Helvetti vai Taivas?

[Seferoth]

En näe paljon eroa Okkultistin tai Kristityn tai muun uskovan välillä.

Itse tekisin sellaisen rajan tässä että uskonto terminä ei sinällään vaadi teologiansa pohjaavan mihinkään todelliseen, kun taas okkultismi merkityksessä salatiede on totuudelle alisteinen ja vaatii selitykset niin pitkälle kuin vain mahdollista, mutta silloinkin hyvässä tasapainossa muun kokonaisuuden kanssa jottei rationaaliset työkalut vääristä tarkkailtavaa kohdetta.

En tiedä saanko vastuuta enemmän Helvetissä, asemalla tarkoitan yksin kertaisesti asemaa helvetissä, olenko siis josakin piirissä kidutettavana vaiko olenko helvetissä kansalaisena nauttimassa sen antimista, ja jos olen nauttimassa sen antimista niin millä tavoin ja kuinka paljon. Kaikki siis edelleen omasta näkökulmastani.

Asema on valtaa, valta on vastuuta. Tällaisten kokonaisuuksien ymmärtäminen selkeämmin maailmassa auttaa selkeyttämään myös kuvaamme mitä tuonpuoleiset tilat tarkemmin katsoen ovat ja olemaan entistä realistisemmassa suhteessa kuolemanjälkeiseen. Yksinkertaisella uskolla on kaunis ja hyödyllinen puolensa, mutta myös negatiiviset, sokeuttavat, merkityksiä kadottavat puolensa, jotka onnistuvat erottamaan esimerkiksi vallankin vastuustaan, johon se todellisuudessa erottamattomasti kuuluu. Mikäli uskallamme ryhtyä tutkimaan merkityksiä asioiden välillä totuuden hengen alla niin kuten sanottua, koputtavalle vastataan. Mikäli jätämme etsimättä ja valjastamatta tietojamme käytäntöön niin nähdäkseni kuolemanjälkeisten tilojen laatu ei parane vaikka kuinka yrittäisi vetää helvettejä ja taivaita instrumentaalisessa mielessään ympäri. Jos olisin masokisti niin ei helvetti siltikään olisi minulle nautinto.

Riippuu tietenkin siitä minkälaisena pidät Helvettiä. "The Infernal Circle" opettaa että Helvetti on valtakunta omalla arkkitehtuurilla ja hierarkialla, Helvetti ei ole mikään palava rovio jossa ihmiset kärsivät ikuisesti. Toki se sitäkin on, mutta aivan eri syistä kuin normaalisti on opetettu. Vain ne ketkä ovat eläneet synneissä ja paheissa eivätkä ole ottaneet Saatanaa Jumalakseen kidutetaan yötä päivää Helvetissä, ne ketkä ovat ottaneet Saatanan Jumalakseen ja antaneet hänelle kiitoksen kaikista nautinnollisista synneistä elää Helvetissä kansalaisina ja pääsevät nauttimaan sen antimista. Kaikki synnit ja paheet ovat Saatanan lahja meille ja ellet anna hänelle kiitosta niiden nauttimisesta sinua rangaistaan. Helvetti on Saatanan ja hänen langenneitten enkeleiden itse rakentama valtakunta jonka he rakensivat Taivaasta lankeamisen jälkeen, ja joka juhlistaa kaikkia syntejä, nautintoja ja paheita. Ei tarvitse olla masokisti jotta nauttii seksistä, himoista, mässäilystä, väkivallasta ja muista paheista.

"The Infernal Circle" opettaa että me ihmiset emme todellakaan ole mitään hyviä ihmisiä sisimmässämme, vaan pahoja, syntisiä, julmia, himokkaita hirviöitä joiden kuuluu syleillä ja omaksua todellinen luontonsa vapautuakseen kahleistaan ja päästäkseen nauttimaan Helvetin hedelmistä. "The Infernal Circle" opettaa uhmaamaan jumalaa ja kaikkea auktoriteettejä vastaan jotka ovat sinun ja sinun todellisen luontosi välillä. Minä itse olen tärkein ihminen maailmassa, vain minulla on väliä, vain minun nautinnoilla on väliä, minä itse olen ainoa palvomisen arvoinen ihminen. Toki pahuus itse käytännössä ja sen harjoittaminen ei ole välttämätön "pelastukselle", mutta vähintäänkin sen henkinen sisäinen ymmärtäminen ja hyväksyntä taasen on.

Valta taasen pohjautaa täysin siihen minkälaisessa asemassa olet Goetia Demoneitten kanssa jotka siis nähdään todellisina olentoina eikä vain vertauskuvina, ja tässä yksi tärkein syy rituaaleihin ja demonologiaan, ilman näitä et voi parantaa asemiasi Helvetissä, he päättävät missä määrin ja mitä pääset Helvetissä nauttimaan. "The Infernal Circle" painottaa että hyväntekeväisyyttä ja muitakin hyviä tekoja(esim luonnon suojelua) tietenkin voi tehdä ja niihin jopa hieman kannustetaan, yhteisön voimakkaana pilarina oleminen on myös hyve, mutta ei koskaan oman edun ja nautintojen kustannuksella. Itselleni "The Infernal Circle":n opit ovat olleet mitä vapauttavin ja voimistavin asia pitkään aikaan. Toki ymmärrän että monet Satanistit eivät asiaa näin näe, mutta johtuu siitä että heidän Satanisminsa on joko ateistista tai sitten Azazelin Tähden kaltaista Teosofian ja Satanismin risteytystä. "The Infernal Circle":n Theistinen Satanismi on kristinuskoon pohjautuva Satanismin muoto jossa jumala on persoonallinen, Jeesus oli hänen poikansa, taivas ja helvetti ovat kirjaimellisia paikkaja kuten Raamattu sanoo ja niin edes päin.

[Kenazis]

Vain ne ketkä ovat eläneet synneissä ja paheissa eivätkä ole ottaneet Saatanaa Jumalakseen kidutetaan yötä päivää Helvetissä, ne ketkä ovat ottaneet Saatanan Jumalakseen ja antaneet hänelle kiitoksen kaikista nautinnollisista synneistä elää Helvetissä kansalaisina ja pääsevät nauttimaan sen antimista. Kaikki synnit ja paheet ovat Saatanan lahja meille ja ellet anna hänelle kiitosta niiden nauttimisesta sinua rangaistaan.

Tästä seuraa mielenkiintoisesti se, että helvettiin kärsimään joutuvat vain huonot kristityt ja ateistit. Hyvät kristityt pääsevät Taivaaseen ja kaikki satanistit ”hyvään Helvettiin”. Erilainen näkökulma kuin useimmiten olen törmännyt satanisteilla tai kristityillä.

"The Infernal Circle" opettaa että me ihmiset emme todellakaan ole mitään hyviä ihmisiä sisimmässämme, vaan pahoja, syntisiä, julmia, himokkaita hirviöitä joiden kuuluu syleillä ja omaksua todellinen luontonsa vapautuakseen kahleistaan ja päästäkseen nauttimaan Helvetin hedelmistä. "The Infernal Circle" opettaa uhmaamaan jumalaa ja kaikkea auktoriteettejä vastaan jotka ovat sinun ja sinun todellisen luontosi välillä.

Tässä huomaa hyvin perisynnin käsitteen omaksumisen, josta ehkä voisi luontevasti johtaa sen, että Saatana ja Helvetti on joko ihmiselle luontaisempia ja alkuperäisempiä tai ainakin yhtäläisen hyviä määränpäitä kuin Jumala ja Taivas. Mikä on todellinen luonto ”The Infernal Circlen” mukaan (jonka uskomukset kai vahvasti kuvaavat myös sinun uskomuksiasi)? Vai onko todellinen luonto siis se, että ymmärtää ihmisen olevan syntinen ja Saatana syntien lähde, ja nämä tulee hyväksyä ja niitä toteuttaa?

Minä itse olen tärkein ihminen maailmassa, vain minulla on väliä, vain minun nautinnoilla on väliä, minä itse olen ainoa palvomisen arvoinen ihminen.

Kuvaus kuulostaa aika samalta miten tässä maailmassa kuvattaisiin narsistin, psykopaatin ja sosiopaatin ajattelumaailmaa. Miten tämä eroaa esimerkiksi narsistisesta itsekeskeisyydestä? Ainakin kuulostaa mahdottomalta henkilöltä olla mitenkään tasa-arvoisessa ihmissuhteessa.

Toki pahuus itse käytännössä ja sen harjoittaminen ei ole välttämätön "pelastukselle", mutta vähintäänkin sen henkinen sisäinen ymmärtäminen ja hyväksyntä taasen on.

Mitä tämä pahuus tarkoittaa tässä yhteydessä, koska se ei kai voi olla samaa mitä sillä yleensä tarkoitetaan, jos kuitenkin hyväntekeväisyyteen, yhteisöllisyyteen jne. myös kannustetaan.

[Seferoth]

Vain ne ketkä ovat eläneet synneissä ja paheissa eivätkä ole ottaneet Saatanaa Jumalakseen kidutetaan yötä päivää Helvetissä, ne ketkä ovat ottaneet Saatanan Jumalakseen ja antaneet hänelle kiitoksen kaikista nautinnollisista synneistä elää Helvetissä kansalaisina ja pääsevät nauttimaan sen antimista. Kaikki synnit ja paheet ovat Saatanan lahja meille ja ellet anna hänelle kiitosta niiden nauttimisesta sinua rangaistaan.

Tästä seuraa mielenkiintoisesti se, että helvettiin kärsimään joutuvat vain huonot kristityt ja ateistit. Hyvät kristityt pääsevät Taivaaseen ja kaikki satanistit ”hyvään Helvettiin”. Erilainen näkökulma kuin useimmiten olen törmännyt satanisteilla tai kristityillä.

-Vastaus: Juuri noin. Lisäys että myös pakanat joutuvat kärsimään, Muslimit, Juutalaiset, jne. Ellet usko Kristukseen niin ei sitä paikkaa sieltä taivaasta irtoa. Poikkeus on reinkarnaatioon uskovat, ymmärtämäni perusteella reinkarnaatio on ihmisen käsissä oleva valinta jos tähän uskoon on omistautunut.

"The Infernal Circle" opettaa että me ihmiset emme todellakaan ole mitään hyviä ihmisiä sisimmässämme, vaan pahoja, syntisiä, julmia, himokkaita hirviöitä joiden kuuluu syleillä ja omaksua todellinen luontonsa vapautuakseen kahleistaan ja päästäkseen nauttimaan Helvetin hedelmistä. "The Infernal Circle" opettaa uhmaamaan jumalaa ja kaikkea auktoriteettejä vastaan jotka ovat sinun ja sinun todellisen luontosi välillä.

Tässä huomaa hyvin perisynnin käsitteen omaksumisen, josta ehkä voisi luontevasti johtaa sen, että Saatana ja Helvetti on joko ihmiselle luontaisempia ja alkuperäisempiä tai ainakin yhtäläisen hyviä määränpäitä kuin Jumala ja Taivas. Mikä on todellinen luonto ”The Infernal Circlen” mukaan (jonka uskomukset kai vahvasti kuvaavat myös sinun uskomuksiasi)? Vai onko todellinen luonto siis se, että ymmärtää ihmisen olevan syntinen ja Saatana syntien lähde, ja nämä tulee hyväksyä ja niitä toteuttaa?

-Vastaus: Suurimmalta osin kuvaavat uskomuksiani, en voi sanoa että olen absoluuttisesti aivan kaikessa vielä samaa mieltä. Ihminen kuvataan jopa "The Infernal Circlessä" kaksinaisiksi, meissä on hyvää että pahaa, mutta se että saavutamme eniten maailmassa vaatii omistautumista pahalle ei hyvälle. Mikä taasen sitten on pahaa ja mikä hyvää onkin sitten oma asiansa.

Minä itse olen tärkein ihminen maailmassa, vain minulla on väliä, vain minun nautinnoilla on väliä, minä itse olen ainoa palvomisen arvoinen ihminen.

Kuvaus kuulostaa aika samalta miten tässä maailmassa kuvattaisiin narsistin, psykopaatin ja sosiopaatin ajattelumaailmaa. Miten tämä eroaa esimerkiksi narsistisesta itsekeskeisyydestä? Ainakin kuulostaa mahdottomalta henkilöltä olla mitenkään tasa-arvoisessa ihmissuhteessa.

-Vastaus: Itsepalvonta ei ole uutta Satanismissa tai vasemman käden tiessä, sinä itse olet maailman tärkein ihminen itsellesi, uskon että tuohon yhtyy moni muukin kuin vain Satanistit jos olisivat rehellisiä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettemmekö rakastaisi muita ihmisiä ja tekisi heidän eteensä melkein mitä vain. Totuus kuitenkin on että tärkein ihminen koko maailmassa olet sinä itse.

Toki pahuus itse käytännössä ja sen harjoittaminen ei ole välttämätön "pelastukselle", mutta vähintäänkin sen henkinen sisäinen ymmärtäminen ja hyväksyntä taasen on.

Mitä tämä pahuus tarkoittaa tässä yhteydessä, koska se ei kai voi olla samaa mitä sillä yleensä tarkoitetaan, jos kuitenkin hyväntekeväisyyteen, yhteisöllisyyteen jne. myös kannustetaan.

-Vastaus: Hankalin asia tiivistää foorumi postaukseen, helpoin on yrittää käsittää että mikä todellakin on pahuutta. Esim jumalanpilkka on absoluuttista pahuutta ja erittäin suotavaa Theistiselle Satanistille. Monissa teksteissä pahuus on juuri jumalan säädöksiä vastaan meneminen ja niiden paheiden tekemistä jotka itseä edesauttaa eteenpäin. Laumamentaliteetin välttäminen ja auktoriteettien sokea seuraaminen on myöskin jota kuuluu välttää ja vastustaa. "The Infernal Circle" kuitenkin kieltää väkivallan ja julmuuden tekemisen ilman perusteita, rasismi/seksismi/syrjiminen on jota kuuluu välttää, samoin ylimielisyyttä ja valheellisten tuomioiden antamista, ja kuten sanoin että jopa tietty hyväntekeväisyys ja yhteiskunnan pilarina olo luokitellaan suotavaksi. Esim The Infernal Circle lahjoittaa osan tuotoistaan Ukrainan kärsiville ihmisille ja osan luonnonsuojeluun. Toisaalta hyväntekeväisyys tietyssä määrin edesauttaa itseä myös, tai eritoden organisaatiota, uusia jäseniä, mainontaa, jne ja nämä taasen tuottavat voittoa itselle rahallisesti ja vaikutusvaltaisesti tulevaisuudessa, ja jokainen planeetalla olija hyötyy luonnonsuojelusta...kaikkihan me täällä pallolla joudumme maallisen aikamme viettämään. Jumalaa vastaan täydellisessä kapinassa oleminen henkisesti on sitä pahuutta joka on eniten suotavaa. Toinen näkökanta on että paha on vain synonyymi Saatanalle, ja omistautuminen pahuudelle ja pahan syleily tarkoittaa yksinkertaisesti omistautumista ja lojaalisuutta Saatanalle.

Tästä pääsemmikin siihen mikä on suotavaa pahuutta ja mikä ei. Selkeästikkin murhat, raiskaukset, rasismi/seksismi ja niin edes päin ei ole niitä pahuuden muotoja joita Satanistin kuuluisi harrastaa. Hyveiksi "The Infernal Circle" laskee omistautumisen, henkisen kestävyyden, selkeänäköisyyden, autonomian ja viisauden. Kun nämä kaikki lasketaan yhteen alkaa muodostumaan todellinen kuva siihen jota "The Infernal Circle" ajaa. Olen vielä osittain noviisi "The Infernal Circlen" opeissa ja en ole lukenut kaikkea mitä Reverend Cain on kirjoittanut. Myöskään en tiedä kuinka sanatarkasti kukin oppi pitäisi ottaa, oletan että jotkut ottavat nämä näkökannat kirjaimellisesti ja jotkut kuvainnoillisesti ja oletan että se on tarkoituskin. "The Infernal Circle" myöskin sanoo teksteissään että mitään kohtaa ei kuulu hyväksyä nielemäti ellei se oikealta tunnu itsellesi, me Satanistit olemme autonomisia itsenäisiä henkilöitä, emme muiden sokeita seuraajia. Seuraamma ja noudatamme oppeja jos mietteemme ja ajattelumme kohtaa samalla tavalla. Toivottavasti tämä postaus vastasi edes osittain kysymyksiisi ja mietteisiisi.

[Kenazis]

-Vastaus: Juuri noin. Lisäys että myös pakanat joutuvat kärsimään, Muslimit, Juutalaiset, jne. Ellet usko Kristukseen niin ei sitä paikkaa sieltä taivaasta irtoa. Poikkeus on reinkarnaatioon uskovat, ymmärtämäni perusteella reinkarnaatio on ihmisen käsissä oleva valinta jos tähän uskoon on omistautunut.

Näet siis, että totta on teoria Kristillisestä Taivaasta ja Helvetistä, mutta tähän lisättynä mahdollisuus on uudelleensyntymiseen. Eli vaihtoehdot ovat Taivas, Helvetti (sekä hyvässä että huonossa mielessä) ja uudelleen syntyminen. Hyvät vaihtoehdot ovat Taivas ja Hyvä Helvetti? Ja ehkä uudelleensyntyminen ikään kuin neutraalina? Jos muslimit, jotka uskovat Jumaliin Allahina eivät pääse Taivaaseen eivätkö he voisi päästä mainitsemaasi Hyvään Helvettiin uskomalla Islamin ”Saatanaan” (Iblis)?

Ps. Vastauksesi kysymyksiini ja uteluihini on vastannut sen verran selkeästi juurin niihin asioihin, joita olen kysynytkin, että nämä ”vastineeni” kutistuvat hiljalleen.

[Seferoth]

-Vastaus: Juuri noin. Lisäys että myös pakanat joutuvat kärsimään, Muslimit, Juutalaiset, jne. Ellet usko Kristukseen niin ei sitä paikkaa sieltä taivaasta irtoa. Poikkeus on reinkarnaatioon uskovat, ymmärtämäni perusteella reinkarnaatio on ihmisen käsissä oleva valinta jos tähän uskoon on omistautunut.

Näet siis, että totta on teoria Kristillisestä Taivaasta ja Helvetistä, mutta tähän lisättynä mahdollisuus on uudelleensyntymiseen. Eli vaihtoehdot ovat Taivas, Helvetti (sekä hyvässä että huonossa mielessä) ja uudelleen syntyminen. Hyvät vaihtoehdot ovat Taivas ja Hyvä Helvetti? Ja ehkä uudelleensyntyminen ikään kuin neutraalina? Jos muslimit, jotka uskovat Jumaliin Allahina eivät pääse Taivaaseen eivätkö he voisi päästä mainitsemaasi Hyvään Helvettiin uskomalla Islamin ”Saatanaan” (Iblis)?

Ps. Vastauksesi kysymyksiini ja uteluihini on vastannut sen verran selkeästi juurin niihin asioihin, joita olen kysynytkin, että nämä ”vastineeni” kutistuvat hiljalleen.

Mukava kuulla että olen onnistunut ainakin osittain vastauksissani. Ymmärrän kyllä täysin että jotkin asiat ovat hieman erikoisia kun niitä käsitellään traditionaalisin käsityksin. Todellakin sanon kyllä Kristilliselle Taivaalle ja Helvetille(ikuiselle kärsimykselle että valtakunnalle). Reinkarnaatio juuri on keskitie/neutraali valinta, se on niille ketkä selkeästikkin haluavat elää uudestaan maan päällä, oletan että he haluavat oppia enemmän ja näkemään kaikkeutta useammilta kannilta ennen lopullisen päätöksen tekemistä, siis maapallolla tai kenties jossain muussa maailmassa ja tämä oikeus heillä on. Uskon että Muslimit ketkä ovat "Saatananpalvojia" ja omistautuneita Iblikselle pääsevät myöskin Helvetin Valtakuntaan(hyvään helvettiin). Hyvä huomio, en tullut ajatelleeksi tuota itse, mutta en näe syytä miksei hekin pääsisi Helvetin Valtakuntaan. Yksi poikkeus ateismiin kylläkin, "The Infernal Circle" opettaa että ateistiset Satanistit kuten LaVeyan Satanistit pääsevät tai on ainakin mahdollista päästä Helvetin Valtakuntaan, hekin ovat omaksuneet Saatanan herrakseen vaikkakin ei Theistisesti.

[Kavi]

Toisin kuin monelle tuntemalleni, ajatus kadotuksesta ei koskaan aiheuttanut tunnetasolla esimerkiksi pelkotiloja ikuisesta erosta niin Jumalasta kuin myös ystävistä ja perheestä.
Vuosikymmen takaperin oli helpottavaa ymmärtää, kun oli pohdiskeluissa päätynyt sellaiseen päätelmään, että oma pyrkimys on aina vaillinaisuuksista huolimatta kohti jotakin kestävää.
Onnistuin hyväksymään sen, että jos jyrkkä kristillinen käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä on totta, niin joudun Helvettiin mitä todennäköisemmin.
Mutta ainakin yritän riskillä (pyrkimys rehellisyyteen, totuuteen) ja rakennan elämääni velvollisuudentunnon kautta ja jos tämä on se, mitä ei saisi tehdä, niin Taivas menettää merkityksensä.
Tietysti tässä on kapina ja ylpeys Jumalaa kohtaan läsnä, mutta myös se, että asioiden uskominen taivaspaikan toivossa tuntui etovalta ja epärehelliseltä.

Mutta entä sitten, jos armo yksin pelastaakin ihmisen kadotukselta?
Että yksilö, joka on tehnyt itselleen soman kodin kadotuksesta, onkin yksilö, jolle tuo armo osoitetaan?
Yleisesti ottaen kai tuolloin Taivas ja maanpäällinenkin elämä kiduttaa ja piinaa yksilöä.

Näin ymmärrettynä nuo kaksi tilaa ovat toisiinsa yhteydessä ja saavat merkityksensä toisiltansa. Oli sitten paha taivas tai hyvä helvetti.
"Taivaan nautinnot voimistuvat helvetin kärsimyksistä" tai jokin tämänkaltainen lausumakin on olemassa.