Runoutta
-
- Posts: 20
- Joined: Fri Jul 09, 2010 1:34 pm
- Location: Jämsä
Re: Runoutta
Ilmentymät
Vipera berus, omantuntoni kuva…
Sisimpäni parjattu ilmentymä…
Väärinymmärretty kaikessa kauneudessaan…
Turhaan pelätty typeryksien mielissä…
Corvus corax, sieluni ääni…
Järkeni valo, mustan loiston säteilevä lähetti…
Sanantuojani, viisaudessasi…
Ohjaa tietäni korkeuksiin…
Eisenia fetida, sisimpäni puhdistaja…
Vie saasteet ruumiistani…
Puhdista ja pidä pinnalla maan…
Muistuta ruumiini kuolevaisuudesta …
Vipera berus…
Corvus corax…
Eisenia fetida…
Ohjatkaa matkaani oikeaan…
Täydentäkää omaa olemustani…
Niin maan päällä kuin taivaissakin…
Hengessä kuin ruumiissakin…
Vipera berus, omantuntoni kuva…
Sisimpäni parjattu ilmentymä…
Väärinymmärretty kaikessa kauneudessaan…
Turhaan pelätty typeryksien mielissä…
Corvus corax, sieluni ääni…
Järkeni valo, mustan loiston säteilevä lähetti…
Sanantuojani, viisaudessasi…
Ohjaa tietäni korkeuksiin…
Eisenia fetida, sisimpäni puhdistaja…
Vie saasteet ruumiistani…
Puhdista ja pidä pinnalla maan…
Muistuta ruumiini kuolevaisuudesta …
Vipera berus…
Corvus corax…
Eisenia fetida…
Ohjatkaa matkaani oikeaan…
Täydentäkää omaa olemustani…
Niin maan päällä kuin taivaissakin…
Hengessä kuin ruumiissakin…
Re: Runoutta
Libra tarjoilee meille jälleen sellaista karvaan kitkerää hunajaa, että ihan heikottaa. Kaunista ja synkkää, melikes. Myös Monumentumin etenkin viimeisimmästä pidin kovasti.
Tässäpä oma sanoitus-vaihtarini uusimman projektin tiimoilta, tiistaipäivän ja Ares-Mars-Hefaistos-Azazelin kunniaksi:
Punaisen Tulen Vihityt
Sotaisan historian lunastajat
Rautainen luontomme tuleen viskattuna
On Mestari naulittu sisäämme ristille
Kohti rintaamme on verevä keihäs kääntynyt
Me, jotka kuljemme suoraan tulen ytimeen
Jalostaaksemme alemman luonnon uuden viinin astiaksi
Itsensä uhraamisen salaisuuden läpäistessä sydämemme
Kahden maailman yhtyessä mahtava loistomme paljastuu
Jatkuva kiihkeä toiminta suuren rauhan asunnoksi muodostuu
Ahjon leimuavassa hehkussa valmistuu suuri työmme
Me, jotka kuljemme läpi puhdistavan tulen
Himomme ja halumme korkeimmalle korotamme
Nihil inimicus homini quam sibi ipse
Quoniam occisus es et redemisti nos Deo in sanguine tuo
Ei lakkaa veri valtimoistamme virtaamatta
Vaan varomattoman houkan taistelu hukuttaa
Ei tule tulesta tuhoa sydämensä läpäisijälle
Vaan totuus alhaisen tieltä kuiluun syöksee
Veljet, ristikäämme kätemme yhteen
Ja hiljentykäämme ylevään rukoukseen
Äänettömän äänen laulaessa sydämissämme
On Mestari syntynyt itsessämme
Me, jotka tulisen luontomme valjastamme
Sotaisista säkeistä jalon säteen ylös punomme
Ei polta tuli tuttuansa
Vaan liekin kajokin jo vieraan vaaraksi on
Ei jää tulinen miekka karkaisematta
Vaan puhdistamattomalle se kuolemaksi käy
Hostiam Puram
Hostiam Sanctam
Hostiam Immaculatam
Initiates of the Ruby Fire
The redeemers of a warlike history
Our iron nature thrown into the fires of purification
Master has been crucified inside ourselves
Towards our chest we've turned the bloody spear
We who walk straight into the fiery core
To refine our lower nature into a chalice of a new wine
As the secret of self-sacrifice penetrates our heart
When two worlds unite our great blaze is revealed
Continuing passionate action forms into a palace of great peace
In the flaring gleam of the furnace our Great Work ripens
We who traverse through the purifying fire
Offering our passions and desires for the highest one
Nihil inimicus homini quam sibi ipse
Quoniam occisus es et redemisti nos Deo in sanguine tuo
Blood will not stop flowing from our veins
But the battle drowns the imprudent one
The fire won’t destroy the one who has penetrated one’s heart
But the truth will push the ignoble one from the Path into the pit
Brothers, let us cross our hands
And let us silence ourselves for a noble prayer
As the voice of silence sings in our hearts
Master has been born in ourselves
We who enchain our fiery nature
Out of warlike hymns we tie a noble ray above
Fire does not burn the one who knows it
But for a stranger even the shine of the flame is dangerous
The fiery sword will not be left unquenched
But for the impure one it will be deadly
Hostiam Puram
Hostiam Sanctam
Hostiam Immaculatam
Tässäpä oma sanoitus-vaihtarini uusimman projektin tiimoilta, tiistaipäivän ja Ares-Mars-Hefaistos-Azazelin kunniaksi:
Punaisen Tulen Vihityt
Sotaisan historian lunastajat
Rautainen luontomme tuleen viskattuna
On Mestari naulittu sisäämme ristille
Kohti rintaamme on verevä keihäs kääntynyt
Me, jotka kuljemme suoraan tulen ytimeen
Jalostaaksemme alemman luonnon uuden viinin astiaksi
Itsensä uhraamisen salaisuuden läpäistessä sydämemme
Kahden maailman yhtyessä mahtava loistomme paljastuu
Jatkuva kiihkeä toiminta suuren rauhan asunnoksi muodostuu
Ahjon leimuavassa hehkussa valmistuu suuri työmme
Me, jotka kuljemme läpi puhdistavan tulen
Himomme ja halumme korkeimmalle korotamme
Nihil inimicus homini quam sibi ipse
Quoniam occisus es et redemisti nos Deo in sanguine tuo
Ei lakkaa veri valtimoistamme virtaamatta
Vaan varomattoman houkan taistelu hukuttaa
Ei tule tulesta tuhoa sydämensä läpäisijälle
Vaan totuus alhaisen tieltä kuiluun syöksee
Veljet, ristikäämme kätemme yhteen
Ja hiljentykäämme ylevään rukoukseen
Äänettömän äänen laulaessa sydämissämme
On Mestari syntynyt itsessämme
Me, jotka tulisen luontomme valjastamme
Sotaisista säkeistä jalon säteen ylös punomme
Ei polta tuli tuttuansa
Vaan liekin kajokin jo vieraan vaaraksi on
Ei jää tulinen miekka karkaisematta
Vaan puhdistamattomalle se kuolemaksi käy
Hostiam Puram
Hostiam Sanctam
Hostiam Immaculatam
Initiates of the Ruby Fire
The redeemers of a warlike history
Our iron nature thrown into the fires of purification
Master has been crucified inside ourselves
Towards our chest we've turned the bloody spear
We who walk straight into the fiery core
To refine our lower nature into a chalice of a new wine
As the secret of self-sacrifice penetrates our heart
When two worlds unite our great blaze is revealed
Continuing passionate action forms into a palace of great peace
In the flaring gleam of the furnace our Great Work ripens
We who traverse through the purifying fire
Offering our passions and desires for the highest one
Nihil inimicus homini quam sibi ipse
Quoniam occisus es et redemisti nos Deo in sanguine tuo
Blood will not stop flowing from our veins
But the battle drowns the imprudent one
The fire won’t destroy the one who has penetrated one’s heart
But the truth will push the ignoble one from the Path into the pit
Brothers, let us cross our hands
And let us silence ourselves for a noble prayer
As the voice of silence sings in our hearts
Master has been born in ourselves
We who enchain our fiery nature
Out of warlike hymns we tie a noble ray above
Fire does not burn the one who knows it
But for a stranger even the shine of the flame is dangerous
The fiery sword will not be left unquenched
But for the impure one it will be deadly
Hostiam Puram
Hostiam Sanctam
Hostiam Immaculatam
-
- Posts: 20
- Joined: Fri Jul 09, 2010 1:34 pm
- Location: Jämsä
Re: Runoutta
Palava silmä...
Unessani...
Hetki ennen valveille heräämistä...
Kuva verkkokalvoilla...
Palavasta silmästä...
Herätys kellossa soi...
Jokin kertoo yli unen,
malta vielä hetki...
Muistan tuon äänen...
Mutten osaa sitä kuvailla...
Palava silmä näytti minulle näyn...
Herättyäni tuo näky oli jo kovin sumea...
Muistan vain tunteen, levollisuuden...
Toisaalta pettymyksen...
Tuon palavan silmän muistan kuitenkin selvästi...
Liekö näkyni Yhdestä, liekö näkyni vain kuiskivaa unta...
Unessani...
Hetki ennen valveille heräämistä...
Kuva verkkokalvoilla...
Palavasta silmästä...
Herätys kellossa soi...
Jokin kertoo yli unen,
malta vielä hetki...
Muistan tuon äänen...
Mutten osaa sitä kuvailla...
Palava silmä näytti minulle näyn...
Herättyäni tuo näky oli jo kovin sumea...
Muistan vain tunteen, levollisuuden...
Toisaalta pettymyksen...
Tuon palavan silmän muistan kuitenkin selvästi...
Liekö näkyni Yhdestä, liekö näkyni vain kuiskivaa unta...
-
- Posts: 811
- Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
- Location: Satakunta - Limbo
Re: Runoutta
Henkinen Nälänhätä
Mieli etsii tietoa tyhjiltä sivuilta
Kirjastossa täynnä tyhjiä kirjoja
Huulet hapuilevat elämän makean
karvasta nektaria tyhjästä pikarista
Silmät hakevat kiintopistettä onttoutta
julistavasta harmaasta massasta
Pettyneenä kääntää katseensa pois kaikesta
Totuuden löytää elämän inversiosta
Mieli etsii tietoa tyhjiltä sivuilta
Kirjastossa täynnä tyhjiä kirjoja
Huulet hapuilevat elämän makean
karvasta nektaria tyhjästä pikarista
Silmät hakevat kiintopistettä onttoutta
julistavasta harmaasta massasta
Pettyneenä kääntää katseensa pois kaikesta
Totuuden löytää elämän inversiosta
"We live for the woods and the moon and the night"
-
- Posts: 20
- Joined: Fri Jul 09, 2010 1:34 pm
- Location: Jämsä
Re: Runoutta
Minä...
Ruoskittu, ruotoni, ruosteisten kettinkien...
Revitty, raajani, hevosten kiskomana...
Katkottu, niveleni, toimesta tunteettoman...
Murskattu, katkottu, raiskattu, häväisty...
Minä...
Mikä tunne...
Elän taas...
Kivun kautta uudesti syntymän ihmeen toteuttaja...
Sinisten huulien hymy...
Lempeä ja levollinen...
Kangistuneen kasvoilla...
Näky kasvoilta tien totuuteen löytäneen...
Hengessään ikuisesti kirkkaana palavan...
Kuka vuosia kerää...
Kuka on se ahneus joka niitä sairauteen asti itselleen hamuaa...
Minä...
Kuljen pimeässä...
Sumussa jossa sataa suuria lumihiutaleita...
Määrätön on kauneus kurjuudessa...
Kivussa, surussa, tuskassa...
Itku porttina tunteisiin...
Nauru lauluna sielussani...
...a.O.a...
-Fiat Nox-
Ruoskittu, ruotoni, ruosteisten kettinkien...
Revitty, raajani, hevosten kiskomana...
Katkottu, niveleni, toimesta tunteettoman...
Murskattu, katkottu, raiskattu, häväisty...
Minä...
Mikä tunne...
Elän taas...
Kivun kautta uudesti syntymän ihmeen toteuttaja...
Sinisten huulien hymy...
Lempeä ja levollinen...
Kangistuneen kasvoilla...
Näky kasvoilta tien totuuteen löytäneen...
Hengessään ikuisesti kirkkaana palavan...
Kuka vuosia kerää...
Kuka on se ahneus joka niitä sairauteen asti itselleen hamuaa...
Minä...
Kuljen pimeässä...
Sumussa jossa sataa suuria lumihiutaleita...
Määrätön on kauneus kurjuudessa...
Kivussa, surussa, tuskassa...
Itku porttina tunteisiin...
Nauru lauluna sielussani...
...a.O.a...
-Fiat Nox-
-
- Posts: 10
- Joined: Tue May 25, 2010 8:41 pm
Re: Runoutta
Maasta
Nosta katseesi maasta
Maasta joka on syntynyt
Ja tulee syntymään uudelleen
Niin kauan kuin mekin niin teemme
Maasta ovat juuresi lähtöisin
Juuret niin syvään kaivautuneet
Juurrummeko me aina vain syvempään
Vai ovatko kahleemme huomenna katkaistu
Katsomme nyt kauas horisonttiin
Ja näemme niin monia kaltaisiamme
Jotka kasvamat samasta maasta
Mutta juuriako kohti ovat heidän katseensa kääntyneet
Taivaaseen viimein silmämme näkivät
Ja tähtien taa sydämemme nyt halajavat
Kätemme kohotimme korkealle
Mutta silti on meillä juuremme
Vaikka kasvamme niin korkealle on meillä aina juuremme
Mutta kun kesämme on kulunut
Ja aurinko ei enää lämmitäkään
Maailmakin tuntuu kuin loppuvan
Millaisia lehtiä me nyt pudotamme
Ja kun viimeinenkin lehti on pudonnut
Jumalilta ovat kyyneleet loppuneet
Tämä maa on kuollut ja kuihtunut
Silti meillä on juuremme
Ja kun maailma taas syntyy uudelleen
Kasvammeko me taas samassa paikassa
Kädet kohotettuina kohti taivasta
Vai vaipuneinako väsyneinä kohti maata tämän olemassaolon vaivasta
Aina me tulemme taivaisiin katsomaan
Huomisen aurinko ehkä maan viimein kokonaan kuivattaa
Niin että juuremme niin syvään kaivautuneet
Tulisivat viimein kuolemassa vapautumaan
Niin ettei meidän tarvitsisi enää koskaan kurottaa
Ja sydämemme syvintä kaipuulla hajoittaa
Vaan että me kerran olisimme itse noita tähtiä
Ja loistaisimme toivoa niille
Jotka ovat niin syvään juurtuneet
Nosta katseesi maasta
Maasta joka on syntynyt
Ja tulee syntymään uudelleen
Niin kauan kuin mekin niin teemme
Maasta ovat juuresi lähtöisin
Juuret niin syvään kaivautuneet
Juurrummeko me aina vain syvempään
Vai ovatko kahleemme huomenna katkaistu
Katsomme nyt kauas horisonttiin
Ja näemme niin monia kaltaisiamme
Jotka kasvamat samasta maasta
Mutta juuriako kohti ovat heidän katseensa kääntyneet
Taivaaseen viimein silmämme näkivät
Ja tähtien taa sydämemme nyt halajavat
Kätemme kohotimme korkealle
Mutta silti on meillä juuremme
Vaikka kasvamme niin korkealle on meillä aina juuremme
Mutta kun kesämme on kulunut
Ja aurinko ei enää lämmitäkään
Maailmakin tuntuu kuin loppuvan
Millaisia lehtiä me nyt pudotamme
Ja kun viimeinenkin lehti on pudonnut
Jumalilta ovat kyyneleet loppuneet
Tämä maa on kuollut ja kuihtunut
Silti meillä on juuremme
Ja kun maailma taas syntyy uudelleen
Kasvammeko me taas samassa paikassa
Kädet kohotettuina kohti taivasta
Vai vaipuneinako väsyneinä kohti maata tämän olemassaolon vaivasta
Aina me tulemme taivaisiin katsomaan
Huomisen aurinko ehkä maan viimein kokonaan kuivattaa
Niin että juuremme niin syvään kaivautuneet
Tulisivat viimein kuolemassa vapautumaan
Niin ettei meidän tarvitsisi enää koskaan kurottaa
Ja sydämemme syvintä kaipuulla hajoittaa
Vaan että me kerran olisimme itse noita tähtiä
Ja loistaisimme toivoa niille
Jotka ovat niin syvään juurtuneet
-
- Posts: 28
- Joined: Wed Jun 02, 2010 11:21 pm
lyhyt virssi (tuli tullut)
Tulessa minän synnyin,
tulessa minä elän
ja tulessa minä kuolen.
Mestarini ota minut,
ota sinne pimeyden tuliseen syliisi,
helli minua mustalla liekeilläsi,
näytä minulle nautinnot,
niin tuskassa kuin syleilyssä,
ja kerro minulle kaikki maailan viisaudet,
että salat.
Oi mestarini SATANAS!
tulessa minä elän
ja tulessa minä kuolen.
Mestarini ota minut,
ota sinne pimeyden tuliseen syliisi,
helli minua mustalla liekeilläsi,
näytä minulle nautinnot,
niin tuskassa kuin syleilyssä,
ja kerro minulle kaikki maailan viisaudet,
että salat.
Oi mestarini SATANAS!
- Insanus
- Posts: 835
- Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
- Location: Helsinki
Re: Runoutta
-
Huonoa tupakkaa, pahaa kahvia, sekava olo, likaisessa,
mutta se joka kokee on hiljaa
Hän itse hymyilee ja lempeästi huvittuneena nauraa
käytännön vitsille, lapselle, joka ei ymmärrä
pienelle pirulle, joka on kauempana,
ojentaa kättänsä tyhjään.
Kännistä rehaamista, tappelua, morkkista, likaisessa
mutta se joka kokee on hiljaa
Hän itse lepää
ja katkeruuden ja kuoleman äidillinen rakas
huorakuningatar
silittää päätä myrkyllä, oksennuksella, turmeltuneisuudella
haltioituneena.
Peileissä demonit, itku ja hammasten kiristys
Maassa spermaa, kuolaa, särkyneitä ruumiita
Tuli rauhoittelee ylitsekuohuvaa vettä
ja maasta versoo rikkaruohoja
Kirjoittaen valhetta, ajatellen valhetta
Valkoista valhetta.
Violettia?
Värisokea piisamirotta lepää riippukeinussa,
kuin jokainen päivä olisi viimeinen ja
väsytetty, yhä opetettu, kovin ylpeä
taiteilija itsensä perässä unelmoi taivaasta
oravanpyörässä.
Kumpi kenestäkään puhuu,
entä kumman nimellä,
HEI MUT-
"life goes on..."
...
-
Huonoa tupakkaa, pahaa kahvia, sekava olo, likaisessa,
mutta se joka kokee on hiljaa
Hän itse hymyilee ja lempeästi huvittuneena nauraa
käytännön vitsille, lapselle, joka ei ymmärrä
pienelle pirulle, joka on kauempana,
ojentaa kättänsä tyhjään.
Kännistä rehaamista, tappelua, morkkista, likaisessa
mutta se joka kokee on hiljaa
Hän itse lepää
ja katkeruuden ja kuoleman äidillinen rakas
huorakuningatar
silittää päätä myrkyllä, oksennuksella, turmeltuneisuudella
haltioituneena.
Peileissä demonit, itku ja hammasten kiristys
Maassa spermaa, kuolaa, särkyneitä ruumiita
Tuli rauhoittelee ylitsekuohuvaa vettä
ja maasta versoo rikkaruohoja
Kirjoittaen valhetta, ajatellen valhetta
Valkoista valhetta.
Violettia?
Värisokea piisamirotta lepää riippukeinussa,
kuin jokainen päivä olisi viimeinen ja
väsytetty, yhä opetettu, kovin ylpeä
taiteilija itsensä perässä unelmoi taivaasta
oravanpyörässä.
Kumpi kenestäkään puhuu,
entä kumman nimellä,
HEI MUT-
"life goes on..."
...
-
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
- Insanus
- Posts: 835
- Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
- Location: Helsinki
Re: Runoutta
Helvetissä pienet lapset leikkivät
eikä noita haittaa se, että tuli polttaa
koska he itse ovat sopineet että
se kuuluu peliin.
Yksi on sivussa ja itkee vatsakipuaan, mutta kohta hänkin tulee mukaan.
Kaikilla on hauskaa ja he toivoivat, että aina olisi sellaista.
Aikuinen saapuu ja sanoo ettei vakavilla asioilla saa leikkiä.
Äkäinen teini sylkäisee ettei mikään ole pyhää.
Koulutyttö tuijottaa halveksien ja sanoo: "mikä tuossa muka on hauskaa, itse paljon mieluummin luen yksin".
Joku vanha pummi tanssii ja laulaa vanhoja heavy metal-kappaleita itsekseen.
Jumalan lapsia, Saatanan orjia,
mutta ei se pohjimmiltaan ketään niin haittaa; koska on monta tapaa rakastaa.
Äiti ja isä vain hymyilevät.
eikä noita haittaa se, että tuli polttaa
koska he itse ovat sopineet että
se kuuluu peliin.
Yksi on sivussa ja itkee vatsakipuaan, mutta kohta hänkin tulee mukaan.
Kaikilla on hauskaa ja he toivoivat, että aina olisi sellaista.
Aikuinen saapuu ja sanoo ettei vakavilla asioilla saa leikkiä.
Äkäinen teini sylkäisee ettei mikään ole pyhää.
Koulutyttö tuijottaa halveksien ja sanoo: "mikä tuossa muka on hauskaa, itse paljon mieluummin luen yksin".
Joku vanha pummi tanssii ja laulaa vanhoja heavy metal-kappaleita itsekseen.
Jumalan lapsia, Saatanan orjia,
mutta ei se pohjimmiltaan ketään niin haittaa; koska on monta tapaa rakastaa.
Äiti ja isä vain hymyilevät.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
- Insanus
- Posts: 835
- Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
- Location: Helsinki
Re: Runoutta
Nyt osuu aika lailla siihen mistä on kyse. Jes! Mahtava setti. Tykkään.Libra wrote:Kuun Kehtolaulu
laulan kuun kehtolaulua
katumuksen kyyneleet kasvoilla
pilkkopimeän huoneen särkevä yksinäisyys
hautakynttilöiden loimu sydämessä
rakkauden askeesia kuolinvuoteellamme
varjojen tauoton tanssi
aamuyön alastomassa helvetissä
hunnuttoman häpeän miekaniskut
elämän kipeät kuritustunnit
on aika laskea irti meistä
astukoon aamupakkanen
tilallesi sydämeeni
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä