Maailmalla tapahtuu

[Smaragd]

Ilmeisesti arvostus vanhaa arkkitehtuuria kohtaan on suht yleinenkin ilmiö eikä rajaudu välttämättä kovinkaan painokkaasti omaan sosiaaliseen kuplaani: https://yle.fi/uutiset/3-12493025

Uskoisin ilmiön kulkevan jossain määrin rinnakkain okkultismista kiinnostumisen aaltoiluihin kulttuurissa. Okkultismi ohjaa ihmistä lähemmäksi alitajuntaa, symbolien ja myyttien kieltä. Näiden virtausten voidaan havaita olevan läsnä kyseisten aikojen taiteessa. Arkkitehtuurin kohdalla voimme havaita tarvetta koristaa rakennuksia mytologisin hahmoin tai kenties jostain animismiin kurottavista aavistuksista kumpuavin ideoin. Olen esimerkiksi Helsingissä ihaillut lepakkohahmojen koristamia taloja, joissa nuo eläinkuvat ilmentävät tyylitellyssä ilmaisussaan niiden taustalla lymyävää henkeä ja ideaa enemmän, kuin jotain kylmää anatomista tarkkuutta.

Tässä mielessä näen esim. ateistiset kaudet niin yksilöiden kuin kulttuurienkin sieluissa pyrkimyksinä harjoittaa konkretiaa, tietoista mieltä, maadoituskykyä, älyn tarkkuutta jne. Sellaista vaihetta läpikäyvä kulttuuri saattaisia lähestyä eläinkoristeita suunnasta, missä niiden asettaminen julkisivuun olisi yleensä hupsua ja naiivia. Sellaisessa virittäytyneisyydessä suhde eläimiin ruukaa painottua enemmän henkilökohtaisen lemmikkisuhteen, tms. "hyötysuhteen" puolelle eikä sellainen yksinkertaisesti kuulu julkisten rakennusten julkisivuille. Tästä perspektiivistä katsottuna joidenkin protestanttisten kirkkojen riisutumpi tyyli on askel sitä 1900-luvun laajempaa ateismia, josta kulttuuri on jo pitkään haikaillut pois, kaivaten arkkitehtuurinkin löytävän juurensa selkeämmin laajemmista traditioista kuin ateismin ja nihilismin juurettomuudesta tai yksijuurisuudesta, joka pyrkii vain referoimaan kulttuurivirtauksia sellaisina kuin ne on virallisesti nimetty historiankirjoihin (taiteen virtaukset irrallaan niiden takana syvemmin lymyävistä idealistisista ja hengellisistä kokonaisuuksista). Kuitenkin vaikuttaa positiiviselta että artikkelissa haastatellut arkkitehtiopiskelijat tunnistavat jossain määrin tarpeen myös tunnustaa tuon 1900-luvun rakennusten ilmaisemien sielunvaiheiden oleellisuuden, vaikka ne onkin kulttuurin tasolla edennyt liian pitkälle umpikujien eksytykseen. Moinen tunnustus kuitenkin voi kantaa sellaista eteenpäin kehkeyttävää hedelmää sielussa, ettei moiseen eksytykseen tarvitsisi uudelleen palata, vaikka haastateltavat itse vaikuttavat pitävän sitä mahdollisena ja kenties neutraalina asiana. Itse pitäisin sitä tragediana ja regressiona.

[Nefastos]

YLE: Salman Rushdie on elänyt suuren osan elämästään piilossa 33 vuotta sitten annetun tappokäskyn takia – tätä tarkoittaa islamin fatwa

Perjantaina puukotettu kirjailija Salman Rushdie on elänyt suuren osan elämästään piilossa sen jälkeen, kun Iranin ajatollah eli ylin uskonnollinen johtaja Khomeini vuonna 1989 antoi häneen liittyvän fatwan. (...) Rushdien kohdalla fatwan sisältönä oli tappokäsky. Heikki Palvan mukaan yksittäisten lain tulkitsijoiden kirjailijoille langettamat periaatteelliset kuolemantuomiot eivät ole islamilaisissa maissa harvinaisia. Rushdien fatwasta poikkeuksellisen tekee se, että sen antaja liitti lausuntoonsa myös rangaistuksen toimeenpanokehotuksen. Fatwan voi peruuttaa ainoastaan sen antaja, joka Rushdien tapauksessa on jo kuollut. (...) Iranin johtajat eivät ole vielä kommentoineet tapausta, mutta maan ultrakonservatiivisissa lehdissä hyökkääjää on ylistetty. – Bravo tälle urhealle ja velvollisuudentuntoiselle miehelle, joka hyökkäsi tämän luopion kimppuun, julisti Kayhan-lehti uutistoimisto Reutersin mukaan.

[Kenazis]

YLE: Salman Rushdie on elänyt suuren osan elämästään piilossa 33 vuotta sitten annetun tappokäskyn takia – tätä tarkoittaa islamin fatwa

Perjantaina puukotettu kirjailija Salman Rushdie on elänyt suuren osan elämästään piilossa sen jälkeen, kun Iranin ajatollah eli ylin uskonnollinen johtaja Khomeini vuonna 1989 antoi häneen liittyvän fatwan. (...) Rushdien kohdalla fatwan sisältönä oli tappokäsky. Heikki Palvan mukaan yksittäisten lain tulkitsijoiden kirjailijoille langettamat periaatteelliset kuolemantuomiot eivät ole islamilaisissa maissa harvinaisia. Rushdien fatwasta poikkeuksellisen tekee se, että sen antaja liitti lausuntoonsa myös rangaistuksen toimeenpanokehotuksen. Fatwan voi peruuttaa ainoastaan sen antaja, joka Rushdien tapauksessa on jo kuollut. (...) Iranin johtajat eivät ole vielä kommentoineet tapausta, mutta maan ultrakonservatiivisissa lehdissä hyökkääjää on ylistetty. – Bravo tälle urhealle ja velvollisuudentuntoiselle miehelle, joka hyökkäsi tämän luopion kimppuun, julisti Kayhan-lehti uutistoimisto Reutersin mukaan.

Itse olen ratkaissut suhteeni Islamiin niin, että en halua koskea siihen oikein millään tavalla. Löytyy paljon kai hyvääkin (mm. Sufismi), mutta maailmassa on niin paljon mielenkiiintoista tutkittavaa, että paljon jää tutustumatta vaikka haluaisi. Olen tietoisesti jättänyt Islamin pois ikään kuin omana vastauksena kaikkeen regressioon ja tuhoon, jota se kylvää.

[Smaragd]

Heikki Palvan mukaan yksittäisten lain tulkitsijoiden kirjailijoille langettamat periaatteelliset kuolemantuomiot eivät ole islamilaisissa maissa harvinaisia.

Nähdäkseni tässä ilmenee se perustavanlaatuinen ongelma uskonnon sekoittamisessa maalliseen valtaan. Pyrintö menee silloin väistämättäkin vähintään sivusuuntaiseksi ja näissä tappotuomioissa se on jo suoranaisen alaspäistä, mikä on tietysti sanomattakin selvää. Mitään todella henkistä (ylöspäistä kehitystä) tässä ei saavuteta, ainoastaan siirretään todellisten henkisten haasteiden kohtaamista tulevaisuuteen. Tällainen pyrintö on siis ainoastaan jonkin aspektin (naiivia ja ainoastaan väliaikaista) piilottamista maailmasta. Piilotetaan jotain mihin ei kyetä löytämään rakentavaa suhdetta. Koska myöskään mitään uskontoa ei voida vain piilottaa mihinkään niin soisin kyllä kiireen vilkkaa islamin sisältäkin löydettävän laajemmissa määrin varmoja askelia käsien yhdistämisen työhön ja toiseuden kunnioittavaan kohtaamiseen.

On huomattavaa että uskonnollinen kirjo tietysti painottuu tuossa kursivoimassani kohdassa, jossa todetaan yksittäisten lain tulkitsijoiden langettamat kuolemantuomiot yleisiksi ja siitä onkin hyvä lähteä käsittelemään tätä ampiaispesää. Tällaisia yksilöllisiä tulkitsijoita varmasti aina riittää sitä mukaan kun moisia mielivaltaisia lakeja, kuten tappotuomioita, otetaan kulttuurissa ja uskonnollisissa ryhmissä käyttöön kirjaimellisesti tai edes harkintaan varteenotettavina vaihtoehtoina.

Tässä voidaan yhdeksi merkittäväksi sielun haasteeksi osoittaa myös maskuliinisen rajaavan, järjestävien voimien huutava epätasapaino. On lukuisia tapoja, ja tasoja, joissa pyrkiä löytämään tasapainoon näiden voimien kanssa ja tarkka havainnoitsija voikin huomata tietynlaisia virtauksia ilmenevän maailmassa erilaisten polaarisuuksien yhdistämisen ja eriyttämisen suhteen, joista suuri osa, tai ehkä jopa joka ikinen, tosin on vain alkemiallisen yhdistämistyön tiettyjä vaiheita kivettyneinä omiksi ideologioikseen. Tässä työnvaiheiden kirjossa tunnistan myös selkeästi sen maskuliinisen huutavan tarpeen järjestää asioita, kun ne on päästetty niin pahasti menemään sekaisin, esimerkiksi huumaantuneena emansipaation vaiheesta. Mutta siltikin koen, että tästä maskuliinisuuden perspektiivistä minun on kunnioitettava tuota emansipaation tarvetta yhtenä osana kokonaisuutta. Voi kunpa löytäisimme ihmisyksilöinä useammin kokonaisuuksien äärelle sen sijaan, että sokaistuisimme Suuren Työn osasista - haasteista - jonain ehdottomina lakeina, jotka täytyy iskostaa liikkumattomiksi, kivenkaltaisiksi elottomiksi taakoiksi, joita sitten taas kannetaan vuosikymmeniä, -satoja ja -tuhansia.

Näkemällä kokonaisuuden ja täyttäessämme idealismin ja merkityksen tarpeemme tällä kokonaisuuden kuiskaamalla äänellä, niin silloin kaikki nuo kivet alkavat sulaa eläväksi voimaksi ja Työ voi todella toteutua. Tässä on Satanismin todellinen paikka maailmassa.

[Kenazis]

Koska myöskään mitään uskontoa ei voida vain piilottaa mihinkään niin soisin kyllä kiireen vilkkaa islamin sisältäkin löydettävän laajemmissa määrin varmoja askelia käsien yhdistämisen työhön ja toiseuden kunnioittavaan kohtaamiseen.

Epäilen, että käsien yhdistämisen työ on silkka mahdottomuus uskoinnoissa, joissa perustaviin ideoihin/uskoon kuuluu se, että oma oppi on ainoa oikea tie ja muut harhaoppia.

[Nefastos]

Epäilen, että käsien yhdistämisen työ on silkka mahdottomuus uskoinnoissa, joissa perustaviin ideoihin/uskoon kuuluu se, että oma oppi on ainoa oikea tie ja muut harhaoppia.

Onneksi fanaatikot ja fundamentalistit muodostavat kuitenkin vain pienehkön osan kunkin uskonnon edustajista, tai Rushdiekin olisi puukotettu jo monet kerrat 33 vuoden aikana. Jopa sellaisissa uskonnoissa joissa oman opin ehdotonta oikeassaoloa ja muiden ehdotonta väärässäoloa painotetaan, on kuitenkin olemassa osa myös synkretismiin, rakkaudellisuuteen ja yhteisymmärrykseen taipuvaisia uskovaisia. En siis itse sanoisi että mikään uskonto itsessään on toivoton käsien yhdistämisen työhön, poislukien sotaisuudesta käytännön tehneet lahkolaiset tulkinnat.

Esimerkkinä siitä kuinka vaikea uskontoihin yleisesti kuuluvaa hämärää kieltä ja paradoksimystiikkaa on ulkopuolelta ymmärtää toimii myös AT. Ellei ole harvinaisen hyvin perillä asioista, voi olla mahdoton tajuta kuinka satanismi voisi merkitä eettisen täydellistymisen ja muiden huomioimisen pyrintöä. Yritän itse muistaa tämän törmätessäni uskonmuotoihin, jotka omasta näkökulmastani ovat alaspäisiä jo pyhien kirjoitusten alkuperäisten kehotusten tasolla (esim. Vanha testamentti).

[Kenazis]

Epäilen, että käsien yhdistämisen työ on silkka mahdottomuus uskoinnoissa, joissa perustaviin ideoihin/uskoon kuuluu se, että oma oppi on ainoa oikea tie ja muut harhaoppia.

Onneksi fanaatikot ja fundamentalistit muodostavat kuitenkin vain pienehkön osan kunkin uskonnon edustajista, tai Rushdiekin olisi puukotettu jo monet kerrat 33 vuoden aikana. Jopa sellaisissa uskonnoissa joissa oman opin ehdotonta oikeassaoloa ja muiden ehdotonta väärässäoloa painotetaan, on kuitenkin olemassa osa myös synkretismiin, rakkaudellisuuteen ja yhteisymmärrykseen taipuvaisia uskovaisia. En siis itse sanoisi että mikään uskonto itsessään on toivoton käsien yhdistämisen työhön, poislukien sotaisuudesta käytännön tehneet lahkolaiset tulkinnat.

Esimerkkinä siitä kuinka vaikea uskontoihin yleisesti kuuluvaa hämärää kieltä ja paradoksimystiikkaa on ulkopuolelta ymmärtää toimii myös AT. Ellei ole harvinaisen hyvin perillä asioista, voi olla mahdoton tajuta kuinka satanismi voisi merkitä eettisen täydellistymisen ja muiden huomioimisen pyrintöä. Yritän itse muistaa tämän törmätessäni uskonmuotoihin, jotka omasta näkökulmastani ovat alaspäisiä jo pyhien kirjoitusten alkuperäisten kehotusten tasolla (esim. Vanha testamentti).

Lisäyksenä tähän liittyen, että se ns. Pieni ryhmä fanaatikkoja on se taho, joka turvautuu äärimmäiseen toimintaan, kuten väkivaltaan. Vaikka ne maltillisemmatkin olisivat ja pysyisivät siinä uskossaan, että vain heillä on totuus ja ratkaisu, niin he eivät silti "turvaudu" samankaltaisen rankan väkivallan käyttöön.

[Kavi]

Heikki Palvan mukaan yksittäisten lain tulkitsijoiden kirjailijoille langettamat periaatteelliset kuolemantuomiot eivät ole islamilaisissa maissa harvinaisia.

Nähdäkseni tässä ilmenee se perustavanlaatuinen ongelma uskonnon sekoittamisessa maalliseen valtaan. Pyrintö menee silloin väistämättäkin vähintään sivusuuntaiseksi ja näissä tappotuomioissa se on jo suoranaisen alaspäistä, mikä on tietysti sanomattakin selvää. Mitään todella henkistä (ylöspäistä kehitystä) tässä ei saavuteta, ainoastaan siirretään todellisten henkisten haasteiden kohtaamista tulevaisuuteen. Tällainen pyrintö on siis ainoastaan jonkin aspektin (naiivia ja ainoastaan väliaikaista) piilottamista maailmasta. Piilotetaan jotain mihin ei kyetä löytämään rakentavaa suhdetta. Koska myöskään mitään uskontoa ei voida vain piilottaa mihinkään niin soisin kyllä kiireen vilkkaa islamin sisältäkin löydettävän laajemmissa määrin varmoja askelia käsien yhdistämisen työhön ja toiseuden kunnioittavaan kohtaamiseen.[/color]

Ymmärtääkseni kyseinen fatwa oli juurikin poliittinen julma peliliike, eikä kyseistä kirjaa edes tarvinnut lukea sitä tehdessä.
Fatwoja on kyllä tehty ennenkin yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaakseen, kuten 1890 tupakkaprotesti, jolla päästiin britti-imperiumin ja silloisen shaahin väliin.
(Keskusteluja ja väittelyitä kvietismin ja poliittisen aktiivisuuden osalta käyty myös aikanaan, mutta en ole mikään asiantuntija tässä.)


Mitä sitten uskontoon tulee itsessään, niin Kenaziksen linjoilla on ymmärtääkseni moni maanmieskin. Itseasiassa ateismille parempia puolestapuhujia on vaikeampi hakea.
Omakohtaisesti myös tietyt esoterian muodot ja suufismi sylettää, varsinkin jos vaikuttimet on essentialisoivia ja niiden takana taantumukselliset voimat. Näin ollen ne enemmänkin pohjaa perinteen ja status quon muuntumattoman todellisuuden oikeutukselle. Lopputuloksena on siis jotain, mikä antaa hyvin vähän käytännön työkaluja.
Khomeini erityisesti luki islamilaista mystistä filosofiaa, mikä nähtiin epäilyttävänä papistoon kuuluvien toimesta.
Ilmeisesti myös painotti sisäisen työn merkitystä ja kamppailua, mutta mikäli ilmapiiri on ollut sellainen kun on, niin on mahdollisesti joutunut siirtämään kyseiset aiheet syrjään.
En tiedä kuitenkaan lähdenkö samalle linjalle, mitä jotkut ovat ehdottaneet, että Khomeinin yritys olisi ollut nimenomaan käsienyhdistämisessä varsin konservatiivisessa papistoyhteisössä, joka sitten epäonnistui. Nyanssia ja tragedian sävyä nyt ainakin.

[Aquila]

Vesa-Matti Loirin kuolemasta ei tainnut olla foorumilla asiaa. Ehkä nyt viikko sen jälkeen voisi linkittää lyhyehkön mielenkiintoisen videon, jossa Loiri kertoo omasta henkisyydestään ja mm. Bodhisattva-ihanteesta:

https://youtu.be/1ZZVecP_KZE

[Smaragd]

Vesa-Matti Loirin kuolemasta ei tainnut olla foorumilla asiaa. Ehkä nyt viikko sen jälkeen voisi linkittää lyhyehkön mielenkiintoisen videon, jossa Loiri kertoo omasta henkisyydestään ja mm. Bodhisattva-ihanteesta:

https://youtu.be/1ZZVecP_KZE

On mielenkiintoista miten näinkin laajalti kansan sielua puhuttelevan yksilön syvemmät henkiset ajatukset jäävät niin taka-alalle, ja miten niiden merkitys jää todennäköisesti triviaaliksi ja tunnustamatta. Nykyihmiselle lienee helpompi ajatella hengelliset ja uskonnolliset ajatukset jonain epämääräisinä uskomuksina, jotka eivät ole todellisessa kosketuksessa yksilöiden saavutuksiin. Mutta uskomukset ja niihin kytkeytyvä filosofia tietysti voi olla hyvin hienovaraisesti ihmisen toiminnassa mukana sovellettuna. Se miten joku kykenee, vaikkapa Loirin tavoin, puhuttelemaan laajaa osaa kansasta tekemisillään varmasti pitää sisällään ymmärrystä kansansielusta ja oman sielunsa yhteydestä siihen. Tässä tullaan melko lähelle Bodhisattva-ajatusta, jossa yksilö hengellään palaa auttamaan jotain laajempaa työstettävää ainesta esim. kansansielua osana suurempaa kokonaisuutta.

Requiescat in pace.