Page 31 of 38
Re: Runoutta
Posted: Thu Aug 06, 2020 6:58 pm
by lux ferre
Syvimmästä sieluni kuilusta löydän tulen hartauden kuulen äänen kuulen laulun nyt polvistun rukoukseen temppelin kauneimmat kynttilät paistavat kuin kuu ja tähdet olen löytänyt graalin maljan tiedon ikuiseen elämään ja viisauteen temppelin ovet sulkeutuvat ja yön syleily kahlitsee minut tähän pyhään hetkeen olen löytänyt sen suuren merkityksen elämän ja kuoleman väliltä
Re: Runoutta
Posted: Thu Aug 06, 2020 7:46 pm
by Nefastos
PAHOLAISEN RATSU
Minä olen paholaisen ratsu
hänen matkoillaan moniin valloituksiin
ihmisten huutaessa ja huitoessa palmunoksillaan
minä kannan hänen hymyään ja katkeruuttaan
ja Pääkallokukkulallakin
olen puu johon hän nojaa.
(2006)
Hauskasti tuli tänään 14 vuoden jälkeen vastaan vanha runo juuri kun samasta aiheesta oli ollut puhetta Ylen haastattelussa.
Re: Runoutta
Posted: Sat Aug 08, 2020 2:32 pm
by Astraya
Sammaleen sylissä polvillani.
Mätäpaiseet minusta riippuen.
Väristen niitä kosketan,
puhkon.
Kehässä kyyhkysten päiden,
nielaisen tuhat naulaa.
Re: Runoutta
Posted: Mon Aug 10, 2020 1:53 pm
by Nataamahum
Hiljaisuus - runo II
Jotta meillä olisi ääni,
tarvitsemme hiljaisuuden.
Tarvitsemme yön,
kokeaksemme päivän.
Kokeaksemme onnistumisen,
on meidän tunnettava epäonnistuminen.
Tunteaksemme ilon,
on meidän osattava surra.
Osataksemme jotakin,
on meidän ensin myönnettävä ettemme osaa.
Myöntääksemme jotakin,
on meidän ensin tiedettävä mitä on kieltäminen.
Tietääksemme totuuden,
on meidän löydettävä valhe.
Löytääksemme
on meidän hukattava.
Syntyäksemme
on
meidän
kuoltava.
Re: Runoutta
Posted: Thu Aug 13, 2020 10:06 am
by Astraya
Revittyjen naamioiden takaa hulluus kurkistaa.
Nauru ei ole omaa.
Itsen auki repien, kahlaten lasten luissa.
Niin paljon kirkumista ettei sitä kuule.
Silmät pelkkiä aukkoja,
näkö on jo toisaalla.
Re: Runoutta
Posted: Thu Aug 13, 2020 8:29 pm
by lux ferre
Yö
Oi kuinka kaunis on yö
Sen mustat tuulet
Sen syvä hiljaisuus
Se on niin kaunis
Mutta riivaava
Se on viennyt sydämmeni
Hukun sen lempeään suudelmaan
Re: Runoutta
Posted: Fri Aug 14, 2020 11:30 am
by Nataamahum
Huhhuh, sor Astraya! Runosi osui maaliin ainakin täällä. Se vei itseni tunnelmiin ja mietteisiin, jotka koin aikoinaan alttaritauluani tehdessä, ja päivittäisiin hetkiin, kun rituaalityöskentelyn yhteydessä kumarrun ottamaan pulloa alttarini alta kaataakseni vettä maljaan, ja kohtaan ”silmästä silmään” Mestarin poisleikattujen silmien kuopat, joista verta kuvaava punainen steariini valuu alakehykseen asti. Kiitos paljon!
Kommentoinnillani en tahdo siirtää huomiota itseeni, vaan halusin esittää kiitokseni tekstistäsi ja sen tuomasta merkityksellisestä tunnelmasta, muutoin kuin pelkistetyn ”kiitos”-sanan muodossa. Se siitä. Hyvää tekstiä jokainen, mitä olen ennättänyt ketjua kahlailla. Jokaista tekisi mieli kommentoida ja jokaisesta olen ns. jotain saanut.
Kiitos, kumarrus. Jatkakaa, ystävät hyvät!
Re: Runoutta
Posted: Fri Aug 14, 2020 7:15 pm
by Astraya
Nataamahum wrote: ↑Fri Aug 14, 2020 11:30 am
Huhhuh, sor Astraya! Runosi osui maaliin ainakin täällä. Se vei itseni tunnelmiin ja mietteisiin, jotka koin aikoinaan alttaritauluani tehdessä, ja päivittäisiin hetkiin, kun rituaalityöskentelyn yhteydessä kumarrun ottamaan pulloa alttarini alta kaataakseni vettä maljaan, ja kohtaan ”silmästä silmään” Mestarin poisleikattujen silmien kuopat, joista verta kuvaava punainen steariini valuu alakehykseen asti. Kiitos paljon!
Kommentoinnillani en tahdo siirtää huomiota itseeni, vaan halusin esittää kiitokseni tekstistäsi ja sen tuomasta merkityksellisestä tunnelmasta, muutoin kuin pelkistetyn ”kiitos”-sanan muodossa. Se siitä. Hyvää tekstiä jokainen, mitä olen ennättänyt ketjua kahlailla. Jokaista tekisi mieli kommentoida ja jokaisesta olen ns. jotain saanut.
Kiitos, kumarrus. Jatkakaa, ystävät hyvät!
Kiitos sinulle Nataamahum jakamisesta. Sehän on hyvin kaunista jos jokin teksti tuo mieleen omia tärkeitä hetkiä. Herättää niitä eloon toisen sanojen kautta.
Re: Runoutta
Posted: Mon Aug 17, 2020 10:53 am
by Soror O
Mestarille II
Kumarran Sinua
pienen tytön tapettu ruumis,
meren pohjaan painuneena
Kummarran Sinua, joka et koskaan saapunut
Kumarran Sinua
ylensyövä ponityttöni, pornoprinsessa!
Kumarran Sinua neitoni,
joka rimpuilet vankina mätääntyvässä ruumiissa
Kummarran lakastuvia kasvojasi,
sinä vanha noita, Kuningatar!
Kumarran syvään,
otsani koskettaa maata
Kumarran sinua Mestari,
kumarran
kunnes pääni irtoaa
kumarran
kunnes vereni valuu
maahan jossa se kasvaa korkeuksiin
Re: Runoutta
Posted: Mon Aug 17, 2020 9:02 pm
by Nataamahum
Me olemme me
Kuolema ja minä
Syntymästä asti yhdessä
Olemme Yksi
Kuolleena syntynyt ei kuole koskaan
Elämä kuolee
Kuolema on
Aina
ja
Ikuisesti
Amen