Page 25 of 38
Re: Runoutta
Posted: Sun Mar 08, 2020 8:28 pm
by obnoxion
Ave wrote: ↑Sun Mar 08, 2020 8:09 pm
Tuli Marioista ja kivestä mieleen: Kaihoan päästä pyhiinvaellukselle Provenceen 'Maria Magdalenan luolaan
En ole innokas matkustaja, mutta Provencen ja Maltan luolia voisin itsekin käydä katsomassa. Provencea olen tottunut ihailemaan myös Cezannen maalauksissa.
Re: Runoutta
Posted: Sun Mar 08, 2020 9:12 pm
by Soror O
obnoxion wrote: ↑Sun Mar 08, 2020 8:28 pm
En ole innokas matkustaja, mutta Provencen ja Maltan luolia voisin itsekin käydä katsomassa. Provencea olen tottunut ihailemaan myös Cezannen maalauksissa.
En ole minäkään. Itselleni erinäiset sijainnit voivat tulla todellisimmin koettua juuri taiteen kautta, kuin paikanpäällä käytynä. Moneen rakkaaseen maisemaan on satanut liikaa rautaista kerrosta päälle...
Re: Runoutta
Posted: Mon Mar 09, 2020 9:44 am
by Soror O
Sinä iltana
joku tarttui kurkkuusi
Istuimme kasvokkain epäpyhässä rituaalissa
kutsuin sinut itse
kutsui tuon tappajan katseesi
kutsuin sanasi
mustaksi öljyksi höyhenilleni
Ajan pimeällä tiellä pakoon sinua,
menneisyyden maisema säestää
huutoitken ja hakkaan rattia
valitsin sinut, Rakkaani
valitsin
Valitsin sirpaleet, päälläni istuvan demonin
valitsin hypätä silloin siitä liikkuvasta autosta
ruumis täynnä rakkautemme hedelmää
Valitsin kantaa lapseni sudelle,
minä pikku jänis
Minä syöjätär, jonka uhriksi jouduit
Minä musta ja ääretön
sinä valkea ja ohut, pistävä
Odotat, että väsyn juoksemaan
kuten avaruus väsyy laajentumaan
Et saa minua
koskaan
Re: Runoutta
Posted: Mon Mar 09, 2020 10:22 am
by obnoxion
Ave wrote: ↑Mon Mar 09, 2020 9:44 am
Sinä iltana
joku tarttui kurkkuusi
Istuimme kasvokkain epäpyhässä rituaalissa
kutsuin sinut itse
kutsui tuon tappajan katseesi
kutsuin sanasi
mustaksi öljyksi höyhenilleni
Ajan pimeällä tiellä pakoon sinua,
menneisyyden maisema säestää
huutoitken ja hakkaan rattia
valitsin sinut, Rakkaani
valitsin
Valitsin sirpaleet, päälläni istuvan demonin
valitsin hypätä silloin siitä liikkuvasta autosta
ruumis täynnä rakkautemme hedelmää
Valitsin kantaa lapseni sudelle,
minä pikku jänis
Minä syöjätär, jonka uhriksi jouduit
Minä musta ja ääretön
sinä valkea ja ohut, pistävä
Odotat, että väsyn juoksemaan
kuten avaruus väsyy laajentumaan
Et saa minua
koskaan
Omaelämäkerrallisuus tuntuu universaalilta kun sen myyttinen taso oivalletaan näin runollisesti. Mikroskooppisen ja kosmisen vaihtelut toisikseen, myyttisen ja yksityisen sisäkkäisyyksien paljastuminen sekä näkökulmien terävät vaihdokset ovat itsessään vaikuttavia. Siihen lisättynä runossa on hyvin yksiselitteinen rytmisyys jonka vaihtelut tuovat mieleen hengityksen ja sydämenlyöntien vaihtelut. Aivan kuin runon runkona olisi ärsytetty sympaattinen hermosto. Tämä tekee runosta kehollisen.
Huolimatta siitä kuinka paljon saatoin ohittaa runon olennaisen ytimen, se oli hyvin, hyvin vaikuttavaa luettavaa. Se teki minut tietoiseksi sydämensykkeestäni, ja ehkä siksi tuntui kuin lukemista olisi säestänyt etäinen rumpu.
Re: Runoutta
Posted: Mon Mar 09, 2020 12:50 pm
by Soror O
obnoxion wrote: ↑Mon Mar 09, 2020 10:22 am
Omaelämäkerrallisuus tuntuu universaalilta kun sen myyttinen taso oivalletaan näin runollisesti. Mikroskooppisen ja kosmisen vaihtelut toisikseen, myyttisen ja yksityisen sisäkkäisyyksien paljastuminen sekä näkökulmien terävät vaihdokset ovat itsessään vaikuttavia. Siihen lisättynä runossa on hyvin yksiselitteinen rytmisyys jonka vaihtelut tuovat mieleen hengityksen ja sydämenlyöntien vaihtelut. Aivan kuin runon runkona olisi ärsytetty sympaattinen hermosto. Tämä tekee runosta kehollisen.
Huolimatta siitä kuinka paljon saatoin ohittaa runon olennaisen ytimen, se oli hyvin, hyvin vaikuttavaa luettavaa. Se teki minut tietoiseksi sydämensykkeestäni, ja ehkä siksi tuntui kuin lukemista olisi säestänyt etäinen rumpu.
Kiitos näistä kauniista sanoista, Obnoxion. (Itseäni kiinnostaa juuri tutkia yksityisen universaaliutta ja universaalin yksityisyyttä jne., ymmärtänette.)
Sympaattista hermostoa on kyllä ärsytetty...
Re: Runoutta
Posted: Fri Mar 13, 2020 9:06 am
by Segel
Rakkauslaulu Koronalle
Maan levyinen viikate viistää ylitsemme.
Pysyykö päämme pystyssä, vaiko kumarrammeko kuolemaa?
Kaikki juoskaa koteihinne!
Kansan keskuudessa sekamelska!
Korona! Korona!
Kauniinpaa laulua en ole aikoihin kuullutkaan!
Äiditkö jo synnyttäneet liiaksi?
Nytkö taas aika suuremman Äidin ottaa?
Onko myrkky nyt ilmassamme, vaiko sittenkin syvällä mielissämme?
Heikot, vanhat, harvahapset? Salskeat nuorukaiset? Naimaikäiset vaiko imeväiset? Ystävät ja lähimmäiset?
Oi, Korona, Korona!
Maan karskit lapset kuiskaavat vavisten;
"Minä en pelkää Koronaa!"
Vaan viekö suru ja kauhu, kun risti onkin oman äidin?
Kiroaako hän sittenkään maailmaa?
Kuinka suorana hän seisoo?
Oih! Korona! Korona!
Huudan ekstaasissa kuin kauniin naisen nimeä.
Lasten mieliin syöpyy ihana kysymys;
"Missä onkaan elämäni ääriviivat?"
Mihinkä ne eläessäs ulotat?
Yletätkö kuoleman ylitse?
Vai makaatko lahoavana jo kadulla?
Onko sielusi pelkkää sekamelskaa?
Nokkivatko katujen korpit sinut kokonaan?
Käyköön kato!
Aah! Neiti Korona, Korona!
Viheliänen vitsaus, aina olet tervetullut!
-Hullun kanan kaakatukset ja
madonreijän etsimiset
Re: Runoutta
Posted: Fri Mar 13, 2020 3:07 pm
by Angolmois
Odotinkin milloin ensimmäinen korona-aiheinen viesti saapuu foorumille.
Re: Runoutta
Posted: Fri Mar 13, 2020 3:16 pm
by Segel
Boreas wrote: ↑Fri Mar 13, 2020 3:07 pm
Odotinkin milloin ensimmäinen korona-aiheinen viesti saapuu foorumille.
Pakoon et pääse!
Ei vaiskaan, älä ota vakavasti.
Re: Runoutta
Posted: Fri Mar 13, 2020 3:50 pm
by Angolmois
Segel wrote: ↑Fri Mar 13, 2020 3:16 pm
Boreas wrote: ↑Fri Mar 13, 2020 3:07 pm
Odotinkin milloin ensimmäinen korona-aiheinen viesti saapuu foorumille.
Pakoon et pääse!
Ei vaiskaan, älä ota vakavasti.
Runohan oli oikein hauska!
Re: Runoutta
Posted: Sat Mar 14, 2020 1:16 am
by Kavi
Segel wrote: ↑Fri Mar 13, 2020 9:06 am
Rakkauslaulu Koronalle
Maan levyinen viikate viistää ylitsemme.
Pysyykö päämme pystyssä, vaiko kumarrammeko kuolemaa?
Kaikki juoskaa koteihinne!
Kansan keskuudessa sekamelska!
Korona! Korona!
Kauniinpaa laulua en ole aikoihin kuullutkaan!
Äiditkö jo synnyttäneet liiaksi?
Nytkö taas aika suuremman Äidin ottaa?
Onko myrkky nyt ilmassamme, vaiko sittenkin syvällä mielissämme?
Heikot, vanhat, harvahapset? Salskeat nuorukaiset? Naimaikäiset vaiko imeväiset? Ystävät ja lähimmäiset?
Oi, Korona, Korona!
Maan karskit lapset kuiskaavat vavisten;
"Minä en pelkää Koronaa!"
Vaan viekö suru ja kauhu, kun risti onkin oman äidin?
Kiroaako hän sittenkään maailmaa?
Kuinka suorana hän seisoo?
Oih! Korona! Korona!
Huudan ekstaasissa kuin kauniin naisen nimeä.
Lasten mieliin syöpyy ihana kysymys;
"Missä onkaan elämäni ääriviivat?"
Mihinkä ne eläessäs ulotat?
Yletätkö kuoleman ylitse?
Vai makaatko lahoavana jo kadulla?
Onko sielusi pelkkää sekamelskaa?
Nokkivatko katujen korpit sinut kokonaan?
Käyköön kato!
Aah! Neiti Korona, Korona!
Viheliänen vitsaus, aina olet tervetullut!
-Hullun kanan kaakatukset ja
madonreijän etsimiset
Ah, hienoa tekstiä.
Eilen hymysuin katselin säilykkeiden, vessapaperin ja pyykinpesuaineiden menekkiä ja kuvittelin siihen visioon jotakin ekstaattisen nopeatempoista blastbeattia.
Kieltämättä myös omassa psyykeessä on kanan kaakatus soinut, mutta tästä tekstistäsi saan jotakin syvää rauhaa ja palaan lukemaan sitä taas myöhemmin uudestaan.