, ja tämä puolestaan vastaa varsin osuvasti keuhkoja hengityseliminä. Luulen, että puolitiedostamattoman ja "tarkoituksettoman" rituaalisen toimintani seurauksena rituaali toimi siten kuin se toimi. Selittämätön keuhkosairaus yskineen ja keuhkovinkunoineen hävisi parin kuukauden sisällä täysin jälkiä jättämättä. En tunne tämän teon seurauksena tehneeni varsinaisesti mitään väärää, koska itse "yhteiskuntavelvollisuus" on näinä hajoamisen aikoina lähinnä täysin merkityksensä menettänyttä tympeää alistamista, ja (tiedostamaton) motiivini / intentioni ei ollut hyödyn hakeminen vaan luomisen pakkoon ja itseilmaisun tarpeeseen järjen menetyksen uhalla liittyvä.

En kyllä edellä mainittua suosittelekaan...Tällaisten asioiden kanssa on kuitenkin myös syytä olla hyvin varuillaan, koska tarinat goeetikkojen vaurausloitsuista niitä seuraavine liikenneonnettomuuksineen, jalkojen katkeamisineen / pyörätuoliin joutumisineen ja vakuutuskorvauksineen & sairauseläkkeineen eivät liene mitenkään tuulesta temmattuja. En itse suorittaisi esim. rahaloitsuja muuten kuin korkeintaan siten, että intentiona olisi hyvän (esim. koulutusta vastaavan) työpaikan saaminen, ja tällöinkin vain sillä tavoin ettei siitä koituisi muille ihmisille mitään haittaa.

***

Sitten hieman tuoreempi ja epämuodollisempi rituaalimaaginen kokemus, minkä aioin ensin kirjoittaa hyviksi havaittuihin harjoituksiin, mutta mikä sopii hyvin myös tähän: Olen ollut pari viime päivää ystävän luona taimenistutuksessa. Olen pyrkinyt suhtautumaan toimintaan niin luontevasti ja epämuodollisesti kuin mahdollista pyhänä riittinä, jossa istuttamani taimet ovat kuvastaneet ja toimineet jokaisen epäoikeudenmukaisen kohtelun vuoksi kuolleen / tapetun sielun uudelleensyntymää mahdollisimman hyvään maastoon ja elämään. Välillä tämän "käytännöllisen maalaisjunttiteurgian" (hehee) avulla on päässyt mielessään aika korkeisiinkin tunnelmiin ja näkymiin. Tällä tavoin olisi hyvä suhtautua mielestäni mihin tahansa työhön, jos sille kykenee löytämään jonkin vastaavuuden tai vertauskuvallisen merkityksen.

[Insanus]

Nagahelin viestistä tuli assosiaatio itseeni pienenä ujona poikana ala-asteella, joka usein rukoili tulevansa sairaaksi tiettyinä päivinä. Ei 'emmähaluu' asenteella, vaan "tän on pakko mennä näin tai muuten sortuu" tyyliin, mikä on juuri oleellista.
Muistan kerran nostaneeni itselleni kuumeen kesken tunnin, oksentaneeni, ja koulun porteilta ulos kävellessäni terveydenhoitajan todistus kädessä olleeni seesteisen tyytyväinen ja tervehtynyt.

Ainoaksi jäänyt spiritismipeli ei ennustanut muuta kuin synttärini ja uhkasi kuolemanvaaralla tulevalla ulkomaanmatkalla: viikon päästä olleen lennon numero oli syntymäpäivä ja lento peruttu moottorivian takia.

"Kauhuleffaihme" kävi satanismiin tutustuessani hautausmaalla kun lueskelin isämeidän:iä takaperin, josko siinä olisi jotain viestiä ja ajatuksissani sen mutisin ääneen ja valot sammuivat koko alueelta.

Näissä kahdessa taas ei niinkään kyse ollut "saisinpa jotain makeeta tapahtuu lalala", vaan windomearle-henkisestä äärimmäisen pelon tavoittamisesta. Tapahtumat ja tilanteet olivat ehdottomasti henkisiä, joissa mieli jälleen hiljeni.

Joka tapauksessa, oli hevon humppaa tahi ei, alempi järki ja ego ovat jokaisen kokemuksen kohdalla pitäneet mallikkaasti suunsa kiinni. Ne visiot ja enkelikieliset viestit joista mainitsin ääniä ja näkyjä-aiheeseen ovat asia erikseen. Ne jäivät rumiksi (luulen), koska tavoite ei ollut puhdas, vaan enemmän 'itsensä nostaminen' (tavalla jolla ego pysyy vahvemmin läsnä).

Luulen, että puolitiedostamattoman ja "tarkoituksettoman" rituaalisen toimintani seurauksena rituaali toimi siten kuin se toimi.

Luulenpa että tällainen tila on välttämätön, lapsen tai hereilläolevan tahdon palavan puhtauden kautta. Minä olen:in voima osaa olla hurja kun sitä kunnolla kanavoi.

[Nefastos]

Nekromantia viehätti minua etenkin eräässä (monien vuosien) vaiheessa huomattavasti. Tämä oli sikäli pulmallinen tilanne, että vainajien häiritsemiseen ei ole minkäänlaista oikeutusta eikä mitään hyötyä ylöspäisessä teurgisessa okkultismissa. Päädyin kuitenkin tekemään pari rituaalia. Kävi ilmi, että ei-selvänäköiselle ihmiselle kuten minulle nekromantian vaikutelmat ovat myös paljon selkeämmin rekisteröitävissä kuin luonnonhenkien ym. demonien kutsumiset, joissa kohtaamiset ovat joko ilmenneet kokonaisuudessaan vain vaikutuksellisina (ei muodollista havaintoa entiteetistä) tai sitten enemmän tai vähemmän abstrakteilta tuntuvien visioiden muodossa. Hautausmaalla suoritetussa nekromanttisessa manauksessa voimakas tunne vegetatiivisen tietoisuuden nousemisesta oli sen sijaan omaa luokkaansa, ja toisessa nekromanttisessa riitissä kokemus manaajaa seuraamaan lähteneistä vainajista oli hyvin selkeä (ja eri osallistujien samoin kokema). Tämä on tietysti hyvin ymmärrettävää; entisten ihmisten energiamuodot ovat monella tapaa paljon helpommin kontaktoitavissa kuin niiden olentojen vieras olemus, jotka koskaan eivät ole olleet ihmisiä.

En ole pakkopaidassa enkä alaspäisellä tiellä sen tähden, että en koskaan laittanut vainajia tekemään mitään; rituaalit olivat puhtaasti kauneusarvonsa vuoksi tehtyjä, ja lopetin häiriköintini aina lyhyeen. Silti, tietenkin, tällaisesta häiriöstä syntyi karmallinen sakkonsa. Asia on vähän sama kuin tulisi yleisavaimella (clavis!) vieraan ihmisen kotiin keskellä yötä ja kiskoisi hänet sängystään vain siksi, että voisi tarkkailla hänen reaktioitaan tilanteeseen. Ei hyvä.

[Lux]

Kuolleiden on tosiaan hyvä antaa olla rauhassa. Selostuksestasi tuli mieleeni aikaisemmassa työpaikassani yövuorossa mm. valvomisen aiheuttamassa herkässä psyykkisessä tilassa tapaamani vainajan haamu. Kai sitä voisi myös jossain määrin "rituaalimagian" aiheuttamaksi tilanteeksi kutsua, kun yövuorossa oli tapana myös meditoida ja lausua päivittäiset rukoukset välttämättömien velvollisuuksien päätteeksi ja hereillä pysymistä yrittäen. Siinä sitä vaan ehta vanhan miehen elementaarinen haamu tuijotteli parin minuutin verran ison salin oviaukossa meikäläistä; tilanteeseen en muista liittyneen minkäänlaista psyykkistä painostusta tai muuta pelkoon vivahtavaa, joten tulkitsin tapaamisemme vain "vaeltavien vaikutusten" luokkaan kuuluvaksi. Paikka itsessään on jossain määrin vanhahko "bed & breakfast" -tyylinen paikka ja seurakuntakotinakin tms. toiminut mesta, mikä kohtausta (ehehehe) hyvin myös selittää. Ainakin yksi herkässä tilassa oleva nuori oli myös kertonut tunteneensa tuijotuksia huoneessaan, ja tämähän tietty oli tulkittu vain hourailuksi.

[Aquila]

Kuolleiden on tosiaan hyvä antaa olla rauhassa. Selostuksestasi tuli mieleeni aikaisemmassa työpaikassani yövuorossa mm. valvomisen aiheuttamassa herkässä psyykkisessä tilassa tapaamani vainajan haamu. Kai sitä voisi myös jossain määrin "rituaalimagian" aiheuttamaksi tilanteeksi kutsua, kun yövuorossa oli tapana myös meditoida ja lausua päivittäiset rukoukset välttämättömien velvollisuuksien päätteeksi ja hereillä pysymistä yrittäen. Siinä sitä vaan ehta vanhan miehen elementaarinen haamu tuijotteli parin minuutin verran ison salin oviaukossa meikäläistä; tilanteeseen en muista liittyneen minkäänlaista psyykkistä painostusta tai muuta pelkoon vivahtavaa, joten tulkitsin tapaamisemme vain "vaeltavien vaikutusten" luokkaan kuuluvaksi. Paikka itsessään on jossain määrin vanhahko "bed & breakfast" -tyylinen paikka ja seurakuntakotinakin tms. toiminut mesta, mikä kohtausta (ehehehe) hyvin myös selittää. Ainakin yksi herkässä tilassa oleva nuori oli myös kertonut tunteneensa tuijotuksia huoneessaan, ja tämähän tietty oli tulkittu vain hourailuksi.

Ei varmaankaan ole täysin tavatonta, että tällaisia ilmestyksiä tapahtuu monenlaisten rituaalien yhteydessä, eikä siis ainoastaan silloin kun erityisesti kutsutaan kuolleita paikalle. Jos rituaali on voimakas ja aiheuttaa ympärille sopivan kentän, niin lienee lähes varmaa, että jonkinlaiset "olennot" siitä kiinnostuvat. Erityisesti silloin, kun kyseessä on vanhempi rakennus, mutta mahdollisesti muulloinkin.

Tästä tulikin mieleen; jonkinlaisia rituaaleja voi olla hyväkin suorittaa esimerkiksi muuttaessa uuteen asuntoon. Varsinkin kun kyseessä on paikka, jonka historia ulottuu pitkälle ja se on toiminut näyttämönä jo lukemattomille määrille erilaisia tapahtumia, voi herkempituntoinen ihminen alkaa poimia joitain negatiivisempiakin värähtelyjä itseensä. Itse olen ottanut tavaksi pyrkiä myös ihan säännöllisesti ns. puhdistamaan ilmapiiriä, esim. muun siivouksen yhteydessä tai muulloin kun sille tuntee tarvetta. Vaikutus on siinä mielessä selkeä, että kotona alkaa viihtymään paremmin.

Erilaisia varsin säännöllisestikin tekemiäni rituaaleja on ensimmäisen vastaukseni jälkeen alkanut tulla mieleen, kun aiemmassa viestissäni mietin asiaa ehkä liiankin kaavamaisesti perinteisen rituaalimagian kautta. Nykyisin pyrin tässä asiassa toimimaan mahdollisimman paljon intuition pohjalta. Joskus vain tuntuu oikealta suorittaa joitain pienimuotoisia rituaaleja, joiden tarkoituksena voi olla hyvinkin erilaisia asioita, ja niitä tulee myös tehtyä ihan arkisten toimien yhteydessä ilman, että ulkoisesti tarkastellessa olisi mitään erityistä nähtävissä.

Taiteellisessa työssä olen joskus huomannut, että on vaikeaa virittäytyä oikeaan taajuuteen. Tällöin olen huomannut hyväksi hiljentyä hetkeksi, kenties nostaa tarot-kortin, ja toisinaan myös käyttää sopivia suitsukkeita.

En itse suorittaisi esim. rahaloitsuja muuten kuin korkeintaan siten, että intentiona olisi hyvän (esim. koulutusta vastaavan) työpaikan saaminen, ja tällöinkin vain sillä tavoin ettei siitä koituisi muille ihmisille mitään haittaa.

Työ- ja opiskelupaikkojen suhteen en ole tehnyt varsinaisia rituaaleja, mutta olen kyllä kutsunut oikeanlaisia olosuhteita ja mahdollisuuksia luokseni. Ei siis niinkään rahan tai muiden materiaalisten hyötyjen takia, vaan siten, että ulkoiset olosuhteet olisivat mahdollisimman hyvät Työlle. Tämän huomasin lähes välttämättömäksi, kun olin vuosia tilanteessa, jossa ulkoisen elämän olosuhteet olivat hyvin hankalat henkiselle kehitykselle. Se voi olla myös eräänlainen koettelemus ja haaste, mutta loputtomiin ei kannata niin toimia vain siksi, että "kaikissa tilanteissa (työpaikoissa, ihmissuhteissa yms.) on mahdollisuus tehdä Työtä". Lainausmerkeissä oleva teksti on oma ajattelumallini, jonka ansiosta kestin viisi vuotta erittäin rasittavassa ympäristössä (eräässä työpaikassa), kunnes totesin, ettei tuollainen malli vie mihinkään ja se myös aiheuttaa turhaa painetta ja raskautta alemman mielen tasolla. On ainakin hyvä muistaa, että joskus täytyy myös purkaa; päästää irti niistä asioista, jotka eivät enää palvele itseä ja tuskin siis enää ketään muutakaan. Uhrautuminen on toki kaunista, mutta ei silloin jos antautuu merkityksettömyydelle muiden ihmisten toiveiden tai pelkojen takia.

[Ater Candeo Sol]

Nyt kun herrasväki o haamuista kovasti puhunu, nii voisitteko kertoa tyhmällä että minkämoisia olentoja ne siis ovat.

Mistä ihmisen osasta/tasosta ne muodostuu?
Missä määrin aave ymmärtää olevansa aave, tai ylipäätään miten tietoinen haamu on ittestään?

[Lux]

Ei varmaankaan ole täysin tavatonta, että tällaisia ilmestyksiä tapahtuu monenlaisten rituaalien yhteydessä, eikä siis ainoastaan silloin kun erityisesti kutsutaan kuolleita paikalle. Jos rituaali on voimakas ja aiheuttaa ympärille sopivan kentän, niin lienee lähes varmaa, että jonkinlaiset "olennot" siitä kiinnostuvat. Erityisesti silloin, kun kyseessä on vanhempi rakennus, mutta mahdollisesti muulloinkin.

Kuten edellisessä viestissänikin mainitsin, omalla kohdalla jo pelkkä valvominen herkistää aistit ja etenkin psyyken sillä tavoin, että avoimuus erilaisille asioille kasvaa sekä hyvässä kuin pahassakin. Kyseisessä työpaikassa oltuani yövuorojen jälkeen minulla oli aina hyvin voimakas tunne siitä, että psyykkisille hartioilleni on kerääntynyt iso määrä sellaisia tunne-olentoja ja muita elementaaleja, jotka eivät ole "minun", mutta jotka ilmenivät aina täysin selittämättömänä ahdistuksena, itsemurha-ajatuksina jne. (Kyse oli siis oirelevien ja huostaanotettujen nuorten hoitolaitoksesta.) Ei myöskään liene ihme, että aaveita on iät ja ajat nähty nimenomaan öisin, kun psyyken tila on täysin erilainen päivätietoisuuteen ja levänneeseen mieleen nähden. Kun tähän lisätään vielä rukoilun ja meditaation psyykkisesti herkistävät vaikutukset, niin en ihmettele lainkaan edellämainittuja ilmiöitä.

EDIT: tätä vuorokaudenajan herkistävää vaikutustahan on joskus käytetty myös profaaneissa peleissä (politiikassa jne.) melko kyseenalaisin motiivein.

Tästä tulikin mieleen; jonkinlaisia rituaaleja voi olla hyväkin suorittaa esimerkiksi muuttaessa uuteen asuntoon. Varsinkin kun kyseessä on paikka, jonka historia ulottuu pitkälle ja se on toiminut näyttämönä jo lukemattomille määrille erilaisia tapahtumia, voi herkempituntoinen ihminen alkaa poimia joitain negatiivisempiakin värähtelyjä itseensä. Itse olen ottanut tavaksi pyrkiä myös ihan säännöllisesti ns. puhdistamaan ilmapiiriä, esim. muun siivouksen yhteydessä tai muulloin kun sille tuntee tarvetta. Vaikutus on siinä mielessä selkeä, että kotona alkaa viihtymään paremmin.

Tämän olen huomannut itsekin hyvin selkeästi, ja sitä voi myös suositella mikäli haluaa pitää elintilansa psyykkis-fyysisen ilmapiirin selkeänä, miellyttävänä ja otollisena sisäiselle työlle.

Erilaisia varsin säännöllisestikin tekemiäni rituaaleja on ensimmäisen vastaukseni jälkeen alkanut tulla mieleen, kun aiemmassa viestissäni mietin asiaa ehkä liiankin kaavamaisesti perinteisen rituaalimagian kautta. Nykyisin pyrin tässä asiassa toimimaan mahdollisimman paljon intuition pohjalta. Joskus vain tuntuu oikealta suorittaa joitain pienimuotoisia rituaaleja, joiden tarkoituksena voi olla hyvinkin erilaisia asioita, ja niitä tulee myös tehtyä ihan arkisten toimien yhteydessä ilman, että ulkoisesti tarkastellessa olisi mitään erityistä nähtävissä.

Tähänkin voi helposti yhtyä. Periaatteessahan kaikki toimintamme on eräänlaista ritualismia, ja tällä tavoin tietoisesti asioihin suhtautumalla tajunnantilaa on mahdollista muuntaa pois arkisesta unessakävelyn tilasta.

Taiteellisessa työssä olen joskus huomannut, että on vaikeaa virittäytyä oikeaan taajuuteen. Tällöin olen huomannut hyväksi hiljentyä hetkeksi, kenties nostaa tarot-kortin, ja toisinaan myös käyttää sopivia suitsukkeita.

Henkilökohtaisesti olen havainnut kaikista inspiroivammaksi keinoksi eteerisen eukalyptus-öljyn "polttamisen" sille varatussa huhmareessa.

Nyt kun herrasväki o haamuista kovasti puhunu, nii voisitteko kertoa tyhmällä että minkämoisia olentoja ne siis ovat.

Mistä ihmisen osasta/tasosta ne muodostuu?
Missä määrin aave ymmärtää olevansa aave, tai ylipäätään miten tietoinen haamu on ittestään?

Oman käytännön kokemuksen perusteella sanoisin, että kyse on jonkinlaisesta vainajan jälkeensä jättämästä elementaalisesta sähköjännitteestä, missä on enemmän tai vähemmän jäljellä aikaisemmin eläneen olennon mekaanista tajuntaa. Se on siis kuin hienojakoiseen aineeseen painettu muistijälki siitä, millainen ihminen on ollut kyseessä. Erilaiset murhattujen tms. olentojen aiheuttamat riivaaja- ja kummittelutapaukset syntynevät puolestaan siitä, että tähän muistijälkeen on sitoutunut mm. voimakasta emotionaalista latausta. "Henkistä minää" tai "Itseä" aaveilla ei ole, se on poistunut kuoleman myötä, mutta poikkeuksellisen taitava nekromantikko voi ymmärtääkseni "lainata omaa tahtoaan" aaveelle siten, että vaikutelma itse-tietoisesta olennosta voi syntyä.

[Nefastos]

Mistä ihmisen osasta/tasosta ne muodostuu?
Missä määrin aave ymmärtää olevansa aave, tai ylipäätään miten tietoinen haamu on ittestään?

Riippuu hyvin monesta tekijästä. Kaikki kolme alinta prinsiippiä voivat jäädä ja yleensä ainakin hetkeksi jäävätkin kummittelemaan. Kukin niistä kohdataan edelleen omalla tasollaan.

Jos ihminen näkee vainajan normaalissa tajunnantilassaan, kyse on joko haamusta (eetteriruumiin eli linga sharîran jäänne) tai aaveesta (tunneruumiin eli kâma rûpan jäänne). Jälkimmäisessä tapauksessa näkijän sisäinen rakenne on keskittynyt tunnevaikutelmien muuntamiseen kuvallisiksi viesteiksi - ts. hän on joko yleensäkin tai ainakin tuona hetkenä "astraalisesti selvänäköinen".

Se osa kuolleen persoonallisuutta mikä vielä vaikuttaa kohdatussa olennossa on melkein aina eräänlaista automaatiota, muistumaa, eikä edusta sielun todellista läsnäoloa. Ja koska sielua ei enää ole, olento ei ymmärrä olevansa aave, ja myös sen oma tietoisuus on mainittua vegetatiivista (kasvimaista, haparoivaa, alitajuista) laatua. Poikkeuksen voivat muodostaa aivan vastikään kuolleet sekä sellaiset, jotka ovat eläneet erittäin kiintyneinä kokemuksiin säilyvän ruumiin tasolla. Fra Nagahelin uusimman viestin alin kappale esitti asian hyvin. Juuri tuo "elementaalinen sähköjännite" on kunkin tietyn prinsiipin jäänne sen omalla tasolla. Tämä myös kertoo omalla tavallaan, mikä osuus vainajan elämän karmalla ja/tai kuolintavalla on kummittelujen syntymisessä: jännite on maadoittamattoman ja purkamattoman ristiriidan tai traagisen kamppailun tulos.

"Kuoleman jälkeen" -kirjoituksessa (Necrosophian yhteydessä) näitä asioita tuli jonkin verran ruodittua.

Taiteellisessa työssä olen joskus huomannut, että on vaikeaa virittäytyä oikeaan taajuuteen. Tällöin olen huomannut hyväksi hiljentyä hetkeksi, kenties nostaa tarot-kortin, ja toisinaan myös käyttää sopivia suitsukkeita.

Tämä taiteen tekemisen, ja muidenkin asioiden pyhittäminen, on minullakin ollut viime päivinä mielessä. Oliko osansa antiikin suuren runouden kuolemattomuudella siinä muusain inspiraatiossa, jota työhön ryhtyessä ensimmäisenä rukoiltiin? Edes erityinen rituaali ei ole tähän välttämätön, jos ihminen oppii "ylentämään sydämensä" ja todella vakaasti asettumaan kulloisessakin työssä tai teossa oikean inspiraation yhteyteen; pieni rukous tai lopulta jo täysin abstraktinen mielen teurginen kääntäminen riittää.

Sikäli rituaaleissa on tavallaan kyse mielen opettamisesta kulkemaan läpi tietyn psykoenergeettisen labyrintin, luomaan tietynlaisen sisäisen mandalan, jonka läpi erityistilanteen oikeanlainen energia voi liikkua. Rituaali ei siten ole tarpeen lopulta, mutta se voi olla paras mahdollinen harjoitus mielen taitavaan asetteluun, vaikkapa koko elämän ajalle. Tulee mieleen se tapa, jolla henkisinetit voidaan muodostaa planeettojen numerologisten taulujen pohjalta viivaa kuljettamalla. Jotain hyvin samankaltaista tapahtuu ihmismielelle sen läpikäydessä tietyn rituaalin: mieli luo itseensä tietyt kulmaluvut, joiden läpi kulloinenkin maaginen työ mahdollistuu.