The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Dokumentti lukutaidottomasts paimenpojasta Tiibetissä, joka saa näkykokemuksen kautta kyvyn laulaa kirjakielellä maailman pisintä eeppistä runoelmaa - Gaesar eeposta.

Tätä ei kannata ohittaa mikäli tiibetiläinen hengellisyys kiinnostaa yhtään. Minulle tämä osui suoraan kiinnostuksen ytimeen, kun tavallisinta arkea ja voimakasta, kokemuksellista henkisyyttä nähdään toisiinsa kietoutuneina. Vaikka paikallinen kulttuuri tietenkin näkyy ja saskin näkyä, hieman yleistäen tässä on hyvä esimerkki siitä millaiseksi itse miellän hengellisen elämän, kaikkine ihmeineen ja kaikessa tavallisuudessaan.

Näytti olevan katsottavissa vielä neljän päivän ajan:
https://areena.yle.fi/1-2180432

Kiitos kun jaoit tämän. Ilmeisesti Ylellä ollut enemmänkin näppinsä pelissä dokumentin teossa. Toivottavasti sama työryhmä jatkaa näissä aiheissa, oli nimittäin palaset harvinaisen hyvin kohdallaan.

Sympaattinen meininki ja vetää miettimään mikä on olennaista ja mikä ylimääräistä.

Katsoin tässä illalla tämän.
Itselläni on hyvin rajalliset tiedot Tiibetin buddhalaisuudesta ja ylipäätään buddhalaisuudesta, mutta koen todella merkityksekkäänä tässä kuvattuja tapahtumia, että kertomuksia. Kuulostaa tyhmältä alkaa selittelemään miten tämän itse koki, mutta vaikuttavaa oli.

Itseäni jäi häiritsemään loppupuolella runonlausunnan päälle isketty musiikki, joka ei mielestäni täydentänyt mitenkään Dawan suorittamaa toimitusta. Olisivat edes laittaneet sen jotenkin samaan tonaaliteettiin tai jotain, mutta tämä lienee epäolennaista.

Itselleni tiibetinbuddhalaisuus on tietyiltä osin tutumpi, mutta lähinnä kirjojen kautta. Minusta tässä oli kuitenkin nähtävissä paljon esibuddhalaisia elementtejä, jotka ovat aina rikastuttaneet Tiibetin hengellisyyttä. Kuten buddhalaisuuden Tiibetissä, ajattelen että minkä tahansa uuden valtauskonnon on juurtuakseen ihmisen sieluun, synnyttävä uudelleen maanperästä. Jotta kristinusko saattoi juurtua Suomeen, oli palmuista tultava pajuja. Samoin islam Malesiassa on erilaista kuin islam Persiassa, ja islam Kaukasuksella on erilaista kuin islam Sudanissa. Ja sitä on minusta elävä uskonto. Uskonnon ulkoisen tapakulttuuri vaatiminen on väkivallan tekemistä sielulle.

Minusta tämä dokumentti antoi esimerkin hyvästä henkisen elämästä, vastakohtana esimerkiksi sellaiselle boheemille sekoilulle tai ahdasmieliselle kuriharjoitukselle joksi moni sen mieltää. Itse ajattelen että spontaani runonlahja on arvokkaampi ja kiinnostavampi asia kuin vaikkapa joku auto, television tai kuuraketti. Ja se että vietetään elämää jossa hengellisyys on prioriteetti, ei tarkoita sitä että vieraannutaan tavallisesta arjesta, tullaan täydellisiksi ja erehtymättömiksi persooniksi, saadaan sosiaalinen oikeutus olla joka päivä päihtyneenä, tai käännettäisiin selkä sellaisille yhteisille ongelmille kuten ilmastonmuutokselle, köyhyydelle tai sodille.

Mukava kuulla että myös te olette nauttineet dokumentista!