Meditaatio

[Wytch]

Oma meditaationi on päivittäistä, zazen tyyppistä hengitys meditaatiota, vaikkei minun tarvitse enää tietoisesti laskea hengitystä tai keskittyä siihen. Tämä on minun tukijalka jonka avulla pysyn selväpäisenä niin arki kuin henkisessä elämässä ja koen, että se on jotain, jota minun tulee tehdä vähintään kaikkien henkisten harjoitteiden alussa, jollei jopa niiden jälkeen, riippuen harjoitteesta.

Aloitin vähän aikaa sitten intensiivisemmän harjoituksen mutta huomaisin juuttuvani mielentilaan jossa halusin vain syvemmälle ja syvemmälle ja muutuin ärsyyntyneeksi ja vittuuntuneeksi jos tuntui, että meditaatio tai harjoite epäonnistui. Nyt palasin kevyempään selvittämään päätäni asian suhteen ja toivon mukaan löytämään hyväksynnän sille, että asiat etenevät omaa tahtiaan ja omalla painollaan ja ettei näitä asioita voi pakottaa.

[Nefastos]

Oma meditaationi on päivittäistä, zazen tyyppistä hengitys meditaatiota, vaikkei minun tarvitse enää tietoisesti laskea hengitystä tai keskittyä siihen. Tämä on minun tukijalka jonka avulla pysyn selväpäisenä niin arki kuin henkisessä elämässä...

Tästä tuli taas mieleen se, että vaikka oma temperamenttini & elämäntapani (joista sitten seuraa se miten energian kulkevat & hermot & mieli käyttäytyvät) tekevät melkein mahdottomaksi perinteisen meditoimaan istumisen, oma tapani käyttää systemaattisesti Azazelin Ruusukon rukousmietiskelyä vastaa aika pitkälti fyysisesti hiljentyvää, ei-tekevää meditaatiokäytäntöä. Tiettyjä rytmisiä kaavoja toistavat ääneen lausutut rukoukset/loitsut vastaavat hiljentyvää pranayamaa hengityksen säännöttämisessä, mieli fokusoidaan samalla tapaa abstrakteihin merkityssisältöihin, &c.

Myös minä huomaan tuon saman, että jos joudun syystä tai toisesta pitämään pitemmän tauon rukousharjoituksistani, se näkyy heti negatiivisesti henkiseen hyvinvointiini. Koen rukousmietiskelyn ikään kuin näkymättömän ruumiin valmistamis- tai muokkausprosessina, jolla on omalla tasollaan yhtä "konkreettisia" vaikutuksia kuin lasinpuhalluksella tai kuvanveistolla meidän maailmassamme. Meditointi on itsessään neutraalia, joten tekijän taidon varaan jää määritellä, mihin suuntaan se ihmisen henkisyyttä vie. Myös "paha meditointi" olisi hyvinkin mahdollista.

[Wytch]

oma tapani käyttää systemaattisesti Azazelin Ruusukon rukousmietiskelyä vastaa aika pitkälti fyysisesti hiljentyvää, ei-tekevää meditaatiokäytäntöä.

Mielestäni tuon rukousmietiskelyn voi yhtä hyvin laskea meditaatioksi siinä missä ns. perinteisemmät hengitys/istumis meditaatiot, molempia kuitenkin yhdistää se, että keskitetään ajatukset johonkin tiettyyn asiaan, oli se sitten rukous, rukousnauha tai hengitys ja näin pystytään olemaan nykyhetkessä eikä ajatukset jatkuvasti juokse omaa rataansa. Tai näin ainakin minulla, en voi väittää tietäväni miten sinun kohdallasi on.

Meditointi on itsessään neutraalia, joten tekijän taidon varaan jää määritellä, mihin suuntaan se ihmisen henkisyyttä vie. Myös "paha meditointi" olisi hyvinkin mahdollista.

Minusta tuo neutraalius on meditaation hienoin puoli sillä se tekee siitä todella hyvän pohjan niin eksoteeriselle kuin esoteeriselle elämälle, tukipilarin johon voi aina tukeutua ja jonka kautta maadoittaa itsensä takaisiin todellisuuteen. Itselle meditaatio tuo juurikin mielen hiljentymistä, tyhjenemistä ja olemassaolon palautumista täysin nykyhetkeen. Mieli ei enää juokse omiaan pohtimassa tulevaa tai mennyttä vaan on kiinni nykyisyydessä, se on tyyni ja rauhallinen ja tämän takia voi tutkia asioita paljon objektiivisemmin kuin tunnehelvetin myllerryksessä.

Pahasta meditoinnista en osaa sanoa, en tiedä voiko meditaatiolle antaa tuollaista arvopohjaista määritelmää. Toki voi vaikuttaa mihin keskittyy, varmasti jonkinlaista psykologista eroa löytyy siitä, keskittyykö esimerkiksi itsensä ja muiden pyytteettömään rakastamiseen vai keskittyykö vihaan ja väkivaltafantasioihin.

[obnoxion]

Koen rukousmietiskelyn ikään kuin näkymättömän ruumiin valmistamis- tai muokkausprosessina, jolla on omalla tasollaan yhtä "konkreettisia" vaikutuksia kuin lasinpuhalluksella tai kuvanveistolla meidän maailmassamme.

Minusta tämä on valtavan oleellinen tekijä rukouksessa.

Myös minä huomaan tuon saman, että jos joudun syystä tai toisesta pitämään pitemmän tauon rukousharjoituksistani, se näkyy heti negatiivisesti henkiseen hyvinvointiini.

Samoin. Itse rukoilen päivittäin, ja käytän aina yhteisiä tähtihymnejämme. Rukouselämä on minulle theurgiaa jamblikholaisessa merkityksessään, jolloin sille on olennaista yhteisöllisyys. Yhteiset rukouskaavat yhdistettynä aidon veljeyden mahdollisuuteen mahdollistavat theurgian ainutlaatuisella tavalla.

Oma meditaationi on päivittäistä, zazen tyyppistä hengitys meditaatiota, vaikkei minun tarvitse enää tietoisesti laskea hengitystä tai keskittyä siihen.

Zazen-tyyppinen meditaatio on minulle hyvin rakasta. En ole sitä vuosiin harjoittanut, ja ikävöin sitä usein. Itse rukoilen yleensä hiljaa jonkin askareen yhteydessä, ja meditoin minkä pystyn esimerkiksi kävellessäni töihin. Rukous on tavallaan muuttunut kuin sarjaksi suun muodostamia merkkieleitä, sillä yleensä liikutan vain huuliani ilman että päästän ääntäkään. Rukous on minulle hyvin yksityinen asia, ja rukoilen ääneen vain ollessani yksin tai samalla tavalla rukoilevien seurassa.

Kun joskus voin taas palata istuvaan mietiskelyyn ja hengityksen seuraamiseen, luulen että en pysty jatkamaan aivan siitä mihin joskus jäin. Mutta silti vuosienkin jälkeen, jos ehdin muutaman kerran vuodessa todella meditoimaan, se on aina uskomatonta. Säännöllinen meditaatio on varmasti se yksi asia joka on eniten ylittänyt odotukseni elämäni aikana. Tuntuu että sen mahdollisuuksia on mahdotonta yliarvioida.

[Wyrmfang]

Meditointi on itsessään neutraalia, joten tekijän taidon varaan jää määritellä, mihin suuntaan se ihmisen henkisyyttä vie. Myös "paha meditointi" olisi hyvinkin mahdollista.

Pahasta meditoinnista en osaa sanoa, en tiedä voiko meditaatiolle antaa tuollaista arvopohjaista määritelmää. Toki voi vaikuttaa mihin keskittyy, varmasti jonkinlaista psykologista eroa löytyy siitä, keskittyykö esimerkiksi itsensä ja muiden pyytteettömään rakastamiseen vai keskittyykö vihaan ja väkivaltafantasioihin.

Tuollainen olisi räikeä esimerkki selkeästi epäeettisesti motivoituneesta meditaatiosta, mutta luulen Nefastoksen tarkoittaneen jotain yleisempää. Meditaatiohan on tosiaan vain huomion keskittämisen harjoitus. Toimiakseen henkisen kehityksen välineenä täytyy harjoittajan pitää jatkuvasti mielessä ideaali, mihin harjoituksella lopulta pyritään. Tässäkin voi mennä vikaan, sillä tietoinen ideaali ei ole aina todellinen motivaatio. Ei ole esimerkiksi lainkaan harvinaista se, että ns. henkinen herääminen tapahtuu kärsimyksen kautta, joka johtaa misantropiaan ja eskapismiin. Meditaatiolla voi tällaisessa tilanteessa helposti ruokkia omaa eristyneisyyttään ja ylemmyydentunnettaan, jonka jälkeen voi olla jossain pisteessä liian vaikea enää kohdata sitä tosiasiaa, että olisikin pitänyt keskittyä vaikkapa ihan tavalliseen sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Vika ei tietenkään ole ollut menetelmässä itsessään, vaan motivaatiossa ja taidossa "käyttää oikeaa avainta oikeaan aikaan".

[Wytch]

Meditointi on itsessään neutraalia, joten tekijän taidon varaan jää määritellä, mihin suuntaan se ihmisen henkisyyttä vie. Myös "paha meditointi" olisi hyvinkin mahdollista.

Pahasta meditoinnista en osaa sanoa, en tiedä voiko meditaatiolle antaa tuollaista arvopohjaista määritelmää. Toki voi vaikuttaa mihin keskittyy, varmasti jonkinlaista psykologista eroa löytyy siitä, keskittyykö esimerkiksi itsensä ja muiden pyytteettömään rakastamiseen vai keskittyykö vihaan ja väkivaltafantasioihin.

Tuollainen olisi räikeä esimerkki selkeästi epäeettisesti motivoituneesta meditaatiosta, mutta luulen Nefastoksen tarkoittaneen jotain yleisempää. Meditaatiohan on tosiaan vain huomion keskittämisen harjoitus. Toimiakseen henkisen kehityksen välineenä täytyy harjoittajan pitää jatkuvasti mielessä ideaali, mihin harjoituksella lopulta pyritään. Tässäkin voi mennä vikaan, sillä tietoinen ideaali ei ole aina todellinen motivaatio. Ei ole esimerkiksi lainkaan harvinaista se, että ns. henkinen herääminen tapahtuu kärsimyksen kautta, joka johtaa misantropiaan ja eskapismiin. Meditaatiolla voi tällaisessa tilanteessa helposti ruokkia omaa eristyneisyyttään ja ylemmyydentunnettaan, jonka jälkeen voi olla jossain pisteessä liian vaikea enää kohdata sitä tosiasiaa, että olisikin pitänyt keskittyä vaikkapa ihan tavalliseen sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Vika ei tietenkään ole ollut menetelmässä itsessään, vaan motivaatiossa ja taidossa "käyttää oikeaa avainta oikeaan aikaan".

Aivan. Kiitos selvennyksestä

[Kenazis]

Ns. Pahasta meditaatiosta voi ajatella kaksi eri versiota:
1) Meditaatioharjoitus, jonka avulla tarkoitus edistää pahantekoa
2) Meditaatioharjoitus, joka on väärin valittu temperamenttia ja tilannetta ajatellen

Näistä ehkä ensimmäinen on ns. pahaa ja jälkimmäinen ehkä enemmänkin tiedon puutetta.

Ensimmäiseen kohtaan voidaan ajatella esim. Breivikin touhut ja mahdollisesti eräät "satanistiset rituaalit". Toiseen taas sellaiset, joissa ylivilkas henkilö tekee jotain energisoivaa pranayama-meditaatiota tai toisaalta henkilö, jolle "ongelma" on aikaansaamattomuus, väsymys jne. tekee pelkästää rauhoittavia harjoituksia. Nuo kaksi kohtaa tosin on aika turhiakin erottaa, sillä ensimmäisen voi aina nähdä olevan persoonaan suhteutettuna väärä metodin valinta.

[obnoxion]

Esimerkki pahasta meditaatiosta lienee myös tämä: Ystäväni yritti saada tahdonvoimalla aiheutettua itselleen rytmihäiriön (älkää kysykö mistä ihminen keksii kaikki päähänpistonsa). Hän onnistui, ja sai samalla kiusallisen vaivan joka jatkui muistaakseni toista vuotta.

[Einheri]

Esimerkki pahasta meditaatiosta lienee myös tämä: Ystäväni yritti saada tahdonvoimalla aiheutettua itselleen rytmihäiriön (älkää kysykö mistä ihminen keksii kaikki päähänpistonsa). Hän onnistui, ja sai samalla kiusallisen vaivan joka jatkui muistaakseni toista vuotta.

Nooh, toivottavasti hän oppi tästä kokemuksestaan jotain arvokasta. -Terveyshaitat ovat tietysti valitettavia.
Haluaisin ajatella useimpien ihmisten osaavan kantaa vastuunsa omista teoistaan, vaikka nämä teot saisivatkin joskus ei toivottuja piirteitä.

Olen itse muutama vuosi taaksepäin harjoitellut pulssini alaslaskemista meditaation avulla ja tämän perusteella uskoisin, että itselleen rytmihäiriön saaminenkin on mahdollista.
Sydämen sykkeeseen vaikuttaminen onnistuu kohtalaisen helpostikin rentoutumisen ja rauhallisen hengityksensäätelyn keinoin.

Muistakaa siis olla varovaisia.

[Benemal]

älkää kysykö mistä ihminen keksii kaikki päähänpistonsa)

Päähänpistojen alkuperän jäljitys, ei ole ainakaan minulta ihan vielä onnistunut. Onneksi impulsseja voi vastustaa.