Samaistun Thelithizin kirjoitukseen ja ajatuksiin voimakkaasti sillä erotuksella, että pienempänä kalastelin, opettelin ahvenen fileerausta ja tutkin eläviä olentoja, kuten puutarhasammakoita hyvin kyseenalaisella tavalla.
Pyörällä ajaessa, ei voi millään välttyä ajamasta tietä ylittävien kotiloon pukeutuneiden etanoiden päältä.
Tuulilasiin pakostakin liimautuu satoja hyönteisiä, kun autoa ajaa mutta toisaalta myös maanteillä musertuneen ja elottoman oravan tai jäniksen näkeminen ei ole mitenkään poikkeavaa.
Huoneiston vangiksi joutuneen perhosen päästäminen ulkoilmaan johtaa siihen, että onnekkain lintunen nappaa sen saaliikseen. Tätä elämä on pohjimmiltaan hyvinkin paljon.
Nefastos kirjoitti:
En usko (okkulttisessa työssä) darwinistiseen luontoon, jossa heikommat karsitaan. Päin vastoin koen, että heikommat - puhun erityisesti lajipiirteistä - kuuluvat vahvempien suojelukseen; jopa niin, että saadaksemme itse (okkulttisessa työssä) oikeuden ja mahdollisuuden "vahvempien suojelukseen", meidän on itse tällainen autetuksi tulemisen oikeus & mahdollisuus vastaavalla työllä heikompiin veljiimme (tässä eläimet) nähden hankittava.
En väitä etteikö käsitys heikompien veljien suojelusta ja auttamisesta olisi kaikilta osin ylin mahdollinen, mutta "eläin-ihminen" sisälläni tahtoisi ajatella, että jokainen toistaan isompi olento nielee aina toistaan pienemmän olennon itselleen energiaksi. Eikä ole muuta kuin tämä.
Olen ymmärtänyt, että ihmiskeskeisessä ja vanhemman grimoire-perinteen okkultistisessa työssä ihminen nähdään kaiken keskuksena, ikään kuin Jumalan sijaisena tai itse jumaluutena ja hänen ympärillään on sitten voimat joita hallita ja käskeä.
Asian voisi nähdä tietysti hyvin toiseltakin kantilta.
Näen tämän ihmiskeskeisen -ajattelun vaarallisena oikeuttaa omat tekonsa, siten onkin suotavaa ajatella näin:
Nefastos kirjoitti:
Tämän keskustelun nimi painottaa eläinten kohtelun pohtimista, ja tuohon asiaan koen vastauksen olevan, että armoillamme olevan olennon kohtelu ei saa pohjata sille, mitä me tarvitsemme, vaan mitä tuo toinen tarvitsee.
Päädytäänkö lopulta kuitenkin siihen lopputulokseen, että "ihminen subjektiivisesti on se oma mittarinsa" jolla maailmaansa katsoo ja sen jälkeen kaikki ikäänkuin on vain tasapainottelua tämän ja sen "oivalluksen" välillä, että muilla luoduilla kenties myös ihmisillä on tämä "darwinistinen - syö tai tule syödyksi" -ajatus aina toimintansa taustalla?
Loppuun sitten vielä tämä Kenazisin mainitsema "sairas psykologinen projisaatio", jonka omakohtaisesti todistin.
Mökillä tavanomaista poikkeavasti esiintyi runsaammin kyykäärmeitä ja eräs kaunis päivä sellainen ilmestyi puolen metrin päähän koirastamme pää pystyssä. Siinä samassa tempaisin ilmakiväärin ja hyvin vaivalloisen suorituksen jälkeen päätin maassa mutkittelevan kyyn elämän. Vaan jollain tavalla kyy silti tuli uneeni nukkuessani.
En muista tarkkaan mitä käärme sanoi, mutta olin sängyssäni ja kyy siinä vierelläni ja keskustelimme tästä tapauksesta. Kyy vaikutti hyvin tietoiselta olennolta. Kokemus oli hyvinkin vahva, vaikka uni olikin ja näin ollen on muuttanut suhtautumistani elollisten olentojen vahingoittamiseen ja tappamiseen .
