Aika ja Ajattomuus

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Locked
Utthavat
Posts: 43
Joined: Wed Jul 15, 2020 11:29 am

Aika ja Ajattomuus

Post by Utthavat »

Suomenkielisenä jatkokysymyksenä englanninkielisen topicin puheenaiheeseen: viewtopic.php?t=2179
Nefastos wrote: Sun May 22, 2022 1:55 pm
Smaragd wrote: Sun May 22, 2022 12:39 pmThis would make the cube - the Demon's Cube - a very harsh and coarse mode, essentially Satanic, and a prison as such.

But the Demons' Cube, an extension of the cube of Metatron, already holds in itself all the Platonic solids. The cubic shape is just one permutation of the puzzle it represents. The very sacredness of the symbol comes from this fact that the shape that first seems like a hexagram or a cube actually holds in itself all the possible layers of reality.

Thus that which at first to seem to be the "Demon's cube" (the prison world of the devil, or the closed cross) opens to be the "Daemon's cube" when opened and opened again, all the way through the permutation that opens beyond the three-dimensional shape with the aid of the Uranus-Neptune space diagonal: from the imprisonments of the cross-worlds to the freedom of the paratemporal universe.

Smaragd wrote: Sun May 22, 2022 12:39 pmIt is also crucial for an aspirant who seeks adepthood to learn when to sublimate, how to find another mode relating to the space of the womb in order to remain an able worker. I wonder if through the Platonic solids such a switch of mode can be unlocked.

I think there's a good lesson in the way how that symbolic cube works: it doesn't actually change at all, but when looking at this same symbol in a different way one can observe in it the shapes that remained hidden in plain sight at the first glance. Yet they are there truly, and can be pointed out objectively, being not just phantoms conjured up by an agitated mind.

This means that the permutations of the double triangle are not actually the permutations of themselves at all, but it is the beholder who is being permutated.

Jos Uranus-Neptunus- leikkaajan näkisi ajattomuuden maailman rajana, niin onko ajattomuuden maailman luonteelle ominaista näkemys, jossa tapahtumilla ei sinänsä ole lineaarista etenemistä tai perättäistä aikajärjestystä, vaan "olevaisuus" tila-ajan kokonaisena verkostona, jossa menneisyyden tai tulevaisuuden tapahtumat eivät tapahtuneet eivätkä tule tapahtumaan, vaan pikemminkin ne (se) "OVAT (ON)" yhdessä nykyisyyden kanssa? Että kaikki ihmisolennon koettavat menneet, nykyiset ja tulevat tapahtumat, jotka mukamas on tapahtuneet eri aikoina, ovat rinnakkaisolemassaolossa samalla hetkellä, eivätkä yksi kerrallaan? Että sen sijaan, että aika olisi edennyt mihinkään, ihminen itse vain elää erilaisia aspekteja neliulotteisen tila-ajan kokonaisuuden verkostosta?
Utthavat
Posts: 43
Joined: Wed Jul 15, 2020 11:29 am

Re: Aika ja Ajattomuus

Post by Utthavat »

Ps. Olenkohan minä itse matkustanut ajassa taaksepäin puhelimeni kanssa tjsp. kun foorum väittää minun lähettäneen viestin 8:54 Pm vaikka reaaliajassa päivittyvä puhelimeni kello näytti 7:54 Pm :roll:
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Aika ja Ajattomuus

Post by Nefastos »

Utthavat wrote: Tue Jan 03, 2023 8:01 pmPs. Olenkohan minä itse matkustanut ajassa taaksepäin puhelimeni kanssa tjsp. kun foorum väittää minun lähettäneen viestin 8:54 Pm vaikka reaaliajassa päivittyvä puhelimeni kello näytti 7:54 Pm :roll:

Joko aikasiirtymä, tai:
Foorumisofta ei hiffaa eroa kesä- ja talviaikojen välillä, mistä seuraa tunnin heittely, ellei aikavyöhykettä käy itse manuaalisesti vaihtamassa asetuksissaan.

Utthavat wrote: Tue Jan 03, 2023 7:54 pmJos Uranus-Neptunus- leikkaajan näkisi ajattomuuden maailman rajana, niin onko ajattomuuden maailman luonteelle ominaista näkemys, jossa tapahtumilla ei sinänsä ole lineaarista etenemistä tai perättäistä aikajärjestystä, vaan "olevaisuus" tila-ajan kokonaisena verkostona, jossa menneisyyden tai tulevaisuuden tapahtumat eivät tapahtuneet eivätkä tule tapahtumaan, vaan pikemminkin ne (se) "OVAT (ON)" yhdessä nykyisyyden kanssa? Että kaikki ihmisolennon koettavat menneet, nykyiset ja tulevat tapahtumat, jotka mukamas on tapahtuneet eri aikoina, ovat rinnakkaisolemassaolossa samalla hetkellä, eivätkä yksi kerrallaan? Että sen sijaan, että aika olisi edennyt mihinkään, ihminen itse vain elää erilaisia aspekteja neliulotteisen tila-ajan kokonaisuuden verkostosta?

Emanaation jokahetkisyydestä voi olla lukaisemisen arvoinen tässä pohdinnassa.

Julkaisemattomasta Dzyanin kirjan kommentaarista (1:2):

2. AIKAA EI OLLUT, SILLÄ SE NUKKUI JATKUVUUDEN LOPUTTOMASSA SYLISSÄ.

Aika, kuten erilaistunut aine, on subjektiivinen kokemus: se liittyy dimensioon joka on instrumentaalisesti erillistynyt ykseydestä. Kosmoksen kokonaisuudessa se pysyy ytimellisesti aina yhteydessä vastakohtaansa eli alkupisteeseensä, essensiinsä, joka on ajattomuus ei-erillisyytenä. "Predestinaation pulma ratkeaa, kun ymmärrämme ajan olemuksen neljäntenä ulottuvuutena, joka kaartuu pallomaisesta muodosta kohti neutraalia keskuspistettä; saavuttaen joka hetki ajattomuuden on koko ajallisen maailman mosaiikki työstettävissä tuosta keskuspisteestä jokaisena hetkenä – sille joka kykenee toimimaan tietoisesti hengessä." (Discordamelior, Kirkkaat kasvot: IV) Tämä on se ajan ja ajattomuuden niveltyminen olemisen pyörän akselipisteessä, jota kutsutaan layaksi tai nollatilaksi. Se on hermeettisen (tietoisuuden ja maailmankaikkeuden) kehän "keskipiste, joka on kaikkialla".

Maagisen kommentaarin kontekstissa meidän tulee ymmärtää tämä alustava yhteys luomattomaan ja kaikkialliseen meditatiivisena ja/tai ytimellis-oivalluksellisena osallisuutena ykseyteen. Ihmiselle tämä mahdollistuu kokemuksellisella prinsiippien samankeskisyydellä: kâma-manasinen integroituna alemman kolminaisuuden kautta sielullisen harmonian tilaan osuu manakseen, joka puolestaan buddhisen ykseysoivalluksen mahdollistamana on yhdistettävissä âtmaan, ja tämä edelleen dharmisen elävöittämisen kautta monadiin, joka aurisen peilinsä kautta näkee kaikkiallisen, absoluuttisen ykseyden. Tämä samadhinen kokemus voi olla joko jooginen ja tekninen tai tämänpuolinen ja tietoinen. Ensimmäistä ei kuitenkaan tule sekoittaa astraaliseen emootiokokemukseen eikä jälkimmäistä teoreettiseen kuvitteluun.

Kohdan 6:2 kommentaarissa palaan siteeraamaan samaa Discordameliorin avainkohtaa:
"Mikä sitten on vastaus tuohon älyn rajaamaan ongelmaan, välttämättömyyden ja ehdottoman lain horjuttamaan vapaan tahdon ongelmaan? Predestinaation pulma ratkeaa, kun ymmärrämme ajan olemuksen neljäntenä ulottuvuutena, joka kaartuu pallomaisesta muodosta kohti neutraalia keskuspistettä [eli laya-pistettä]; saavuttaen joka hetki ajattomuuden on koko ajallisen maailman mosaiikki työstettävissä tuosta keskuspisteestä jokaisena hetkenä (...) On kuitenkin mahdollisuus synnyttää valinnan vapaus olennossa, jossa sitä ei ole aiemmin ollut. Kuinka se voi olla mahdollista? Voisiko kausaalinen ketju rikkoutua? Ja mikä silloin määräisi ihmisen valinnoista? Selitys löytyy aineen ja ajan kaartumisesta absoluuttisessa avaruudessa. (...) [A]ineellinen kappale kaartuu kohti (henkistä!) keskipistettä, joka on sen aineeton ja tosiasiallinen perusolemus; että olemassaolon muodot atomeista galakseihin lepäävät kukin yhden aineettoman ja tyhjän pisteen päällä, joka on kunkin kappaleen portti ei-aineelliseen perusolemukseen.

Aineen ja ei-aineen oletetun yhteyden välittäjänä on siis kunkin kappaleen henkinen [laya-]keskuspiste, jota kohti kappale kaartuu aika-avaruudessa. Nyt juuri ajan käsitteen suhteellistaminen on avain tahdonvapauden ongelmaan: aika itse on aineesta riippuvainen, aika itse on ainetta ja aineen tiheys hidastaa aikaa, kuten suhteellisuusteorian esittämän maailmankuvan pohtiminen meille osoittaa; siten ajasta on tullut samanlainen kaartuva ja suhteellinen ulottuvuus kuin ”puhtaasti aineellisista” (kuten me tällä hetkellä saatamme ajatella) ulottuvuuksista. Koska aika siis on ei-aineelliseen, henkiseen keskuspisteeseen ajan itsensä ulkopuolella lomittuva ulottuvuus, se tarkoittaa että ei-aineellinen eli kannattava henkinen momentti on läsnä jokaisessa ajanhetkessä, kuten henkisten perusideoiden muodoton täyteys on läsnä jokaisessa aineen hitusessa. Koska elämä – laajassa merkityksessään, sisälläänpitäen ilmennyksen ja kuoleman kaikki muodot – on väistämättä viime kädessä kosmisen tahdon toteutumaa ilman muuta selityksen mahdollisuutta (tätä on perusteltu tarpeeksi toisaalla, joten emme kiinnitä siihen nyt huomiota), silloin tuo tahto, vaikka perimmiltään hajottamattomana ykseytenä, voi jokaisen rajallisen kappaleen olemassaolon ytimestä vaikuttavana ei-kausaalisena (!) perustekijänä kannattaa kunkin aineellisen olemuksen toimia ulkoapäin – so. sisimmästä – niin, että se ollen kaikessa tekee kustakin tajuisesta olennosta kaikkivoivan siinä määrin kuin tuo tajuisuus ja puhtain rajoittuma (täydellisin kuva eli näköisyys) on yhtynyt tahtoon ja käsittänyt sen perusolemuksen ikuisena, ilman olemusta ja rajoitusta."

Tällöin avaruuslävistäjä Uranus-Neptunus on ympyrän halkaisija suhteessa kosmisen munan (kosmisen auran) piiriin, ja laya-pisteestä salamannopeasti kaikkialle aukikiertyvä maailmankaikkeus siten fohatinen π (pii). Operointi lineaarisessa ajassa on mayavinen ilmiö eli maaginen (suggestiivinen) illuusio siitä henkisestä näkökulmasta, jonka rajaavat näkyviin Uranus ja Neptunus, monadi ja se kaikkien prinsiippien aura, joka teosofis-advaitistisessa prinsiippijaossa linkittyy kârana sharîraan eli "syyruumiiseen" (causal body).

Suosittelen Jorge Luis Borgesia, joka oli täysin fanaattinen tämän asian, ajan syklisyyden ja ajanhetkien kaikkiallaolon pulman suhteen, ja palasi siihen kaikkialla (sic). Luin juuri toissapäivänä hänen kirjoituksensa "Aika" (teoksesta Viisi aihetta), jossa yleensä kaikkeen rentoutuneesti kajoava kirjailija suorastaan häkeltyy mystikoksi yrittäessään käsitellä tätä lempiaihettaan suoraan ja ilman fiktion mahdollistamia etäännyttämisen filttereitä. Myös Eliaden idea Ikuisen paluun myytistä liittyy asiaan, näennäisesti ei-ikuisen ihmisen linkittymisestä ikuiseen ajaan. Tästä linkittymisestä on tärkeä π-vertaus kirjoituksessa Fohat (Kirjoituksia magiasta).
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Locked