Kavi, täytyy myöntää, etten muistaakseni ole koskaan nähnyt yhtäkään Tarkovskin elokuvaa. Välillä on käynyt mielessä, että virittäisin elokuvaharrastuksen tulille, mutta toistaiseksi se on vielä jäänyt. Olen haaveillut joskus elokuvien ympärille rakennetusta keskustelupiiristä.
Nefastos wrote: ↑Thu Apr 15, 2021 8:54 pm
Henkilökohtaisesti kuolemanjälkeiseen tilaan uskovana koenkin, että ihminen kuolemansa jälkeen "muuttaa sisäiseen taloonsa" ...eli itselleen elämänsä aikana valinnoillaan kehkeyttämäänsä astraalimuotoon.
En olekaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että tämä taloanalogia toimii osuvasti myös kuolemanjälkeisen tilan yhteydessä. Mutta näinhän se on, olemme laskeneet tuon tilan perustukset ja niille rakennamme (enemmän tai vähemmän tietoisesti) elämämme aikana. Jokainen teko ja tekemättä jättäminen on omanlaisensa tiili lisää tuohon taloon.
Tämä vie ajatukset tähän taloon missä ns. valvetietoisuudessa elän. Olen rakastanut tässä(kin) talossa erityisesti sitä, että täällä on asuttu ennen minua, ennen syntymääni. Kuoriessani muovitapettia seinistä sain melkein uskonnollista tyydytystä siitä, että tapetit, joita kyseisen kerroksen alta paljaistui, olivat näkyneet viimeksi jollekin, joka nyt on jo kuollut. Samantapaista uskonnollista tyydytystä saan siitä, että tänne ajatuksellani, sydämelläni ja isoilla rahoillani valitut tapetit tullaan joskus peittämään tai repimään toisten rakennusmateriaalien edestä. Että jokainen rakastamani yksityiskohta tässä talossa on ehkä täysin merkityksetön tai ruma jälkeeni tuleville. Ja mielestäni tämä on kaunein ajatus, joka ei lainkaan vähennä, vaan lisää taloa kohtaan tuntemaani rakkautta ja haluani rakentaa tätä nyt. Ajatus siitä, että rakentamani talo hajoaa ja rakennetaan uudelleen toiseksi, on lohdullinen. Talon entinen isäntä kuoli huoneeseen, joka on tällä hetkellä kuopuksen makuuhuone. Voin nähdä myös itseni vanhenemassa täällä ja kuolemassa tänne. Alakertaan olen tarkoituksella jättänyt paljon entisen isännän esineitä paikalleen, koska se on keinoni kokea yhteyttä häneen ja osoittaa, että tiedän talon olevan yhteinen. Kuitenkin olen tehnyt selväksi, että asutan tätä keskikerrosta talon ainoana nykyisenä asukkaana. Tiedän tämän järjestelyn helpottavan myyös häntä. Kun aikaa kuluu, siirrän hänen tavaransa luultavasti kellaristakin pois, jos elän itse niin pitkään.
Epävarmaa on, minkälaista kuolemanjälkeisen elämän taloa tämän maallisen asumuksen tuukaaminen rakentaa. Kysyin joskus sielultani (sen palattua ruumiiseen), mitä se tahtoi ja se vastasi tahtovansa "rakentaa kodin maan päälle". Tämä talo on tuon tahdon eräs ilmaus. Mietin silti, kuinka monta Jemenin nääntyvää lasta näihin seinäpapereihin laitetuilla rahoilla olisi ruokittu. Sen asemesta ostin paperia, johon on painettu käsiteloin perhosia ja kukkia. Ei minulle ole lainkaan selvää, mikä tai kuka oli se, kenen tahto tämä oli - ja johdattiko hän minua lähemmäs oikeaa kotiani vai kauemmas siitä? Eikö yksi kuumottavimmista seikoista olekin, että kuolemanjälkeisen kotimme luonne paljastuu meille vasta rajan tuolla puolen? Itse odotan jännityksen, kauhun ja innostuksen vallassa.