Benemal wrote:Onneksi impulsseja voi vastustaa.
Tässä tullaankin siihen, miksi meditoimaan istuminen on jo lähtökohtaisesti värittynyttä toimintaa. Jos lähden vastustamaan (siis ei puhdistamaan vaan suoraan torjumaan) inspiraatiota, uskon siis tietäväni mikä oikein & mikä ei. Tämä johtaa eräänlaiseen paradoksiin koko meditaation idean suhteen: pyrkimyksenä on torjua vaikutelmia, mutta vaikutelmien torjuminen perustuu aiempien vaikutelmien totena pitämiseen. Meditaatioakti on siis uskonakti.
Eikä siinä mitään pahaa olekaan. On todellakin aika pätevä työhypoteesi, että inspiraatio rytmihäiriön aiheuttamiseen on kielteinen, & kannattaa jättää toteuttamatta. Tämä jokaisen meditaation taustalla oleva perusarvottaminen on kuitenkin asia, jota ei välttämättä aina ymmärretä: että alkaessamme noudattaa vaikka kuinkakin ateistista terminologiaa käyttävää meditaatiokaavaa (paljaimmillaan esim. hengityksen tarkkailu), meillä on jo olemassa mielessämme aika selkeä, joskin usein piilotajuinen kaava tiettyyn maailmankuvaan. Meditaatiossa kokemamme vaikutelmat on siten teoriassa redusoitavissa niihin, joita siihen itse tuomme, samalla tapaa kuin unessa nähdyt voidaan redusoida valvetilan vaikutelmien prosessoinniksi alitajunnan ehdoilla.
Tämä voi vaikuttaa turhantarkalta nipottamiselta, mutta ainakin omalla kohdallani ongelma on akuutti. En kerta kaikkiaan pysty luottamaan siihen, että esimerkiksi buddhalainen mietiskelymalli olisi itselleni sopiva antamaan maailmasta oikeanlaista kuvaa: se on luotu antamaan maailmasta buddhalaisesti korrekti kuva. Sama koskien Patanjalin joogameditoinnin kirjaimellista tulkintaa, & kaikkia muitakin malleja. Maailma rakentuu meille sen varassa kuinka sitä tarkastelemme: objektiivista maailmaa erillään tarkastelijan omasta näkökulmasta ei mielestäni ole lainkaan olemassa, ei meditaatiossa sen enempää kuin muutenkaan. Mietiskely voi auttaa karistamaan mielen ulointa, hysteeristä tai neuroottista tai vain arkista kerrosta, mistä seuraa rauhan & kirkkauden tila - mutta millaisen rauhan & kirkkauden, se määräytyy meditaatiotekniikasta. Kun operoidaan mieltä näin järjestelmäasetuksista käsin (esim. hengitys tai aistimusdeprivaatio, puhumattakaan aktiivisesti luoduista mielikuvista), hyvinkin pienillä tekniikkaeroilla on heti huomattavia vaikutuksia lopputulokseen.