Mietelauseet, sitaatit ja aforismit

[obnoxion]

...sellaisesta, mitä olen yrittänyt eräässä omassa runossa kuvailla, mutta vaikka sytyke tekstiin olikin nähdessäni kulkukoiria liikkuvan ulkona makoillen, vapaana, etsien ruokaa pelokkaina ihmisiltä...

Tämän tyyppisiä "sytykkeitä" on paljon Baudelairen "Pariisin ikävä" -kokoelman proosarunoissa.

[Angolmois]

"Kuitenkin "Lusifer" nimeen yhtyy koko henkinen kehitykseni, sen merkitys vain on kehittynyt ja muuttunut. Parisenkymmentä vuotta sitten Lusifer merkitsi minulle kiihkeästi, kuumana kiertävää verta, jonkinlaista kaikkea syleilevää, riemullista elämänvaistoa; mutta se oli sokea ja toimi sokeasti ja harhaannuttavasti. Nyt se merkitsee, ja merkitsee vallan sananmukaisesti Valontuojaa, tiedontuojaa, animaalisesta Lusiferista on tullut "Lucifer-Gnosis". Toisin sanoen se välittäjä, joka meillä on tuon kaikkiallisen, kaikkea syleilevän Rakkauden ja Viisauden hengen tulimerne ja siitä lähteneen ja nyt alhaalla aineen tasolla koulua käyvän, kehittyvän ihmiskunnan välillä. Lucifer-Gnosis, toisin sanoen Kristus, Logos, joka itse ollen tuon äärettömän Hengen tulimeren rakkaustajunta astui alas aineen kahleisiin, orjan muotoon, ja jonka veri vuoti Golgatalla."

- Aarni Kouta, Lusiferin Kannel

[Angolmois]

"Saatat muistaa maininneeni aiemmin Saatanasta, ja minun kertoneen ettet tunnistaisi häntä vaikka näkisit hänet. Se johtuu siitä, että hän oli ensimmäinen ja mahtavin niistä, jotka heitettiin tyhjyyteen, hänen tuliset voimansa jäähtyivät ja tiivistyivät aineeksi, kaikki se verraton erinomaisuus hiipui täytemateriaaliksi […] Se on hän, jokaisessa fyysisen universumin mystisessä, värisevässä partikkelissa. Se hänestä tuli, hänen kuolemattomasta, liekehtivästä ruumiistaan."

- Alan Moore, Jerusalem

[obnoxion]

"Saatat muistaa maininneeni aiemmin Saatanasta, ja minun kertoneen ettet tunnistaisi häntä vaikka näkisit hänet. Se johtuu siitä, että hän oli ensimmäinen ja mahtavin niistä, jotka heitettiin tyhjyyteen, hänen tuliset voimansa jäähtyivät ja tiivistyivät aineeksi, kaikki se verraton erinomaisuus hiipui täytemateriaaliksi […] Se on hän, jokaisessa fyysisen universumin mystisessä, värisevässä partikkelissa. Se hänestä tuli, hänen kuolemattomasta, liekehtivästä ruumiistaan."

- Alan Moore, Jerusalem

"Kuitenkin "Lusifer" nimeen yhtyy koko henkinen kehitykseni, sen merkitys vain on kehittynyt ja muuttunut. Parisenkymmentä vuotta sitten Lusifer merkitsi minulle kiihkeästi, kuumana kiertävää verta, jonkinlaista kaikkea syleilevää, riemullista elämänvaistoa; mutta se oli sokea ja toimi sokeasti ja harhaannuttavasti. Nyt se merkitsee, ja merkitsee vallan sananmukaisesti Valontuojaa, tiedontuojaa, animaalisesta Lusiferista on tullut "Lucifer-Gnosis". Toisin sanoen se välittäjä, joka meillä on tuon kaikkiallisen, kaikkea syleilevän Rakkauden ja Viisauden hengen tulimerne ja siitä lähteneen ja nyt alhaalla aineen tasolla koulua käyvän, kehittyvän ihmiskunnan välillä. Lucifer-Gnosis, toisin sanoen Kristus, Logos, joka itse ollen tuon äärettömän Hengen tulimeren rakkaustajunta astui alas aineen kahleisiin, orjan muotoon, ja jonka veri vuoti Golgatalla."

- Aarni Kouta, Lusiferin Kannel

Hyviä sitaatteja, joista Alan Mooren olen lukenut jostain ennenkin (en kylläkään itse ole Moorea vielä tullut lukeneeksi).

Osaatko muuten kertoa, millainen oli Aarni Koutan suhde luciferismiin laajemmin.

[Angolmois]

Osaatko muuten kertoa, millainen oli Aarni Koutan suhde luciferismiin laajemmin.

Se käy aika hyvin ilmi tästä lainauksesta:

"Luonteenomaista Koudan varhaisille teoksille on niistä välittyvä voimakas elämänhalu sekä romanttisen uhmakas asenne. Kouta suomensi Nietzschen teoksia ja filosofin kriittinen asenne kristillistä näennäissäädyllisyyttä kohtaan näkyy vaikutteena myös Koudan omassa tuotannossa..."

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kaun ... 5931566134

Selailin tuossa pikaisesti Lusiferin Kannelta, ja sieltä löytyi mm. tällainen runo (kappaleesta Uhmaajat):

"Te rukoilette! Kurjat anoo vaan,
nöyrästi ottain mitä annetaan.
Ei ylpeet koskaan rukoilemaan taivu,
ei polvillensa milloinkaan he vaivu.

On kurjaa maassa maaten kerjätä,
on kurjaa syntejänsä itkeä!
Jos väärin teit, niin korjaa vääryytesi,
jos köyhä olet, kanna puuttehesi!"

(Kouta kutsui itseään hengelliseksi aristokraatiksi.)

[Nefastos]

"Hän oli sama täällä kuin Firenzen kunnailla, jossa Leonardo da Vincin oppilaat taikauskoisen pelon lumoissa häntä ihmetellen tuijottivat – tai aikaisemmin Kappadokiassa, yksinäisessä pyhäkössään Macellumin vanhan linnan lähellä, jossa kalvakka, heiveröinen, tummaan viittaan kääriytynyt poikanen, sittemmin keisari Julianus Apostata, häntä palvoi. Yhtä viaton, yhtä aistillinen, yhtä kainostelemattoman alaston. Siitä päivästä alkaen, jolloin jumalatar oli Florensissa noussut ylös vuosituhantisesta haudanlevostaan, oli se lakkaamatta kulkeutunut käsistä käsiin, vuosisadasta toiseen, kansalta toiselle, mihinkään pysähtymättä, kunnes se riemukulussaan oli vihdoin päätynyt tänne maailman äärimmäiselle rajalle, pohjoisimpaan Skytiaan, jonka toisella puolella oli vain loputon yö, tyhjyys, kaaos."

– Merezkovski: Antikristus. Pietari Suuri ja hänen poikansa Aleksei

[Nefastos]

"Triksteri on rituaalien ja seremonioiden perustaja, mutta ei siitä huolimatta, että hän rikkoo niitä, vaan koska hän rikkoo niitä."
– Sari Salin: Narri kertojana, 1:2

Harmi, että tämä mainio teos osui käsiini vasta hiljattain. Sen oivaltavat esitykset tricksteristä olisivat ilahduttaneet aikoinaan Saatanan seitsemien kasvojen kyseistä aspektia käsitellessäni. Salin luo muutamalla vedolla hienoja tiivistyksiä "saatanaan yhdistetyn" tricksterin ambivalentista luonnosta, jopa tavalla joka saa ajattelemaan Vanhan testamentin absoluuttista yliolentoa ("samanaikaisesti luoja ja tuhoaja, antaja ja ottaja, pettäjä ja petetty", Salin lainaa Olli Alhoa).

[Tariq]

Mieleni teki jakaa kanssanne minulle tärkeä säkeistö Eino Leinon runosta Hyvä on hiihtäjän hiihdellä. Se jostain syystä tuli mieleeni tänään.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll' on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens' itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

[Soror O]

Olen miettinyt (pyhää) eläintä meissä. Pyhää nisäkästä ja matelijaa, (joka tänään vertautui lohikäärmeeseen mielessäni). Jungin kirjeenvaihdossa Freudille (v. 1910) hän maalaili kuvaa "uudistetusta" - juurilleen palannesta ja uudelleensyntyneestä - kristillisyydestä, jonka olisi mahdollista:

"aivan lempeästi muuttaa Kristus takaisin totuutta puhuvaksi viinin jumalaksi, joka hän alunperin oli, ja tällä tavoin imeä itseensä nuo hurmiolliset vaistonvaraiset kristillisyyden voimat sitä yhtä ja ainoaa tarkoitusta varten, tehdä kultista ja pyhästä myytistä sitä, mitä ne kerrat olivat olleet:
juopunut ilon juhla, jossa ihminen saa takaisin eläimen eetoksen ja pyhyyden."

Näin tämäkin käärme syö oivallisesti omaa häntäänsä.


(William McGuire, toim.: The Freud/Jung Letters, Princeton University Press 1974. Sitaatti otettu Thomas Mooren teoksesta Seksin sielu.)

[Smaragd]

Olen miettinyt (pyhää) eläintä meissä. Pyhää nisäkästä ja matelijaa, (joka tänään vertautui lohikäärmeeseen mielessäni). Jungin kirjeenvaihdossa Freudille (v. 1910) hän maalaili kuvaa "uudistetusta" - juurilleen palannesta ja uudelleensyntyneestä - kristillisyydestä, jonka olisi mahdollista:

"aivan lempeästi muuttaa Kristus takaisin totuutta puhuvaksi viinin jumalaksi, joka hän alunperin oli, ja tällä tavoin imeä itseensä nuo hurmiolliset vaistonvaraiset kristillisyyden voimat sitä yhtä ja ainoaa tarkoitusta varten, tehdä kultista ja pyhästä myytistä sitä, mitä ne kerrat olivat olleet:
juopunut ilon juhla, jossa ihminen saa takaisin eläimen eetoksen ja pyhyyden."

Näin tämäkin käärme syö oivallisesti omaa häntäänsä.


(William McGuire, toim.: The Freud/Jung Letters, Princeton University Press 1974. Sitaatti otettu Thomas Mooren teoksesta Seksin sielu.)

Filius linnunmunasta on Kristus lohikäärmeen muodossa. Tulen loputon kyky ilmetä ja monistautua on joka ikisessä hiukkasessa läsnä samalla tavalla kuin Kristus on kaikessa luonnossa - ilmenneessä - totuutta puhuvana sanana, Logoksena - tulta sylkevänä tulena. Monadien eli munien eli mikrokosmosten epätasapainossa kristillisyys levähtää ikään kuin epäpyhiksi ääripäiksi seuraamassa milloin hurmoksellisuuden tunnetta (eläin), milloin nääntymisen eri muotoja (ihmisen kyky valita paha, mutta myöskin saavuttaa tasapaino). Jossain kunnian, sisäisyyden kunnioituksen ja peilaavuuksien ymmärryksen äärellä käärme syö omaa häntäänsä ja luo eheyden omaan kehäänsä - omaan elinpiiriinsä, ja lintujen lennon ilo on viinin jumalan juhlaa.