Henkisen polun kaukainen päämäärä voisi olla tuo nirvânaksi kuvattu yhtyminen johonkin niin suureen alkuytimeen, että se ylittää käsityskyvyn ja sen vuoksi en ajattele siitä juuri ollenkaan. Tässä elämänkierron suuressa pyörässä koen kohdallani valtavana harppauksena sen, että olen herännyt tavallisen tallaajan unestani ja tullut Tietoiseksi. Fra Obnoxionin tavoin koen tästä tietoisuudesta kiitollisuutta ja syvää onnellisuutta.
Tietoisena maagikkona eläminen on tässä maailmassa sekä siunaus että kirous. Tätä heräämistä ja uudella tavalla näkemistä kun ei voi pyyhkiä pois. Se ajaa eteenpäin, se pakottaa menemään loppuun asti, vaikka matkan varrella on karille mennyt pari työpaikkaa ja sukulaisuus- sekä ystävyyssuhteita. Se mitä tämä henkinen työ ja rehellisyys antaa, on jotakin paljon arvokkaampaa. Tähän sopisi seuraava runo:
https://www.youtube.com/watch?v=k6_QUhUPrF4
Henkisellä tiellä jotenkin hahmotettavissa oleva päämäärä on mahdollisimman täydellinen maagikko, itsensä muistanut ja uudelleen tietoisesti luonut ihminen. Ehkä lopputulos on jotakin ihmisyyttä suurempaa, jumalallista, kirkastunutta. Tällä matkalla apuna on onneksi maagisia järjestöjä ja veljeskuntia, joissa pystyy yhdessä veljien kanssa käymään läpi tätä vaativaa prosessia ja pilkkomaan sitä osatavoitteisiin. Toinen mentoroi toista, osa kyseenalaistaa, osa peilaa sinua, monet kannustavat ja kehittävät sinua matkallasi, jossa tavoitteemme on yhteinen.
Tällä matkalla mulla on eväslaukussa Rakkaus, Totuus, Oikeat teot, Tahto ja Usko. Näen myös horisontissa itseni sellaisena joksi haluan tulla. Otan tästä kuvasta kiinni ja pyrin tietoisesti sitä kohti. Kun olen taas piirun verran lähempänä, huomaan horisontin paenneen ja tavoite-itseni muuttuneen taas hieman erilaiseksi (mikä on luonnollista, kun ymmärryksen kasvaessa myös potentiaali kasvaa ja tavoite päivittyy). Tärkeätä on seurata tätä kehityskaarta tietoisesti ja kriittisesti, tsekkaillen edetäänkö Tahdon alla eikä lipsuen mielihaluihin, jotka näkisin sinä tuulen mukana heilumisena.
Konkretisoin tätä itsekehityshässäkkää nostamalla pari kertaa vuodessa (talvipäivänseisauksena ja kesäpäivänseisauksena) maljan skandinaavisessa blot-hengessä ja asettamalla konkreettisia tavoitteita tulevalle kuudelle kuukaudelle. Samalla voi kippistää hunajasimaa ja kehua itseään niistä asioista, jotka ovat toteutuneet viimeisten kuukausien aikana. Eli kiitosta, rakkautta ja ennen kaikkea armoa itselle tällä vaativalla matkalla. Alun perin maljan idean poimin Tapio Kotkavuoren Karhun Malja –riitistä. Hänen versiossa maljaa juodaan kolme kierrosta: kehon malja, persoonan malja ja psyyken malja. Käytän tätä kaavaa mukaillen ja yleensä nostan maljat/lupaukset fyysisessä todellisuudessa toimimiselle ja henkisen elämän tavoitteille.
Esimerkiksi viime vuoden aikana teemani vuodelle oli Rakkaus. Halusin tutkia ja ymmärtää rakkautta monesta eri näkökulmasta. Vuoden aikana ahjossa kärysi ensin avioliitto, joka ei kestänytkään rehellistä tarkastelua rakkauden valossa. Ero rysäytti elämässä isoja muutoksia aikaan, mutta samalla ystävyyssuhteissa sain kokea todellista myötätuntoa ja rakkautta. Muitakin rakkauden muotoja ja sävyjä kolusin vuoden aikana läpi aina runoudesta erotiikkaan. Vuoden loppu toi kuitenkin elämääni ihan yllättävän rakkauden, joka summasikin tämän kierroksen loistavasti <3 Kokematta on vielä lapsen synnyttäminen ja sen kautta äidinrakkaus, mutta ehkä sekin tulee ajallaan…
Koen vihkimystyön holistisesti, joten näen kaiken elämän ja arjen valinnat osana henkistä kulkemista. Yksi tavoitteistani on laajentua ja rikkoa rajoja. Tätä olen toteuttanut kiipeämällä vuorilla Sveitsissä, kitumalla autiomaassa Afrikassa ja rikkomalla lakia venäläisessä kirkossa. Tempausten jälkeen on taas hyvä palata omaan keskukseen ja integroida koetut vahvat tunteet itseensä. Tärkeä asia on tehdä konkreettisia tekoja tässä maailmassa, auttaa heikompia ja herätellä joitakin ihmisiä.
Paljon jäi sanomatta, mutta tästäkin tuli pitkä selostus.
Tsemppiä kaikille omiin tavoitteisiinne ja Työhönne!
