Johdatus/itseohjautuvuus

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Kenazis
Posts: 811
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Johdatus/itseohjautuvuus

Post by Kenazis »

Insanus wrote: Fri Jan 14, 2022 1:41 pm Tarkoitatko että jos vastustavat voimat ovat vahvempia, ne ovat "oikea tahto"? Että jos iso muutos vaatisi niin monta pienempää muutosta joita kaikkia ei olla valmiita tekemään kerralla, tuo ei-valmius ikään kuin jyrää halun muutokseen?
Näen enemmänkin Tahdon (”oikean tahdon”) olevan se tekijä, joka on yhteydessä oikein tekemiseen, ymmärrykseen ja rakkauteen. Samalla ollen aina yhteyttä itseyden ja toiseuden välillä, sisältäen molempien ”hyvinvoinnin”. Vastustavat voimat ovat niitä, jotka sumentavat kykyä nähdä ”oikea tahto” ja luovat toisenlaisia irrallisia välittömiä päämääriä, jotka vievät sivupoluille. Tahdon toteutuminen vaatii siis ainakin laajaa perspektiiviä ja ”pitkälle näkemistä”, koska ne pienet teot eivät välttämättä aiheuta samanlaista välitöntä mielihyvää kuin nämä vastustavat voimat. Nefastos tuossa jo toikin käsitteet ”halu” ja ”tahto”, joita voidaan käyttää myös tässä yhteydessä. Voidaan ajatella myös hierarkkisesti niin, että halujen pitää palvella tahtoa. Ei niin, että halut määrittävät toimintaa luoden illuusion tahdosta.
"We live for the woods and the moon and the night"
Kavi
Posts: 473
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Johdatus/itseohjautuvuus

Post by Kavi »

Paljon oli samaistuttavia ajatuksia tämän ketjun kirjoittajien kanssa.

Viime aikoina onkin tullut pohdittua olemista.
Tämä tuli mieleen kompensaatiokeinoista ja yrityksistä paeta omia vaikeuksiaan arkipäiväisessä elämässä muun muassa klikkailuilla.

Itseohjautuvuuden haasteet tulevat kyllä ilmi heti, kun "hyvä tuuli" loppuu. Toisaalta täyden autonomian tavoittelu on usein syntyä tuosta ettei kykene siihen ensinäkään.
Myös ympäristön tuki ja aiempi kokemus, asioiden rutiinisointi vaikuttavat mielestäni itseohjautuvuuteen.
"Kukaan muu kuin henkilö itse ei voi nostaa itseään" pitää täysin samaan aikaan paikkansa, että kapeasti ja kovan yksilökeskeisyyden läpi tulkittuna asettaa kognitiiviseen dissonanssiin, mikäli omat voimat loppuvatkin sitten kesken.

Sen olen huomannut myös, kuten täällä aiemmin mainittiinkin jo, että pelkällä runnomisella ei onnista.
Usein tahdonvoimalla onnistuu asiat vain silloin, kun on jo liikkeessä ja löytyy puhtia.
Tavattoman ilkeämielinen asenne omaan itseensä kohdistuu tuolloin, kun jokin asia ei toimi tai jotakin ei ole saanut tehdyksi tai on stressaantunut.
Voisi peräti sanoa asenteen sijaan "ääni", vaikkei se korvalla kuultavissa oleva olekaan. Tällöin henkilö jollain hyvin ominaisella tavalla jää kierteeseen, jossa negatiivisuus vallitsee.
Voisiko puhua masokismista?

Ongelma ainakin itselläni on siinä, että monet asiat hoidetaan häpeän kautta, jolloin ymmärys jostakin rakkaudesta, ymmärtämisestä ja oikein tekemisestä omaa itseään kohtaan on tarpeettoman vääristynyt.
Häpeästä voisi aina kirjoittaa enemmän.

Tuntuu siltä, kuin aika toimisi jonkinlaisena paljastajana, joka apokalyptisissä merkeissä kysyy jokaiselta: missä olet mennyt ja mitä olet tehnyt.
Mielestäni taas ilman pysähtymistä ajassa, ei ole ollut mahdollista reflektoida omaa toimintaani ja kysyä itseltäni mistä mikäkin johtuu.
Tuntuu siltä, kuin ymmärrys karttuisi aina vähän kerrassaan, mutta siten että joutuu myöntämään yhä ettei ole edes tuntenut itseään kunnolla.
gunslinger
Posts: 30
Joined: Sun Nov 28, 2021 10:02 pm

Re: Johdatus/itseohjautuvuus

Post by gunslinger »

Kenazis wrote: Mon Jan 17, 2022 11:21 am Voidaan ajatella myös hierarkkisesti niin, että halujen pitää palvella tahtoa. Ei niin, että halut määrittävät toimintaa luoden illuusion tahdosta.
Tämä sai minut nyökyttelemään päätäni intomielisesti kannettavani näyttöä tuijottaen. Erittäin hyvin sanottu ja tuo toteamus "halujen pitää palvella tahtoa" puhuttelee minua todella syvästi. Ainakin oman haluille heikon itseni kanssa monesti painin tämän asian kanssa. Tahtoisin asian olevan noin, mutta aina se ei kuitenkaan ole. En kuitenkaan lähde vetämään tästä johtopäätöstä siihen, että en oikeasti tahtoisi niitä asioita jotka halut/himot voittavat toisinaan. Se on enemmänkin verrattavissa keskenkasvuisuuteen. Ei vielä tajua täysin sitä mitä tahtoo ja mitkä ovat kaikkien asioiden seuraamukset. Koen, että joka kerta kun antaa halujensa/himojensa voittaa todellisen tahtonsa (antaa alemman voittaa ylemmän), joutuu kauemmas tavoitteistaan. Siksi ainakin minulle henkinen polku on osittain tietynlaista painimista todellisen tahdon ja halun/himon välillä. Ainakin nyt vielä polun alussa. En koe olevani vielä ihan tasapainossa ja siksi se "kultainen keskitie" ei ole vielä täydellisesti minulle avautunut. Kuitenkin tiedän mitä sisäinen ääneni minulle kertoo ja koen sen olevan minun todellinen tahtoni, vaikka en ainakaan vielä toistaiseksi pysty aina toimimaan sen mukaisesti.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Johdatus/itseohjautuvuus

Post by Smaragd »

Kavi wrote: Mon Jan 24, 2022 10:59 pm Tavattoman ilkeämielinen asenne omaan itseensä kohdistuu tuolloin, kun jokin asia ei toimi tai jotakin ei ole saanut tehdyksi tai on stressaantunut.
Voisi peräti sanoa asenteen sijaan "ääni", vaikkei se korvalla kuultavissa oleva olekaan. Tällöin henkilö jollain hyvin ominaisella tavalla jää kierteeseen, jossa negatiivisuus vallitsee.
Voisiko puhua masokismista?
Vaikka minulla tuo ääni ei olen erityisen ilkeä sävyltään, piinaava toki, niin masokismi tuntuu kyllä avaavalta termiltä näihin negatiivisiin kierteisiin.
Kavi wrote: Mon Jan 24, 2022 10:59 pm Ongelma ainakin itselläni on siinä, että monet asiat hoidetaan häpeän kautta, jolloin ymmärys jostakin rakkaudesta, ymmärtämisestä ja oikein tekemisestä omaa itseään kohtaan on tarpeettoman vääristynyt.
Näissä katvetiloissa tai väärällä tapaa virittäytymisissä tapaa olla kyllä tällaisia noidankehiä, jossa asenne on kroonistunut negatiiviseen suhtautumiseen. Ponnistus on aina moninkertaisesti raskaampi kun siihen suhtautuminen on patologisesti negatiivinen. Vaikka näissä on yhtä turha sanoa: "suhtautuisit ilolla", kuin on turhaa masentuneelle sanoa: "kyllä se siitä kun koitat vähän piristyä", niin silti olen ainakin itseltäni kysynyt miten saattaisin löytää takaisin tekemisen ääreen inspiraation ilosta sen sijaan että antaisin masennuksen kroonistua nujertumalla joka kerta lähtökohtaisesti raiskaimman asennon kautta ponnistukseen.
gunslinger wrote: Tue Jan 25, 2022 12:03 am Siksi ainakin minulle henkinen polku on osittain tietynlaista painimista todellisen tahdon ja halun/himon välillä. Ainakin nyt vielä polun alussa. En koe olevani vielä ihan tasapainossa ja siksi se "kultainen keskitie" ei ole vielä täydellisesti minulle avautunut. Kuitenkin tiedän mitä sisäinen ääneni minulle kertoo ja koen sen olevan minun todellinen tahtoni, vaikka en ainakaan vielä toistaiseksi pysty aina toimimaan sen mukaisesti.
Kauniin rehellistä tekstiä. Tuntuu että tämä tahdon ja halujen yhteensovittaminen on varsin pitkä tie ja liekkö se aina läsnä kun omaa ruumiin ja siten yhteyden alempaan luontoonsa. Tähän liittynee se kuinka adeptienki sanotaan olevan erehtyväisiä.
Insanus wrote: Fri Jan 14, 2022 4:15 am Onko teillä jotain tekniikoita rukoilun lisäksi joita käytätte tällaiseen liminaalisempaan työhön?
Tämä on vielä kokeilun alla, mutta olen ollut havaitsevinani kuinka järjestelmällinen kirjallinen raportointi/itsereflektio sisäisistä asioista työn keskellä on muuntanut suhtautumista ponnistukseen. Se on auttanut fokusoimaan työn merkityksellisiin ja inspiroiviin puoliin, paljastamaan kaiken raskauden keskeltä jotain kirkkaampaa. Tällaiset harjoitukselliset keinot tuntuvat vähän kuin tukikepeiltä, joilla kuntouttaa jotkin synkyyteen ja negatiivisiin piireihin hukkuneet raajat/työkalut takaisin palvelemaan ponnistusta.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
gunslinger
Posts: 30
Joined: Sun Nov 28, 2021 10:02 pm

Re: Johdatus/itseohjautuvuus

Post by gunslinger »

Smaragd wrote: Tue Jan 25, 2022 5:19 pm Kauniin rehellistä tekstiä. Tuntuu että tämä tahdon ja halujen yhteensovittaminen on varsin pitkä tie ja liekkö se aina läsnä kun omaa ruumiin ja siten yhteyden alempaan luontoonsa. Tähän liittynee se kuinka adeptienki sanotaan olevan erehtyväisiä.
Täten sen ainakin itse olen ajatellut olevan. Se tulee aina olemaan läsnä, mutta jossain vaiheessa toivon ainakin kehittyväni sille tasolle, että tiedostan tuon "taistelun" olevan läsnä sisälläni, mutta olen jo kohonnut niin korkealle ettei minun tarvitse enää siitä välittää, sillä se kaikki on täydellisessä tasapainossa. Toki erehdys ja virheistään oppiminen tulee olemaan myös osa matkaa aina, ehkä sitten joskus nousee edes sille tasolle, että oppisi siitä ensimmäisestä virheestä.
Smaragd wrote: Tue Jan 25, 2022 5:19 pm Tämä on vielä kokeilun alla, mutta olen ollut havaitsevinani kuinka järjestelmällinen kirjallinen raportointi/itsereflektio sisäisistä asioista työn keskellä on muuntanut suhtautumista ponnistukseen. Se on auttanut fokusoimaan työn merkityksellisiin ja inspiroiviin puoliin, paljastamaan kaiken raskauden keskeltä jotain kirkkaampaa. Tällaiset harjoitukselliset keinot tuntuvat vähän kuin tukikepeiltä, joilla kuntouttaa jotkin synkyyteen ja negatiivisiin piireihin hukkuneet raajat/työkalut takaisin palvelemaan ponnistusta.
Olen itsekkin pohtinut tuota kirjallista raportointia. Kirjoittaminen kuuluu kuitenkin vahvasti osaksi elämääni, joten saattaisi olla jopa ihan loogista käyttää kirjoittamista myös henkisessä työssä. Millä tavalla olet kokeillut tuota kirjallista raportointia? Jos siis kysymys ei ole liian henkilökohtainen. Tarkoitatko ihan jonkinlaisen päiväkirjan pitämistä vaiko jonkinlaista muistiinpanemista tärkeistä hengellisistä tilanteista, kamppailusta vai mitä tarkoitat tällä kirjallisella raportoinnilla. Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan millä tavalla käytät tätä hyödyksesi, sillä tahtoisin myös jonkin vastaavan työkalun omalle matkalleni, mutta en ole vielä keksinyt "järkevää" keinoa toteuttaa tätä. Päiväkirjan pitäminen ei ainakaan itselläni tule kyseeseen. En usko, että jaksaisin päivittäin kirjoittaa jotakin minkä tiedän olevan puuduttavaa luettavaa myöhemmin, mutta ehkä jonkinlaisten tärkeiden asioiden kirjaaminen voisi hyvinkin toimia tukena ja apuna. Voisi palata myöhemmin niihin tunteisiin, joita on kokenut ja koettaa käsitellä niitä hieman neutraalimmin jälkeenpäin.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Johdatus/itseohjautuvuus

Post by Smaragd »

gunslinger wrote: Wed Jan 26, 2022 12:11 am Päiväkirjan pitäminen ei ainakaan itselläni tule kyseeseen. En usko, että jaksaisin päivittäin kirjoittaa jotakin minkä tiedän olevan puuduttavaa luettavaa myöhemmin, mutta ehkä jonkinlaisten tärkeiden asioiden kirjaaminen voisi hyvinkin toimia tukena ja apuna.
Itselläni päiväkirjan kirjoittaminen ei ole onnistunut koskaan. Tuntunut liian laajan epämääräiseltä ylläpitää moista. Mutta tässä on ollut tarkoituksena vain lyhyesti raportoida millä tapaa työpöydälleni asetellun projektin/tehtävän työstö on heijastellut sisäistä henkistä prosessia. Päivittäinen lyhyt katselmus työn päätteeksi. Välillä on ollut vaikea nähdä vastausta, mutta kun katsoo tarkemmin niin punainen lanka alkaa usein hahmottua. Tällöin tosiaan parhaimmillaan se sakea liminaalitila, josta on vaikea ponnistaa aktiiviseen työstämiseen alkaa kirkastumaan ja työn merkitykselliset puolet näkyvät välittömämmin, inspiraatio on helpommin tavoitettavissa. Tällöin myös itse prosessi kirkastuu sen sijaan että kulkisi sakeissa vesissä työstä toiseen. Asiat tiedostetaan ja niihin voidaan silloin vaikuttaa ja ottaa vastuuta selkeämmällä otteella.

Koen että tällaista tekstiä ei ole välttämätöntö lukea edes jälkeenpäin sillä sen pääasiallinen tarkoitus on ennemminkin alkemiallisen prosessin aktualisoiminen ja opettelu. Lopputulos näkyy sisällä, ei paperilla tai tekstitiedostossa. Mutta tokihan pitkäjänteisempi ja isompien ongelmien työstö saattaa saada tukea asioihin palaamisestakin ylläpitämällä fokusta tietyissä ongelmissa tarpeen mukaan.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Locked