Rituaalityöskentely

Rituaalit, loitsut, rukoukset, meditaatioharjoitukset ja maagiset teot.

Harjoitatko rituaalityöskentelyä?

En lainkaan
3
7%
Päivittäin (esim. rituaaliset rukoushetket)
14
33%
Erityisinä juhlapäivinä (esim. seisaukset/tasaukset)
9
21%
Tarpeen mukaan (maagisen vaikutuksen hakeminen)
16
38%
 
Total votes: 42
Tulihenki
Posts: 227
Joined: Tue Jun 12, 2012 2:24 pm
Contact:

Re: Rituaalityöskentely

Post by Tulihenki »

Astraaliin liittyvään keskusteluun sen verran, että itseäni alkoi astraalimaailmaan liittyen eniten vaivaamaan verrattain vaivattomuus, miten sen yhteyteen todella pääsi. Samoihin aikoihin, kun luin mm. Nefastoksen näkemyksiä magian pyhyydestä ja hartaudesta, löysin itseni esim. Dalai Laman kanssa meditoimasta sekä tiibetiläisten velhojen kanssa loitsuamasta. Erittäin voimakkaan eläviä kokemuksia, mutta kuin varkain saavutettuja kokemuksia joogaharjoitteita käyttämällä.

Nefastoksen Hiljaisuuden äänen -kommentaari on omasta mielestäni erinomainen lähde tätä aihetta pohtiessa ja lähestyessä.
User avatar
RaktaZoci
Posts: 307
Joined: Tue Feb 05, 2013 10:32 pm
Location: Salo

Re: Rituaalityöskentely

Post by RaktaZoci »

Tulihenki wrote: Nefastoksen Hiljaisuuden äänen -kommentaari on omasta mielestäni erinomainen lähde tätä aihetta pohtiessa ja lähestyessä.
Olen samaa mieltä. Kuten myös viimeaikaisempi julkaisu "Kirjoituksia Magiasta". Vanhempi painos HÄ-kommentaarista sisältää myös uudemmasta pois jätetyt kaksi tekstiä, joita voisin myös vahvasti suositella..
die Eule der Minerva beginnt erst mit der einbrechenden Dämmerung ihren Flug.
-Hegel
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Rituaalityöskentely

Post by Insanus »

Cancer wrote: Kuulostaa hienolta - ja tutulta. Suunnilleen puolen vuoden haparoivien yritysten jälkeen rukoileminen on alkanut sujua minultakin, meditaation aloittamisen myötä.

Näiden kahden käsitteen ero on kiinnostava ja ainakin omalla kohdallani paljon puitu kysymys. Minulla on tapana meditoida ennen kuin rukoilen, ikään kuin puhdistautua meditaation "anti-tilassa" (Insanusta laintakseni) voidakseni sen jälkeen olla rukouksessa läsnä henkilökohtaisemmin. Rukous on jotain positiivista, ei "anti-tila" vaan tila: sillä on muoto, ja siinä voidaan hyödyntää estetiikkaa yms. Voisi myös sanoa, että meditaatio on vain "filosofista", kun taas rukous on "uskonnollista".

Miten muut foorumilaiset näkevät asian?
Nk.anti-tila niin kuin sitä itse olen yrittänyt harkiten käyttää on toisaalta voimakkaimpia uskonnollisia kokemuksia mitä minulla on. Tajuan kyllä että se voi vaikuttaa "vain filosofiselta", mutta minulle se ei ole sitä, vaan parhaillaan kuin "Herran kosketus". Vastaava asia tuli vastaan jossain toisessa keskustelussa jossa puhuin kama manaksesta palvonnan kohteena.

Legiferissä mainitaan että "Saatana on atma ja myös kama manas, Lucifer manas ja myös buddhi" jota kautta ehkä käy ymmärrettävämmäksi mitä tarkoitan -> "kylmä" järki ikään kuin Pyhän Merkityksen poissaolona on syventymiskohde joka rikkoo persoonan rajoja ja tyhjyyden kautta "seitsemän taakse" pyrkimällä voidaan havaita ns. tahto ykseyden ilmentymiseen. Minulle se on kaikkein pyhin tavallaan juuri koska on "vain idea" ja puhtaimmillaan ei sitäkään.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Nataamahum
Posts: 22
Joined: Sat Jul 18, 2020 12:43 pm

Re: Rituaalityöskentely

Post by Nataamahum »

Vastasin "päivittäin", mutta myös 3. ja 4. vaihtoehto sisältyvät siihen.

Vastauksessani huomioin nyt vain alttarin edessä suoritettavaa työskentelyä, jottei aihe kävisi turhan laajaksi.

Rukousmietiskelen pääsääntöisesti aamuin ja illoin, pyrkien toteuttamaan työskentelyni aina samaan kellonaikaan. Aikaisemmin olin hyvinkin tarkka, että näistä kellonajoista ei lipsuta, mutta nyt "koronan" tuomien poikkeusolojen vuoksi olen näistä vähän joustanutkin, puolisoni tehdessä lähinnä etätyötä kotioloissa. Olen kokenut kellonajassa lipsumisen "pienempänä pahana", kuin koko harjoituksen jättämisen väliin. Pyhitän pienen tovin(esim. varttitunnin) rauhoittumiseen ennen varsinaista harjoitusta, ja siirtymistä alttarin eteen. Tänä aikana hengittelen rauhassa, sekä toimitan esivalmistelut, eli kaivan päiväkohtaisen suitsukkeen valmiiksi, sekä lukunauhoitan kirjasta käytettävien hymnien/rukousten/loitsujen kohdat, joita en muista ulkoa.

Rituaalin runkona toimii "Azazelin Ruusukko". Juhlapäivien osuessa kohdalle, tulevat juhlahymnit mukaan.(3.vaihtoehto)
"Näkyjen Rukousta" tulee käytettyä usein täysikuun päivinä tai joskus muutoinkin, jos haluan johonkin asiaan neuvoa tai opastusta, ilmaantuen lähinnä vihjeinä unimaailman kautta.(4.vaihtoehto) "Seitsemän Siunauksen Pukua" tulee käytettyä uudenkuun päivinä.

Joskus olen pitänyt kokonaan taukoa rukousmietiskelyistä, syystä että olen käynyt läpi jotain henkilökohtaista "kriisiä", ja siitä huolimatta, että olisin saattanut saada vakautusta tilanteeseeni työskentelystä, olen ollut huolissani siitä, että toiminnallani haittaan muita saman energian parissa työskenteleviä. Silloin tällöin myös saatan typistää "Azazelin Ruusukon" vain rosarion lyhyen osan mittaiseksi, jos minulla on olo, että nk. kymmenikköjen kohdalla esitettävät pyynnöt menevät ns. tyhjän puhumiseksi, mielen tehdessä jo puoliksi kauppalistaa päässä. Tämä kohta eritoten vaatii itseltäni, sanoisinko, erityisen hartaan tunnelman.

Rituaalityöskentelyllä pyrin saamaan itselleni juuri oikean kokoisen palan "jokapäiväistä leipää", eli juuri sen verran haasteita, opetusta ja kasvatusta kuin kykenen kantamaan, sen painon alle romahtamatta. Voina leivän päälle vielä johdatusta, jotta Kolminainen Avain pysyisi elävänä sydämmessäni. Jos kykenen kasvamaan ns. paremmaksi ihmiseksi, on tästä apua kanssakulkijoille niin ulkoisessa merkityksessä kohdatessani heitä arkisessa elämässäni, kuin myös sisäisessä merkityksessä vaikuttaen samalla myös ihmiskunnan kokonaisauraan työstämällä omaani. Uskon myös vaikutusmahdollisuuksiini rosarion kymmenikköjen kohdalla esitettyjen pyyntöjen suhteen, ja ainakin toivon, että ne toisivat pyyntöjeni kohteille jotakin hyvää, mitä ikinä tämä käytännön tasolla sitten kulloisessakin tapauksessa tarkoittaakaan. Bonuksena rukousmietiskelystä saan itselleni vielä hyvän olon, niin henkisellä kuin fyysisellä tasollakin.

Viime aikoina olen väliin myös harkinnut, josko pitäisin muodollisista harjoitteista kokonaan taukoa, jotta niissä säilyisi sopivan "jännitteinen tunnelma", eikä vaan pääsisi lipsahtamaan työskentely turhan rutiininomaiseksi, eräällä tapaa "löysäksi otteeksi" työhön.
Kas, ei ainetta muovaa pakko, ei pakote. Myös Henkeä vain, on muotokin aineen. Muotokin aineen aina muutoksenalainen. Syntymä ja Kuolema, yksi ja sama, ilmennys kahtalainen.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Rituaalityöskentely

Post by Smaragd »

Nataamahum wrote: Sat Aug 01, 2020 10:08 pm Viime aikoina olen väliin myös harkinnut, josko pitäisin muodollisista harjoitteista kokonaan taukoa, jotta niissä säilyisi sopivan "jännitteinen tunnelma", eikä vaan pääsisi lipsahtamaan työskentely turhan rutiininomaiseksi, eräällä tapaa "löysäksi otteeksi" työhön.
Olen huomannut omalla kohdallani olennaisimmiksi avuiksi tässä sen että pyrin saamaan minua arjessani askarruttaneet ja vaivanneet asia mahdollisimman kauniisti kohdatuksi. Reitti sydämeen, ja silloin myös sanojen merkityksiin, on auki kaikkein suorinta tietä kun portit sinne on oikeasti avattu. Tokihan kärsimyksen lahja ei aina ole läsnä, jolloin ehkä olemme myös ummistaneet silmämme hienosyisemmiltä asioilta, tai sitten esim. ihmisten välillä kohtaaminen ei tapahdu niin antautuvalla sydämen tasolla, jolloin teot jäävät puolittaisiksi.
Sama sydämen avautumisen kuvio toistuu siinäkin kun annan erityistä huomiota kalendaaririiteille suorittamalla ne ”juhlavassa” ympäristössä, poissa arjen täyttämistä huoneista. Tällöin huomioin tiettyyn juhlaan liittyviä henkiä ja sekin on omalla tasollaan tapahtuvaa avautumista sille tasolle missä rukouksen sanat toimivat.

EDIT: Matt. 5:23-24 - Vuorisaarnasta:
"Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi."
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Rituaalityöskentely

Post by Nefastos »

On olemassa monenlaisia luonteita ja monenlaisia tilanteita monenlaisine tarpeineen. Nykymaailman kaltaisessa tilassa suosittelisin lähtökohtaisesti "lässähtämisen" avuksi nimenomaan konsistenssia enkä siitä poikkeamista, poikkeukset poikkeuksina. On niin tavattoman yleistä, että ihminen jättää jonkin harjoituksen kesken juuri silloin, kun harjoituksen polku alkaa kääntyä ja johtaa kohti uusia mahdollisuuksia. Harjoitukset joissa haasteeseen liittyy fyysinen vaikeus ovat eri asia: sellaista pakottamista ei tulisi tehdä. Mutta harjoitukset joissa muuttuvan asennon pakote on mielellä, tuota uutta mielen muotoa tulisi etsiä. Jos rukous tuntuu mehuttomalta, auttaako siihen välttämättä tauko? Jos ihmissuhde alkaa tuntua väljähtyneeltä, auttaako siihen tauko? Uskoakseni haasteena on pikemminkin se ettemme ole saaneet jostain kaikkea energiaa irti, koska emme ole laittaneet kaikkea energiaamme siihen.

Mutta – disclaimer vielä yhden kerran – tätä ei ole sanottu Nataamahum sinun tilanteeseesi jota en tunne, vaan yleiseksi nyrkkisäännöksi. Ja toki on aina myös mahdollista että väljähtyneisyys ei olekaan omissa energioissa vaan partnerissa. It's not me, it's you! (Ts. rukous harjoituksena voi olla yhä tärkeä mutta uskonto tai sen kaava voi olla väärä: tällaisesta kokemuksesta syntyivät AT:n rukouskaavatkin, yritettyäni noudattaa muiden uskontojen & järjestelmien vääriltä tuntuneita kaavoja.)
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
User avatar
Nataamahum
Posts: 22
Joined: Sat Jul 18, 2020 12:43 pm

Re: Rituaalityöskentely

Post by Nataamahum »

Smaragd wrote: Sun Aug 02, 2020 7:03 pm EDIT: Matt. 5:23-24 - Vuorisaarnasta:
"Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi."
Nefastos wrote: Mon Aug 03, 2020 10:45 am On olemassa monenlaisia luonteita ja monenlaisia tilanteita monenlaisine tarpeineen. Nykymaailman kaltaisessa tilassa suosittelisin lähtökohtaisesti "lässähtämisen" avuksi nimenomaan konsistenssia enkä siitä poikkeamista, poikkeukset poikkeuksina. On niin tavattoman yleistä, että ihminen jättää jonkin harjoituksen kesken juuri silloin, kun harjoituksen polku alkaa kääntyä ja johtaa kohti uusia mahdollisuuksia. Harjoitukset joissa haasteeseen liittyy fyysinen vaikeus ovat eri asia: sellaista pakottamista ei tulisi tehdä. Mutta harjoitukset joissa muuttuvan asennon pakote on mielellä, tuota uutta mielen muotoa tulisi etsiä. Jos rukous tuntuu mehuttomalta, auttaako siihen välttämättä tauko? Jos ihmissuhde alkaa tuntua väljähtyneeltä, auttaako siihen tauko? Uskoakseni haasteena on pikemminkin se ettemme ole saaneet jostain kaikkea energiaa irti, koska emme ole laittaneet kaikkea energiaamme siihen.
Osuvia huomioita, veljet Smaragd ja Nefastos. Kiitokset kummallekin! Uskoisin, että niistä on minulle apua asian ratkaisun(tai siinä etenemisen) suhteen, kunhan kerkeän niitä rauhassa "makustelemaan".

Arkielämäni on ollut nyt aika hektistä, ja luulen, että jo sitä rauhoittamalla saan keskittymiseni taas paremmalle tolalle. Nyt alkaa kalenterikin näyttämään rauhallisemmalta, niin on helpompi keskittää vaadittava fokus asiaan kerrallaan, eikä jakaa vaillinaista huomiota moneen suuntaan.

Edellisestä vastauksesta tuli mieleeni, että oman sisäisen dialogin käyminen on yksi asia, joka usein syö huomiotani työstettävän aiheen suhteen, muissakin tapauksissa kuin rituaalityöskentelyssä. Monesti tästä ilmiöstä on myös hyötyä, kun on ikäänkuin voinut kuunnella itseään hieman konkreettisemmassa muodossa, mutta täytyisi oppia myös vaimentamaan se silloin, kun sille ei ole otollinen hetki, eli se vie liiaksi keskittymistä varsinaiselta aiheelta. Vuoteessa juuri ennen nukahtamista on tätä kautta tullut monesti hyviäkin oivalluksia. Useimmitenhan nämä "keskustelukumppanini" ovat samojen henkilöiden kuvajaisia, joiden kanssa olen tekemisissä arjessani, joten sanomallasi on vinha perä, olivat keskusteltavat aiheet sitten pintapuolisesti tarkastellen positiivisia tai negatiivisia.

Jälkimmäinen vastaus oli ennen muuta kannustava, ja vertaus ihmissuhteesta ajatuksia herättävä. Olen tyytyväinen, että kirjoitin tuon "tauko-mietteeni" viestini perään, koska se ei itsestänikään ole tuntunut kovin hedelmälliseltä ratkaisulta, mutta silti se on ajoittain noussut mieleeni, ja tarvitsin asian suhteen peilauspintaa. Sanomasi kuitenkin vahvisti ajatustani siitä, että ns. "täydellistä hetkeähän" millekään ei koskaan saavu, jos sellaista odottaa, vaan toisina hetkinä asiat vain sujuvat "paremmin" kuin toisina. Esimerkkinä, jos odotan täydellistä säätä mennä uimaan, niin ainahan on joko liian tuulista tai sataa vettä, ja sitten onkin jo liian kuuma keli tahi ukonilman uhka. Fyysisiä haittatekijöitäkin on kyllä ajoittain siinäkin mielessä, että kärsin levinneistä hermovauriovammakivuista, jotka oireilevat käsissäni, ja vaikka olen niihin suhteellisen tottunut(jatkuneet n.2 vuotta), syövät nekin aika ajoin huomiotani, koska pahimmillaan jo rukousnauhan käyttö saa minut hikoilemaan. Lauantaina, jolloin edellisen vastaukseni kirjoitin, seurasin tunnettani liittää seniltaiseen harjoitukseeni mukaan "Mestarini"-rukouksen. Aiemmin en ollut tätä suomenkielistä versiota käyttänyt. Illan rukousmietiskely kokonaisuudessaan osoittautua jälleen antoisaksi, ja sain myös siitä välitöntä vahvistusta jatkaa harjoitteitani, ja ohittaa nämä ajatukset tauosta. Lisävahvistusta sain teiltä, fratres. Kiitokset vielä.

Antoisaa maanantaista täydenkuun päivää kaikille!
Kas, ei ainetta muovaa pakko, ei pakote. Myös Henkeä vain, on muotokin aineen. Muotokin aineen aina muutoksenalainen. Syntymä ja Kuolema, yksi ja sama, ilmennys kahtalainen.
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Rituaalityöskentely

Post by Smaragd »

Nataamahum wrote: Mon Aug 03, 2020 1:25 pm Olen tyytyväinen, että kirjoitin tuon "tauko-mietteeni" viestini perään, koska se ei itsestänikään ole tuntunut kovin hedelmälliseltä ratkaisulta, mutta silti se on ajoittain noussut mieleeni, ja tarvitsin asian suhteen peilauspintaa.
Tällaiseen "lankeemuksen" sallivaan asenteeseen tuntuu kätkeytyvän totuuden etsijän kyky lähestyä suurta tuntematonta. On aina yhtä suuri ilo todistaa ilmiötä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
User avatar
Astraya
Posts: 125
Joined: Wed Nov 16, 2016 9:59 pm

Re: Rituaalityöskentely

Post by Astraya »

Kuinka paljon rukous-tai rituaalityöskentelynne keskittyy tiettyihin fyysisiin kohtiin? Oletteko huomanneet jotain erityistä etua paikkatyöskentelystä? Tai omilla kohdillaan olevista esineistä?
Ajattelen että omalla paikallaan oleva alttari selkeyttää henkistä työtä ja ainakin minulla usein oikeanlainen mielentila löytyy helposti oman alttarin edessä.
Tästä huolimatta on upeaa ja tärkeää ajoittain työskennellä luonnossa. Rukoustyö saa voimakkaasti elävän ilmaisun jossa on erityinen yhdistelmä maadoittumista ja villeyttä.
Attachments
IMG_20210911_141716.jpg
IMG_20210911_141716.jpg (7.69 KiB) Viewed 6391 times
“There can be no transforming of darkness into light and of apathy into movement without emotion”
― Carl Gustav Jung
Locked