Kosminen virhe ja aineen välttämättömyys

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Locked
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Kosminen virhe ja aineen välttämättömyys

Post by Smaragd »

Pahuuden ongelmaa setviessämme olemme tulleet monet kerrat ajatukseen kosmisesta virheestä. Tämä esitetään jo Blavatskyn teosofiassa ajatuksena siitä kuinka maailman tila ja pahuuden ongelma juontaa juurensa ajatukseen neitseellisistä hengistä, joista osa kieltäytyi ilmenemästä jättäen ilmenneen maailman disharmonisen kitkaiseen tilaan.

Myyttiä neitseellisistä hengistä voi tulkita aidon virheen ilmaisuna, tai sen voi tulkita välttämättömyytenä tarkoittaen sitä, että jonkinlainen asteittaisuus ja silta täytyy säilyttää eri ilmennyksen tasojen välillä, jotta ylipäätään ilmentyminen olisi mahdollista (nirvanan rajattomuus rajoittaa absoluuttia ja siten ilmennys ja rajallisuus on ikään kuin välttämättömyys periodisena ilmiönä) ja ilmennyksen paluu ei-ilmennykseen voisi tapahtua. Näitä neitseellisiä henkiä voidaan vaikkapa havainnollistaa Hieroglyfisen avaimen prinsiippien kautta ja miettiä miten asiat voisivat toimia mikäli ylempi tai alempi kolminaisuus sijoitettaisiinkin molemmat ylempään tai molemmat alempaan kategoriaan.

Pahuuden merkityksettömmydessä taas okkultisti saattaa joutua pohtimaan jopa initiaatioiden harmautta mikäli ne ovat vain kapuamista ylös kosmisen virheen luomasta perin turhasta kuopasta. Tähän liittyen osui silmään William Blaken esitys aineen roolista kaikessa tässä. Lainaus on osa hänen Paholaisen sanoina esittämää puolustuspuhetta energian ja halujen ilmennyksen sallivalle virtaukselle (suomennos omani):
Taivaan ja helvetin avioliitto wrote:...mutta Paholaisen todistus kertoo, kuinka Messias putosi ja muodosti taivaan siitä mitä hän varasti kuilusta.
Minusta tämä Saatanan näkökulma asiaan on kerrassaan kiehtova ja elävöittää sitä kosmisen virheen äärellä koettua harmautta uusiin väreihin. En tahdo mennä tässä liian laajalle kyseisen tekstin taustoihin, mutta ehkä pitää vielä avata sitä miten kappaleessa Messias on jonkinlainen titteli tai sielu, jonka molemmat Saatana ja Kristus jakavat, pohjustaen sitä välttämättömyyttä miten näitä asioita tulisi tarkastella ei ainoastaan soteriologian näkökulmasta, vaan myös lankeemuksen välttämättömyyden näkökulmasta.

Herääkö ajatuksia tähän aineen välttämättömyyteen liittyen? Entä voiko emanaatio-remanaatio kierre olla muutakin kuin virhettä ja harmaata merkityksettömyyttä?
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Kosminen virhe ja aineen välttämättömyys

Post by Insanus »

Voidaan kysyä Jobin hengessä sitä millä lihaksilla ihminen asettaa itsensä asemaan josta kosmosta voi kritisoida ja toisaalta sitä onko tuohon asemaan asettuminen välttämätöntä jonkinlaisen eettisen integriteetin ja merkityksen ylläpitämiseksi niin kuin se ehkä satanistille voi olla. Valittavissa on sellainen esteettinenkin perspektiivi jossa unohtaa välttämättömyys ja pitää virhettä kontingenttina, tai jopa arvona sinänsä ja kohottaa merkityksettömyys joksikin joka ei ole banaalia merkityksen puutetta, vaan jonkinlainen puhtaampi tamas jota merkitys ei tavoita. Maailman teleologia ja elämän mielekkyyden näky josta käsin voidaan puhua kosmisesta virheestä ovat kuitenkin seurauksellisia juuri siitä virheestä, osa virheen dynamiikkaa. Käärme nostetaan tai ei.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Kosminen virhe ja aineen välttämättömyys

Post by Smaragd »

Insanus wrote: Mon May 22, 2023 5:09 pm Voidaan kysyä Jobin hengessä sitä millä lihaksilla ihminen asettaa itsensä asemaan josta kosmosta voi kritisoida ja toisaalta sitä onko tuohon asemaan asettuminen välttämätöntä jonkinlaisen eettisen integriteetin ja merkityksen ylläpitämiseksi niin kuin se ehkä satanistille voi olla.
Satanistinen eettisen integriteetin ylläpitäminen on tietysti se terävin kärki kosmoksen kritisointiin ryhtyessä ja vaikea keksiä muuta järkevää syytä siihen. Sen sijaan, että rupeaisi kritisoimaan kosmosta täytyy tietysti ensin koetella oma ymmärtämys luonnonlaeista ja hakea syytä omalle onnettomuudelleen sieltä.

Itselleni tuntuu aina kenties kuitenkin läsnäolevammalta tai painottuneemmalta seikalta asian passiivinen puoli: ympäröivän arjen ja erityisesti kollektiivisen kulttuurin harmaus ja kärsimys. Jos yksilöllisessä elämässä on helppoa olla ankara itselle ja sanoa kuinka: "kärsimys juontuu ymmärtämättömyydestäsi luonnonlakeja kohtaan, nyt, mene ja katso kärsimyksiisi ja tee lait itsellesi selväksi jottet rikkomuksissasi palaisi tähän kärsimykseen toista kertaa", niin kollektiivisten ruumiiden sisään viisauden ja ymmärryksen ujuttamisen toivottomuudessa sitä saattaa monesti kokea sellaista kosmista kauhua harmaissa väreissä sen kysymyksen äärellä josko tässä ruumiillistumisten kierrossa on tapahtunut suuri virhe. Tietysti tässä täytyy taas vain sanoa itselleen se kuinka kollektiivisiin kehoihin vaikuttaminen on bodhisattvan työtä ja sellaisiin haasteisiin mukautuminen on vain hyvin paljon vaikeampaa.

Mutta asian metafysiikka kiehtoo ja Blaken esittämä ajatus Kristuksesta varastamassa kuilusta (aineellisesta maailmasta) jotain rakentaakseen taivaan tuntuu viittaavan tarkoitukseen ja merkitykseen inkarnaatioiden kierrossa. Mikä on tuo "rakennettu" taivas ja miksi sillä on arvoa absoluutin rinnalla? Tuntuu kuin harmaa kosminen kauhu ajaisi kevyesti yli kaikesta jumalten ja absoluutin alla olevasta. Asian kannalta sikäli kiinnostavaa kuinka jumalat/arkkityypit silmissäni säilyvät väreissä eikä harmaus aja mustavalkoisesti yli heti absoluutin ilmentymättömyyden jälkeen.
Insanus wrote: Mon May 22, 2023 5:09 pm Valittavissa on sellainen esteettinenkin perspektiivi jossa unohtaa välttämättömyys ja pitää virhettä kontingenttina, tai jopa arvona sinänsä ja kohottaa merkityksettömyys joksikin joka ei ole banaalia merkityksen puutetta, vaan jonkinlainen puhtaampi tamas jota merkitys ei tavoita.
Vaikka olen jo vuosia kokenut puhtaammin esteettiset perspektiivit luotaantyöntävinä niin saan tästä kiinni ja pystyn Mustassa painotuksessani arvostamaan tällaista aineen munankaltaisuutta. Mysteeri, joka tyynesti odottaa kuoriutumistaan ja minkä äärellä maa kumisee onttona, ei välttämättä tyhjyyttään vaan kätkien sisäänsä jotain. Kaiken stressin hillittömyyden äärellä, missä harmaus piirtyy esiin, tällainen tyyneys ja tamas on juurille ja syvyyden ääreen palaamista.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Kosminen virhe ja aineen välttämättömyys

Post by Insanus »

"Rakennetun taivaan" merkityksen löydän juuri siitä, että merkitys ja mieli ovat altavastaajina ja vastustajina perustan syöveriin nähden. Kyky hahmottaa teleologiaa ja merkitystä ovat kaaoksen sisälle hahmottuneen olennon vastarintaa perustaa vastaan, missä ihminen "on itse se särö joka täydellistää", kuten Mangala-looshissa aikanaan asia muotoiltiin. Taivaan rakennus on luciferinen tahto, sinä eettisen integriteetin ei-vitun-mihinkään pohjaavana selviytymis/evoluutiotaisteluna joka tahtoo sanoa että näillä-ja-näillä arvoilla on kuitenkin merkitystä koska minä sanon niin, sanoi absoluutti mitä tahansa. "Maksaan koskee, siis antaa koskea kovempaa", sanonee adepti, kulki kumpaan suuntaan hyvänsä.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Kosminen virhe ja aineen välttämättömyys

Post by Smaragd »

Hyvä tulkinta. Hahmotan kaksi näkökulmaa samaan asiaan, jotka ovat komplementaarisia toisilleen. On tuo satanistinen haavan positio; punaista aspektia painottavaa etiikan dynamiikkaa. Sitten on symmetrisempi positio, jossa laki ja energia nähdään toimivan toisiinsa uppoutuen, missä rakennettu taivas on ennemminkin saavutettu tai saavutettava, jo olemassa ollut taivas. Tämän symmetrian voinee nähdä valkoisen ja mustan kolmion yhteytenä, jonka keskuksen punainen särö lävistää. Esin mainitun näkökulman pointti on tietoisessa ponnistuksessa, kun taas jälkimmäisen pointti on pitää yhteys eheyteen. Nämä voi ajatella miekkana ja kilpenä, tai ehkä paremmin niiden kokemuksellisen syvyyden kautta. Mietin voiko näiden asioiden tasapainolla tuoda mielekkyyttä ja soljuvuutta okkultismiin vai tuleeko koettelemukset jossain vaiheessa pakostakin olemaan niin äärimmäisiä, että miekka tai kilpi tippuu kädestä ja on vain pakko pitää kaksin käsin siitä painotuksesta jonka on tullut valinneeksi ahtautuessaan yhä ahtaammaksi käyvän portin lävitse.

Joka tapauksessa nämä kaksi näkökulmaa tuntuu hahmottavan jonkinlaista Logoksen salaista rakennetta, jonka mainitaan joissain lähteissä säilyvän maailmanloppujen läpi ja täydellistyen ihmispolvien initiaatioissa enenevissä määrin. Kyseessä lienee initiaation välittävä elin, eli ns. keskuslooshi, veljeskunta veljeskuntien takana ja sen yhteys omaan ruumiseensa tai aspekteihinsa, kristittyjen Jumalan valtakunta puhtaimmin tulkittuna, se mitä kautta väreissään säilyvät jumalat ovat kokonaisvaltaisessa yhteydessä ihmisiin.

Sanon kokonaisvaltaisessa, koska jumalat ovat läsnä myös aineellisen maailman harmaudessa, mutta epätasapainoisesti vailla koettua elinvoimaisuutta, ja silloinkin kun inspiroidumme hengistä, mutta siinä on vaikkapa jotain pakotettua tai epätoivoa (esim. alistuminen sisäisille äänille ilman niiden koettelemista ja itsekritiikkiä) niin kyse on taas epätasapainosta ja vajavaisuudesta. Moinen inspiraatio ei voi sellaisenaan, ilman yksilön ponnistelua tasapainoon, luoda elävää yhteyttä yllä mainittuun välittävään, rakennettuun ja jo jollain tavalla olemassaolevaan taivaaseen.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Locked