Tulee mieleen uhrit mahdollisena selityksenä, mikäli ihminen ei oikeasti ole ollut ajallisessa maailmassa tarvittavilla etäisyyksillä tai muilla tavoilla läsnä. En ole varma jätänkö huomiotta jotkin erityisolosuhteet, mutta nähdäkseni kuolemassa tapahtuva lahoaminen paljastaa elävässä olennossa läsnäolleen keskipisteen, jonka ympärillä hänen prinsiippinsä ovat pysyneet koossa ja elävänä. AT:n prinsiippijaossa tätä pistettä nimitetään pranaksi. Vaikka kuolemassa alemmat prinsiipit jäävätkin vielä jollain tasolla toistamaan itseään, niin sitä voisi verrata jossain määrin henkiyhteydensä jättäneen ruumiin hermojen nykimiseen, mikä kuitenkin on moninaisempaa ja elävämmän tuntuista, koska prinsiippejä on useita ja ne siten muodostavat kompleksimpaa olennollisuutta. Voisiko siis sano että ihmisen koherenttius ja vastuu pranastaan antaa hänelle oikeuden ulkoiseen ruumiiseen - sthula shariraan - ja tästä johtuen myös mahdollisuuden antaa vainajan keskipisteensä kadottaneiden prinsiippien ilmetä yhden olennon muodossa sthula shariran konkreettisessa maailmassa (esim. räyhänhenki tiputtelemassa tauluja) siinä määrin yhdessä kuin ne tottumuksesta osaavat palata yhteen ja konkretiaan elävän ihmisen keskittävän pyörteen kautta?Istar wrote: ↑Thu Aug 04, 2022 2:01 pm Kun puhutaan tällaisista voimakkaammin tietoisista vainajahengistä, jotka vaikuttavat ympäristön fyysisiin ilmiöihin ja monet ihmiset todistavat saman aikaisesti näitä tapahtumia, miten voidaan ajatella, että ne ovat ihmismielen projisoimia, varsinkin kun ne tapahtuvat myös ilman ihmisten läsnäoloa?
On myös muistettava, että kun tässä puhutaan projisaatiosta niin kyse on paikan psyykkisessä ja astraalisessa atmosfäärissä tapahtuvista hienovaraisista vuorovaikutuksista: yhteisessä nesteessä olemisesta ja voiman jakamisista, uhreista yms. Eli emme voi eristää projisaatio-termiä johonkin kliiniseen psykologiseen merkitykseen (tiedän että jotkin psykologian koulukunnat saattavat tulla lähelle syvempiäkin merkityksiä ja esim. animismistista maailmankatsomusta, mutta en puhu tässä niistä). Tällaisissa näkemyksissä astraalisiin tasoihin vuorovaikutukset tilojen ja niiden henkien kanssa voitaneen katsoa tapahtuvan hieman vähemmän sillä spatiaalisella tasolla mille mieli saattaa tottua sthula sharian maailmaa katsoessaan. Esim. telepaattiset kokemukset tai synkronismit voivat antaa vertauspistettä siihen miten astraalitasolla toimimiset eivät välttämättä tarvitse välitöntä ulkoisten kehojen läheisyyttä.
Minun korvaan nämä tällaiset vaikuttavat oikeinkin hyvätapaiselta ympäristön huomioimiselta. Vrt. jos lähestyn kotiani puhtaan materialistisesti niin paljon helpommin saatan oikeuttaa sen erilaisia laiminlyöntejä. Että jos jollain on maailmankatsomuksellinen ero asiassa niin viimeistään pragmaattiselta kannalta tällaiset tavat, terveissä rajoissa pysyessään, voivat olla ylivertaisia.
Ymmärrän assosiaation. Minulle ilmestyi lapsena uneen niin perin karmiva saunatonttu (aikuisten maailman kriteereilläkin), että tuskin mikään määrä Mauri Kunnasta voisi ohittaa sitä vaikutusta käsitykseeni tonttu-sanaan ja sen assosiaatioihin. Koen sen olleen sieluni tunnustaman kulttuurimme mytologian muodon ottanut Saatana opettamassa minua, muistuttamassa millainen tämä maanpiiri nyt olikaan.